Jumalan on kunnia korkeuksissa
Vanhin Ronald A. Rasband
kahdentoista apostolin koorumista
BYU Management Societyn Salt Laken paikallisosaston tilaisuudessa Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa 13. joulukuuta 2016 pidetystä puheesta.
Aina kun toimimme yhteistyössä Herran kanssa – tehden, mitä Hän pyytää, kohottaen lähellämme olevia – me todistamme, että Hän elää ja että Hän rakastaa meitä.
Jouluyö, N. C. Wyeth
Seitsemänsataa vuotta ennen Jeesuksen Kristuksen syntymää Juudean Betlehemissä profeetta Jesaja julisti: ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (Jes. 7:14).
Kuningas Benjamin profetoi 125 vuotta ennen Vapahtajan syntymää: ”Ja hänen nimensä on oleva Jeesus Kristus, Jumalan Poika, taivaan ja maan Isä, kaiken Luoja alusta asti; ja hänen äitinsä nimi on oleva Maria” (Moosia 3:8).
Jeesus-lapsen syntymää edeltävänä päivänä Nefin poika Nefi kuuli äänen sanovan: ”Huomispäivänä minä tulen maailmaan” (3. Nefi 1:13).
Seuraavana päivänä, valtamerien takana, syntyi Kristus-lapsi. Varmasti Hänen äitinsä Maria katseli ihmeissään vastasyntynyttä poikaansa, Isän Ainosyntyistä lihassa.
Luukas kertoo meille, että Betlehemiä ympäröivillä Juudean kukkuloilla oli paimenia kedolla (ks. Luuk. 2:8). Nämä paimenet olivat ”vanhurskaita ja pyhiä miehiä” (ks. Alma 13:26), jotka todistaisivat Kristus-lapsesta.
”Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,
mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. – –’
Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
’Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.’” (Luuk. 2:9–11, 13–14.)
Kuvitelkaa tuo näkymä Juudeassa: taivas täynnä suurenmoisen tähden loistoa ja taivaan kuorot juhlistamassa tätä ainutlaatuista tapahtumaa. Sitten paimenet ”lähtivät kiireesti” (Luuk. 2:16) katsomaan seimessä olevaa lasta. Myöhemmin he kertoivat kaikkialla, mitä olivat kuulleet ja nähneet (ks. Luuk. 2:17).
Joka vuosi jouluna me lisäämme oman todistuksemme paimenien todistukseen – että Jeesus Kristus, elävän Jumalan kirjaimellinen Poika, tuli maailmankolkkaan, jota kutsumme Pyhäksi maaksi.
Paimenet menivät kunnioittavasti talliin palvelemaan kuninkaiden Kuningasta. Kuinka me palvelemme Häntä tänä joulun aikana? Loputtomilla ostoksilla? Hyörimällä kiireisinä kodeissamme koristellen ja paketoiden? Onko se kunnianosoituksemme Vapahtajallemme? Vai tuommeko me myös rauhaa levottomiin sydämiin, hyvää tahtoa niille, jotka kaipaavat elämäänsä ylevämpää tarkoitusta, kunniaa Jumalalle auliudessamme tehdä Hänen tahtonsa?
Jeesus esitti asian yksinkertaisesti: ”Tule – – ja seuraa minua” (Luuk. 18:22).
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, joka palautettiin profeetta Joseph Smithin kautta, on koskettanut uskovia ympäri maailman. Olen nähnyt omin silmin, kuinka palavalla innolla ihmiset aina meren saarilta laajaan Venäjään ovat vastaanottaneet Vapahtajan pyhän sanan.
Joulun sanoma
Siioniin kokoontuneiden varhaisten pyhien keskuudessa oli Hannah Last Cornaby, joka asettui asumaan Spanish Forkiin Utahissa Yhdysvalloissa. Palautetun kirkon vaikeina varhaisina aikoina joulua juhlistettiin toisinaan kallisarvoisella appelsiinilla tai puusta veistetyllä lelulla tai kenties vain räsynukella – mutta ei aina. Hannah kirjoitti joulukuun 25. päivästä vuonna 1856:
”Jouluaatto tuli, ja rakkaat pienokaiseni lapsenuskossaan ripustivat joulusukkansa miettien, täyttyisivätkö ne. Kivistävin sydämin, minkä salasin heiltä, vakuutin heille, ettei heitä unohdettaisi, ja he nukahtivat odottaen iloisina aamua.
Koska minulla ei ollut mitään makeaa, en tiennyt, mitä tehdä. He eivät saisi kuitenkaan pettyä. Sitten mieleeni tuli, että meillä oli vähän kurpitsoita. Keitin ne ja sitten siivilöin niistä mehun, josta muutaman tunnin hauduttamisella tuli makeaa siirappia. Sen ja muutamien mausteiden avulla tein piparkakkutaikinaa, jonka leikkasin kaikkiin mahdollisiin muotoihin ja paistoin pannulla (minulla ei ollut uunia). Niillä piparkakuilla täytin heidän joulusukkansa ja ilahdutin heitä yhtä paljon kuin mitä hienoimmilla makeisilla.”1
Kuvitus Doug Fakkel
Tämän kertomuksen rivien lomassa on kertomus äidistä, joka teki työtä läpi yön, vaikkei hänellä ollut edes uunia helpottamassa vaivannäköään. Silti hän oli sitoutunut tuomaan iloa lapsilleen, vahvistamaan heidän uskoaan, vakuuttamaan heidän kotonaan, että ”Kaikki on parhain päin!”2 Eikö se ole joulun sanoma?
Presidentti Thomas S. Monson on opettanut: ”Mahdollisuutemme antaa itsestämme ovat todellakin rajattomia, mutta ne ovat myös katoavia. On sydämiä, joita ilahduttaa. On ystävällisiä sanoja, joita lausua. On lahjoja, joita antaa.”3
Aina kun toimimme yhteistyössä Herran kanssa – tehden, mitä Hän pyytää, kohottaen lähellämme olevia – me todistamme, että Hän elää ja että Hän rakastaa meitä, olivatpa ajalliset haasteemme mitä tahansa.
Kun skotlantilainen käännynnäinen John Menzies Macfarlane oli liittynyt kirkkoon leskiäitinsä ja veljensä kanssa, nämä kolme matkasivat Salt Lake Cityyn Utahiin vuonna 1852. John oli 18-vuotias. Vuosien edetessä hänestä tuli maanmittari, rakentaja ja jopa piirituomari, mutta hän ansaitsi eniten tunnustusta musiikistaan.
Hän perusti ensimmäisen kuoronsa Cedar Cityssä Utahissa ja kiersi sen kanssa eteläistä Utahia. Kuoron esiinnyttyä St. Georgessa vanhin Erastus Snow (1818–1888), joka oli apostoli ja tuon siirtokunnan johtaja, kannusti Johnia muuttamaan St. Georgeen ja tuomaan mukanaan perheensä ja musiikkinsa.
Ajat olivat vaikeat vuonna 1869, ja vanhin Snow pyysi veli Macfarlanea järjestämään jouluohjelman, joka kohottaisi ihmisten mielialaa. Veli Macfarlane halusi tilaisuuteen uuden ja mukaansatempaavan kappaleen. Mutta vaikka hän yritti yrittämistään säveltää, mitään ei syntynyt. Hän rukoili innoitusta, ja hän rukoili uudelleen.
Sitten yhtenä yönä hän herätti vaimonsa ja huudahti: ”Minulla on sanat lauluun, ja luulen, että minulla on sävelkin!” Hän kiiruhti heidän pienen urkuharmoninsa luo ja soitti sävelmän kirjoittaen sen muistiin samalla kun hänen vaimonsa piteli hänen edessään öljykulhossa kelluvan palavan flanellinpalan aikaansaamaa lepattavaa valoa. Sanat ja sävel virtasivat esiin:
Paimenet kaukaisen Juudean maan
Kuulivat taivaalta kummissaan:
Hoosianna
Jumalalle
Hoosianna korkeudessa.
Hyvä tahto ihmisten,
Rauha maassa kansojen.4
Veli Macfarlane ei ollut koskaan käynyt Juudeassa eikä ollut nähnyt, että siellä on enemmänkin kallioisia kukkulanrinteitä eikä tasankoa, kuten laulun englanninkieliset sanat antaisivat ymmärtää, mutta hänen laulunsa innoittava sanoma kumpusi hänen sielustaan todistuksena Vapahtajan syntymästä Betlehemissä, alusta, joka muuttaisi maailman ikuisesti.5
John Menzies Macfarlane todisti Jeesuksesta Kristuksesta musiikillaan, ja Hannah Last Cornaby todisti Kristuksesta palvelemalla lapsiaan. Samalla tavoin mekin voimme palvella Herraa ja todistaa Hänestä yksinkertaisin epäitsekkäin teoin. Mekin voimme vaikuttaa perheessämme, seurakunnassamme, työpaikallamme ja muilla vastuualueillamme.
Vaikuta
Eräs yksinkertainen tapa, jolla voimme vaikuttaa, on osallistua kirkon vuosittaiseen sosiaalisen median joulukampanjaan. Kampanjan tarkoituksena on auttaa pyhiä – ja Jumalan lapsia kaikkialla maailmassa – keskittymään Vapahtajaan. Tänä vuonna kirkko käynnistää jälleen maailmanlaajuisen hankkeen juhlistaakseen Kristuksen syntymää ja kannustaakseen ihmisiä olemaan Hänen kaltaisiaan palvelemalla muita joulun aikaan.
Kirkko toistaa viime vuoden onnistunutta teemaa: ”Valoa maailmaan” (ks. mormon.org). Teema tulee jakeesta Joh. 8:12, jossa sanotaan: ”Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ’Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.’”
Kampanjaan sisältyy adventtikalenteri ja aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten jakeita, jotka antavat ihmisille ideoita palvelemiseen ja joulun valon jakamiseen.
”Jokaiselle meistä, jotka olemme tulleet maan päälle, on annettu Kristuksen valo”, presidentti Monson on sanonut. ”Kun noudatamme Vapahtajan esimerkkiä ja elämme, kuten Hän eli ja kuten Hän opetti, tuo valo palaa sisimmässämme ja valaisee tietä muille.”6
Me opimme tuntemaan Vapahtajan tekemällä sitä, mitä Hän teki. Kun palvelemme muita, me tuomme heitä – ja itseämme – lähemmäksi Häntä.
”Nimi ylitse kaikkien muiden”
Joulun aikaan kaipaan erityisesti pientä tyttärenpoikaamme Paxtonia. Paxtonilla oli harvinainen geneettinen häiriö, ja hän kärsi lukemattomista terveydellisistä ongelmista. Taivaallinen Isä opetti perheellemme monia erityisiä ja herkkiä asioita niiden kolmen lyhyen vuoden aikana, jolloin Paxton siunasi elämäämme.
Siskoni Nancy Schindler valmisti Paxtonin kunniaksi kauniin tilkkutäkin. Hän antoi sille nimityksen ”Nimi ylitse kaikkien muiden”. Täkissä on 26 Jeesuksen Kristuksen nimeä – nimien alkukirjaimet jatkuvat A:sta Z:aan. Täkki muistuttaa minua siitä tulevasta loistavasta suvun jälleennäkemisestä Paxtonin kanssa, joka on mahdollinen Vapahtajan kärsimyksen, uhrin ja ylösnousemuksen ansiosta.
Täkki innoitti minua aloittamaan Jeesuksen Kristuksen nimien tutkimisen, kuten ne on ilmoitettu pyhissä kirjoituksissa. Hänen nimiensä tutkiminen on muodostunut osaksi henkilökohtaista pyhien kirjoitusten tutkimistani. Tähän mennessä olen löytänyt Vapahtajalle satoja nimityksiä.
Yksi vastuuni kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä, kuten esitetään Opissa ja liitoissa, on todistaa Jeesuksesta Kristuksesta. Opissa ja liitoissa sanotaan: ”Kaksitoista matkustavaa neuvosmiestä kutsutaan kahdeksitoista apostoliksi eli Kristuksen nimen erityiseksi todistajaksi koko maailmaan” (OL 107:23, kursivointi lisätty).
Hiljattain minua pyydettiin puhumaan eräässä sakramenttikokouksessa Alkeisyhdistyksen lastensairaalassa Salt Lake Cityssä. Tunsin innoitusta puhua Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen toivoa antavista nimityksistään. Todistin Vapahtajasta, joka on ”kirkas aamutähti” (Ilm. 22:16), ”meitä odottavan hyvän ylipappi” (Hepr. 9:11), ”ihmeiden Jumala”, joka nousi kuolleista ”parantaminen siivissään” (2. Nefi 27:23; 25:13), ”Rauhan Ruhtinas” (Jes. 9:5; 2. Nefi 19:6) ja ”ylösnousemus ja elämä” (Joh. 11:25).
Joulun aikaan luettelen mielelläni itsekseni Vapahtajan eri nimityksiä, kun kävelen toimistooni ja pois sieltä läpi temppeliaukion jouluvalojen. Käyn läpi [englanninkieliset nimitykset aakkosjärjestyksessä]: Alfa ja Oomega (ks. Ilm. 1:8), Betlehemin lapsi (ks. Luuk. 2:12, 16), Neuvontuoja (ks. Jes. 9:5; ks. myös 2. Nefi 19:6), Pelastaja (ks. Room. 11:26), valittu nuorukainen (Ps. 89:20), rauhan perustaja (ks. Moosia 15:18) ja niin edelleen.
Koko tämän joulun ajan odotan innolla sitä, että opin ulkoa lisää Hänen nimityksiään, ja panen merkille mahdollisuuksia kunnioittaa Hänen nimeään. Kun pyrit vaikuttamaan tänä joulun aikana, toivon, että keskität pyrkimyksesi Vapahtajaan ja että tuot kunniaa Hänelle palvellessasi muita Hänen nimessään.
Lausun todistukseni, että iankaikkinen Isämme elää. Hänen onnensuunnitelmansa siunaa syvästi jokaisen Hänen lapsensa elämää kaikissa sukupolvissa. Tiedän, että Hänen rakas Poikansa, Jeesus Kristus, Betlehemissä syntynyt lapsi, on maailman Vapahtaja ja Lunastaja.
Nämä ylistyksen sanat kertovat korviini totuutta: ”Hoosianna Jumalalle Hoosianna korkeudessa. Hyvä tahto ihmisten, Rauha maassa kansojen.”7