Punainen lippu
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Oi voi! Daniel menettäisi taas yhden lipun.
”Jos olen hyvä, herttainen ja autan kyvyilläin, niin saan mä hyvän mielen” (Laula kanssani, s. D-1).
Mateo katsoi taululla olevaa matematiikan tehtävää ja kirjoitti sen nopeasti vihkoonsa. Matematiikka oli hänen lempiaineensa, joten hän halusi todella seurata opetusta. Mutta hän pystyi tuskin kuulemaan, mitä opettaja sanoi, koska hänen ystävänsä Daniel puhui.
”Shh! Daniel, en kuule!” Mateo kuiskasi. Mutta Daniel jatkoi puhumista. Lopulta opettajakin kuuli hänen puhuvan.
”Daniel, sinä häiritset taas”, opettaja sanoi. ”Olet jo saanut varoituksen. Nyt sinun täytyy antaa minulle lippu.”
Daniel avasi hitaasti pulpettinsa ja ojensi opettajalle punaisen lipun. Hänen hartiansa lysähtivät, ja hän tuijotti lattiaa. Heidän opettajansa antoi lippuja oppilaille, jotka käyttäytyivät hyvin ja noudattivat ohjeita. Kunakin päivänä oppilaat kirjoittivat lippuihin nimensä ja laittoivat ne erääseen purkkiin. Mutta jos käyttäytyi huonosti, piti antaa yksi lippu takaisin. Joka perjantai opettaja nosti purkista yhden lipun, ja voittaja sai valita palkinnon luokan aarrearkusta! Puhumisen takia Danielin piti antaa paljon lippuja takaisin, joten hänen nimeään ei nostettu kovinkaan usein. Mateosta tuntui kurjalta, että Daniel menetti taas yhden lipun.
Välitunnilla Mateo juoksi ulos kentälle pelaamaan jalkapalloa. Hän näki Danielin seisovan yksin keinujen luona. Hän huomasi Danielin itkevän. Mateo halusi, että Danielista tuntuisi taas paremmalta.
”Haluatko pelata jalkapalloa?” Mateo kysyi.
Daniel ei sanonut mitään. Mateo yritti puhua Danielin kanssa muutakin, mutta tämä vain kääntyi pois.
”No, olen jalkapallokentällä, jos muutat mielesi.”
Mateo meni pelaamaan muiden ystäviensä kanssa, mutta ajatteli yhä Danielia. Mateo täyttäisi pian kahdeksan ja menisi kasteelle. Hän halusi olla kuin Jeesus ja olla hyvä ystävä. Olisiko jotakin, mitä hän voisi tehdä auttaakseen Danielia niin ettei tämä joutuisi vaikeuksiin?
Seuraavana päivänä luokka luki yhtä kertomusta pienryhmissä. Mutta lukemisen sijaan Daniel heitteli kirjaansa korkealle ilmaan.
Mateo yritti saada hänet lopettamaan. ”Daniel, meidän pitää lukea kirjaa, ei leikkiä sen kanssa.”
Daniel heitti kirjan jälleen ilmaan. Opettaja näki, miten kirja miltei osui kattoon. Hän käveli Danielin luo ja ojensi kätensä saadakseen lipun. Daniel avasi pulpettinsa. Hän näytti olevan hädissään jatkaessaan pulpetin penkomista.
”Voi ei! Hänellä ei ole jäljellä enää yhtään lippua!” Mateo ajatteli. Jos Danielilla ei olisi enää lippuja, hänen pitäisi jäädä välitunnilla sisälle. Mateo alkoi miettiä kuumeisesti. Mitä hän voisi tehdä? Sitten hän sai hyvän ajatuksen.
”Daniel”, opettaja sanoi, ”ellei sinulla ole enää yhtään lippua, silloin…”
Mateo veti syvään henkeä. ”Opettaja, saanko minä maksaa hänen puolestaan?” hän kysyi.
Luokka hiljeni. Kukaan ei ollut koskaan aiemmin kysynyt sitä opettajalta. Mateo ei ollut varma, mitä opettaja sanoisi.
Opettaja näytti yllättyneeltä. Sitten hän hymyili. ”Sinä olet oikein hyvä ystävä. Kyllä, saat maksaa lipun Danielin puolesta.” Mateo ojensi opettajalle yhden omista lipuistaan.
”Kiitos, Mateo”, Daniel sanoi.
”Eipä mitään”, sanoi Mateo. ”Luetaanko nyt yhdessä?”
Daniel nyökkäsi ja otti kirjansa esiin.
Kun Daniel alkoi lukea, Mateolla oli sisimmässään lämmin ja onnellinen tunne. Se hyvä ajatus oli tullut Pyhältä Hengeltä! Mateo tiesi, että Jeesus oli halunnut hänen auttavan Danielia – koska Hän rakastaa Danielia. Ja Mateokin tunsi Jeesuksen rakkauden.