2016
Lähetystyökokemukseni, joka oli vähällä jäädä saamatta
Helmikuu 2016


Lähetystyökokemukseni, joka oli vähällä jäädä saamatta

Kirjoittaja asuu Sergipessa Brasiliassa.

Halusin kertoa evankeliumista, mutta ketkä ystävistäni saattaisivat olla kiinnostuneita?

Kuva
Illustration depicting two sister missionaries and temples.

Kuvitus Michael Mullan

Saadakseni suoritetuksi yhden Edistyminen-ohjelman tavoitteen aloin rukoilla saadakseni lähetystyökokemuksen. Yritin keksiä, ketkä ystävistäni olisivat halukkaimpia liittymään kirkkoon.

Kuukaudet vierivät ja luulin, etten saisikaan toivomaani kokemusta – kunnes tapasin Brendan. Hän oli ensimmäistä vuotta koulussamme.

Kouluvuoden edetessä meistä tuli hyviä koulutovereita, mutta minulle ei tullut mieleenikään kutsua Brendaa kirkkoon, kunnes eräs ystävistämme pyysi häntä mukaan omaan kirkkoonsa. ”En usko tätä!” minä ajattelin. ”Minunhan olisi pitänyt ajatella sitä.”

Seuraavalla viikolla Brenda kertoi pitäneensä ystävämme kirkosta ja haluavansa mennä sinne uudestaan. ”Minä hävisin”, ajattelin. Eihän kyseessä ollut mikään kilpailu, mutta minä halusin viedä evankeliumin taivaallisen Isän lapsille.

Siihen aikaan seurakuntakeskustamme peruskorjattiin, ja se oli määrä vihkiä uudelleen muutaman kuukauden kuluttua. Piispa jakoi kutsuja avoimien ovien tilaisuuteen ja vihkimiseen. Kutsuin sinne kaikki seurakuntakeskuksen lähellä asuvat ystäväni. Ainoa, joka otti kutsun vastaan, oli Brenda. Olin innoissani.

Muutama päivä ennen avoimien ovien tilaisuutta Brenda sanoi, ettei hän ehkä pääsisi tulemaan, koska hänen äitinsä ei halunnut päästää häntä sinne. Olin pettynyt, mutta ymmärsin ja kerroin hänelle, että tulisi muita tilaisuuksia, jolloin hän saisi tietää enemmän kirkosta.

Avoimien ovien tilaisuudessa kuitenkin yllätyin nähdessäni, että Brenda oli paikalla. Hän oli puhunut äidilleen, joka oli sitten päästänyt hänet tulemaan. Esittelin hänet lähetyssaarnaajille. Kävimme seurakuntakeskuksen jokaisessa huoneessa ja kuulimme lyhyen kuvauksen jokaisesta kirkon järjestöstä. Lopulta menimme juhlasaliin ja otimme mukaan lehtisiä palautuksesta, sukututkimuksesta, iankaikkisesta avioliitosta ja muista evankeliumin aiheista. ”Minä uskon tähän!” Brenda sanoi.

Sunnuntaina hän tuli kirkkoon. Maanantaina hän osallistui Mormon Helping Hands -palveluprojektiin.

Siemen, joka oli istutettu Brendan sydämeen, kasvoi päivä päivältä. Hän alkoi muuttaa tapojaan käskyjen mukaisiksi, ja pian hänet kastettiin.

Vieläkin, joitakin vuosia myöhemmin, hän sanoo minulle, kuinka onnellinen hän on löydettyään tosi evankeliumin ja kuinka kiitollinen hän on siitä, että minä autoin häntä löytämään sen.

On usein vaikeaa puhua ihmisille evankeliumista, mutta jos me rukoilemme, tutkimme pyhiä kirjoituksia, kuuntelemme Pyhää Henkeä ja haluamme puhua jollekulle, Herra auttaa meitä.