Anteeksianto sille, joka katsoo peilistä

Monien nykyajassa elävien on vaikeaa kuvitella elämää ilman sähkövaloa. Pimeä huone voi hetkessä tulla täyteen valoa katkaisinta napsauttamalla. Yksinkertaiset tehtävät, joiden vielä jokin aika sitten piti odottaa aamunkoittoon tai jotka oli tehtävä kynttilänvalon himmeässä lepatuksessa, voidaan nyt suorittaa helposti keksinnön ansiosta, joka oli kaikkea muuta kuin helppoa kehitellä.

Kuva

Thomas Edison teki useita vuosia työtä ja kokeili yli tuhatta eri materiaalia ennen kuin löysi sopivan hehkulangan (hehkulampun sisällä olevan ohuen metallilangan), joka pystyi antamaan pitkäkestoista, edullista valoa. Koska Edison oli ikuinen optimisti, hän piti jokaista materiaalia, joka ei toiminut, pelkkänä astinkivenä kohti oikean löytämistä. Ja kun hän sen löysi, maailma ei ollut enää entisensä.

On olemassa lukemattomia muita innoittavia kertomuksia urheilijoista, ajattelijoista, taiteilijoista ja muista, jotka osasivat ottaa oppia virheistään ja jatkaa yrittämistä. Yritä, yritä, yritä ja sitten onnistu – se on juoni kertomuksessa, jota emme tunnu koskaan väsyvän kuulemaan. Ellei sitten tuon tietyn kertomuksen sankari satu olemaan me itse.

Käskyjen pitämisessä aivan liian moni meistä vaatii itseltään jatkuvaa täydellisyyttä. Se on samaa kuin odottaisi luovansa seuraavan miljoonan dollarin keksinnön tarvitsematta koskaan tehdä muutoksia alkuperäiseen suunnitelmaluonnokseen tai toivoisi voittavansa jonkin suuren mestaruuden häviämättä kauden aikana yhtään ainoaa ottelua. Kun me teemme syntiä ja lankeamme, liian usein käy niin, ettemme pysty antamaan anteeksi itsellemme ja jatkamaan yrittämistä.

Presidentti Dieter F. Uchtdorf, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut: ”Kun Herra vaatii, että annamme anteeksi kaikille ihmisille, siihen kuuluu anteeksi antaminen itsellemme. Joskus on vaikeinta antaa anteeksi kaikista maailman ihmisistä sille henkilölle, joka katsoo meitä peilistä. Ja kenties hän on juuri se, joka tarvitsee anteeksiantoamme eniten.”¹

Mutta kuinka me teemme sen? Mormonin kirjan profeetta Ammonin elämän tutkiminen voi antaa lisää näkemystä.

Ammonin lähetystyökokemukset lamanilaisten keskuudessa ovat sekä ihmeellisiä että innoittavia. Hänen elämänsä ja palvelutyönsä hänen puolustaessaan kuninkaan laumoja, saarnatessaan kuningas Lamonille ja auttaessaan evankeliumin tuomisessa kokonaiselle kansalle on yksi suurista innoittavista kertomuksista kaikissa pyhissä kirjoituksissa.

Eikä Ammon kuitenkaan ollut aina se vanhurskas, uskoa täynnä oleva mies, joka saarnasi voimalla lamanilaisille. Hän teki virheitä – vakaviakin. Ammon oli yksi Moosian pojista, ja hänet luettiin kerran niiden joukkoon, jotka kulkivat ympäriinsä ”yrittäen hävittää kirkon ja johtaa harhaan Herran kansaa, vastoin Jumalan – – käskyjä” (Moosia 27:10).

Ammon yhdessä veljiensä ja Alma nuoremman kanssa häiritsi Jumalan työtä niin pahoin, että Herran enkeli ilmestyi heille puhuen ”ikään kuin ukkosen äänellä, mikä järisytti maata, jolla he seisoivat” (Moosia 27:11), kutsuen heitä parannukseen.

Selvästikin Ammonilla oli vakavia rikkomuksia, joista hänen piti tehdä parannus, ja hän teki sen. Mutta mitä jos hän ei olisi antanut anteeksi itselleen? Mitä jos hän ei olisi koskaan lähtenyt lähetystyöhönsä uskoen, että se oli hänelle liian myöhäistä? Ellei hän olisi lähtenyt, niin hän ei olisi voinut riemuita veljiensä kanssa monia vuosia myöhemmin heidän menestyksestään lamanilaisten keskuudessa. ”Nyt, katso, me voimme katsoa ja nähdä työmme hedelmät, ja onko niitä vähän?” Ammon kysyi veljiltään. ”Minä sanon teille: Ei, niitä on paljon; niin, ja me voimme nähdä heidän vilpittömyytensä heidän rakkautensa tähden heidän veljiään ja myös meitä kohtaan.” (Alma 26:31.) Heidän lähetystyöponnistelujensa ansiosta tuhannet tulivat tuntemaan totuuden.

Vaikka olemme saaneet niin selkeitä neuvoja kirkon johtajilta ja esimerkkejä pyhistä kirjoituksista, jotkut meistä uskovat yhä, että olemme sovitukseen nähden poikkeus ja ettei meitä voi pelastaa. Emme onnistu pudottamaan oman syyllisyytemme raskasta kuormaa edes tehtyämme vilpittömän parannuksen. Jotkut lakkaavat ehkä jopa yrittämästä.

Sillä miksi vaivautua nostamaan itsensä maasta, jos lankeaa kuitenkin uudelleen? Ainakin niin vastustaja haluaisi sinun ajattelevan. Sellainen ajatuskulku on paitsi hengellisesti ja emotionaalisesti lamauttava myös täysin väärä.

Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan, että Vapahtajan sovitus on ääretön ja meidän kaikkien ulottuvilla. ”Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jes. 1:18.) Me voimme onnistua. Me voimme yrittää uudelleen. Ja meillä on Herran apu matkan joka askeleella.

Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on antanut selkeitä neuvoja siitä, ettemme saa antaa periksi omalla kohdallamme. ”Riippumatta siitä, – – kuinka monia tilaisuuksia luulette menettäneenne, kuinka monia virheitä tunnette tehneenne tai riippumatta kyvyistä, joita luulette itseltänne puuttuvan, tai riippumatta siitä, kuinka kauas kodista ja perheestä ja Jumalasta tunnette matkanneenne, minä todistan, että te ette ole matkanneet jumalallisen rakkauden ulottumattomiin. Teidän ei ole mahdollista vajota niin alas, etteikö Kristuksen sovituksen ääretön valo loistaisi sinne.”²

Vanhin Holland opettaa meitä edelleen pitämään katseemme Jumalan hyvyydessä: ”Uskon kaava on olla sinnikäs, tehdä työtä, kestää loppuun asti ja antaa aiempien hetkien ahdistuksen – olipa se todellista tai kuviteltua – hellittää lopullisen palkinnon runsauden rinnalla.”³

Vaikka syntiin ei voi koskaan suhtautua kevyesti, parannus on todellista. Anteeksianto on todellista. Vapahtajan sovitus suo meille mahdollisuuden aloittaa alusta puhtaalta pöydältä. Ammonin tavoin sinäkin voit löytää anteeksiannon.

Me voimme todella toivoa valoisampia päiviä. Apostoli Paavali on opettanut: ”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo” (Room. 15:13).

Parannuksen lahjan ansiosta me kaikki voimme taas uskoa itseemme.