2013
Pysyvä merkki
Heinäkuu 2013


Pysyvä merkki

Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.

Virheidemme merkkien ei tarvitse olla pysyviä. Puhdistautuminen kannattaa, vaikka se olisikin tuskallista.

Kuva

Viikko sen jälkeen kun olin suorittanut lukion, muutin toiselle puolelle maata asumaan kesän isosiskoni perheen luona ennen kuin aloittaisin syksyllä yliopisto-opinnot.

Sain muutamia ystäviä, useimmat heistä minua vanhempia ja yliopistossa. Eräänä lauantai-iltana kaksi uusista ystävistäni haki minut, jotta menisimme kuuntelemaan hyvää yhtyettä, joka soitti paikallisella klubilla.

Kun pysäköimme auton, aloin tuntea oloni hieman hermostuneeksi, mutta en halunnut asettua poikkiteloin ja pilata iltaa. Menimme klubille, ja tiskin takana oleva mies katsoi ajokorttiani. Varoittamatta hän vetäisi mustalla spriitussilla viivan kummankin käteni rystysten yli.

Katsoin käsiäni yllättyneenä. Tajusin, että hän oli merkinnyt käteni osoitukseksi siitä, että olin liian nuori ostamaan alkoholia baarista.

Tunsin heti oloni vaivautuneeksi. Ihmiset joivat ja tupakoivat.

Minun on ikäväkseni sanottava, ettei minulla ollut rohkeutta lähteä heti silloin. Noin puolen tunnin jälkeen yksi ystävistäni kysyi, voinko hyvin. Sanoin hänelle, että musiikki ja tupakansavu olivat aiheuttaneet minulle päänsäryn. Hän tarjoutui viemään minut kotiin, ja suostuin kiitollisena.

Riensin siskoni luona kylpyhuoneeseen ja hankasin noita mustia merkkejä, kunnes käsiini sattui. Ottaisin näillä käsillä seuraavana päivänä sakramentin, ja halusin kiihkeästi saada ne puhtaiksi. Kaksi haaleaa mustaa viivaa jäi kuitenkin näkyviin aralle, vaaleanpunaiselle iholleni.

Ennen kuin menin nukkumaan, pyysin rukouksessa anteeksi sitä, ettei minulla ollut rohkeutta lähteä – ja vielä tarkemmin sitä, ettei minulla ollut rohkeutta alun alkaenkaan olla menemättä sisälle. Lupasin taivaalliselle Isälle, etten koskaan enää suostuisi sellaiseen tilanteeseen.

Seuraavana aamuna kykenin saamaan pois suurimman osan lopustakin tussista, ja käteni olivat miltei täysin puhtaat, kun nautin sakramentin. Mietin sitä, kuinka synti on noiden mustien merkkien kaltaista. Tarvitaan ponnistelua, ja se voi olla jopa tuskallista, mutta me voimme tehdä parannuksen ja saada syntimme poistettua sovituksen voimalla ja olla puhtaita elämämme mustista merkeistä.