Santolpuun opetus

Kesäkuun 23. päivänä 2009 Filippiineillä koettiin hirmumyrsky. Sinä iltapäivänä alueellemme oli annettu vakava myrskyvaroitus. Koko loppupäivän yöhön asti kuulimme jonkin hakkaavan kattoamme. Kun poikani kysyi, mikä se oli, kerroin hänelle sen olevan meidän santolpuumme, jota tuuli pieksi.

Kaduin, etten edellisenä päivänä ollut poiminut santolin makeita hedelmiä, kuten olin suunnitellut tekeväni. Mutta äitini oli sanonut, etteivät hedelmät olleet vielä kypsiä poimittaviksi.

Aamuviideltä menin ulos katsoakseni puuta. Pelkäsin, että kaikki hedelmät olivat pudonneet maahan. En voinut nähdä ylös puuhun – ulkona oli yhä pimeää – mutta näin neljä pientä hedelmää eri puolilla takapihaamme.

Tunnin kuluttua menin taas tutkimaan puuta. Ilokseni näin monien isojen, kellanvihreiden hedelmien riippuvan yhä oksilla. Kun noukin ylös ne maahan pudonneet, huomasin, että kahdessa niistä oli toisessa päässä ruskehtavia pilaantuneita kohtia. Kolmas oli mustien täplien tahraama, ja viimeinen oli epämuodostunut ja ruma.

Olin odottanut, että suuremmat ja painavammat hedelmät olisivat pudonneet maahan; ne olivat kaksi kertaa suurempia kuin maasta noukkimani hedelmät. Mutta siellä ne olivat: yhä turvallisesti kiinni puussa.

Kuva

illustration of yellow fruit

Kuvitus Allen Garns

Ajatellessani tätä kokemusta päädyin siihen, että me olemme paljolti noiden kahdenlaisten santolin hedelmien kaltaisia – niiden, jotka putosivat, ja niiden, jotka pitivät kiinni. Mekin voimme pudota elämän koettelemusten tuulien piiskatessa meitä, jos emme pidä lujasti kiinni elämän puusta, Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta (ks. 1. Nefi 8:10; 11:8–9, 20–23).

Santolpuustamme pudonneet hedelmät olivat kasvitaudin heikentämiä, eivätkä ne kestäneet tuulessa. Puussa kiinni pysyneet hedelmät säilyivät, koska ne olivat terveitä ja vahvoja. Jos emme pidä itseämme hengellisesti vahvoina ja terveinä – oppimalla pyhistä kirjoituksista ja elävien profeettojen sanoista, pitämällä käskyt, palvelemalla muita – mekin saatamme pudota vastustajan kootessa joukkonsa meitä vastaan.

Heti kun herkät santolpuun hedelmät lakkasivat saamasta puusta voimaa, niiden kypsyminen lakkasi. Samalla tavalla heti kun me erkanemme Kristuksesta, tosi viinipuusta, meidän hengellinen edistymisemme lakkaa (ks. Joh. 15:1; 1. Nefi 15:15).

Toisinaan meidänkin täytyy taipua tuulessa. Koettelemukset kuuluvat kuolevaisuuteen, ja nöyrä henki auttaa meitä hyväksymään Jumalan tahdon vaikeina aikoina. Nöyryys auttaa meitä tekemään parannuksen synneistämme, antamaan anteeksi muille ja unohtamaan loukkaukset.

Nöyryyteen liittyy kärsivällisyys. Jos olemme kärsivällisiä koettelemuksissamme, jos pidämme kiinni uskostamme vähän pidempään, voimme saada haluamamme vastaukset. Ennemmin tai myöhemmin Vapahtaja tyynnyttää myrskyn. Rauha ja vapautus tulevat. Jos pysymme kuuliaisina ja uskollisina, mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (ks. Room. 8:38–39).