Etsi Kristusta jouluna

Emme tiedä paimenista paljonkaan – vain sen, että he olivat ”yöllä ulkona vartioimassa laumaansa”¹. Paimenet olivat mitä todennäköisimmin aivan tavallisia ihmisiä, kuten monet hyvät sielut, jotka päivittäin ansaitsevat elantonsa.

He voivat kuvastaa ihmisiä, jotka aikanaan eivät ehkä aktiivisesti etsineet Kristusta mutta joiden sydän muuttui, kun taivaat aukenivat ja heille julistettiin sanoma Kristuksesta.

Nämä ovat niitä, jotka taivaallisten sanansaattajien äänen kuultuaan lähtivät heti Betlehemiin haluten nähdä.²

Tietäjät olivat oppineita, jotka olivat tutkineet Messiaan, Jumalan Pojan tulemista. Oppineisuutensa ansiosta he huomasivat merkkejä, jotka viittasivat Hänen syntymäänsä. Kun he huomasivat ne, he lähtivät kodistaan ja matkasivat Jerusalemiin kysymään: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt?”³

Heidän tietämyksensä Kristuksesta ei jäänyt yksinomaan teoreettiselle tasolle. Kun he näkivät Hänen syntymänsä merkit, he toimivat. He lähtivät etsimään Kristusta.

Tietäjät voisivat kuvastaa niitä, jotka etsivät Kristusta oppineisuuden ja akateemisen tutkimisen avulla. Heidän omistautuneisuutensa totuudelle johtaa heidät lopulta löytämään Kristuksen ja palvelemaan Häntä kuninkaiden Kuninkaana, ihmiskunnan Vapahtajana.⁴

Simeon ja Hanna voisivat kuvastaa niitä, jotka etsivät Kristusta Hengen avulla. Nämä suurenmoiset sielut olivat hartaan uskonnollisia, ja paastoten ja rukoillen sekä eläen hartaina ja kuuliaisina he odottivat innokkaina näkevänsä Jumalan Pojan tulemisen päivän.

Uskollisuuden, nöyryyden ja uskon turvin he odottivat kärsivällisesti Vapahtajan tulemista.

Viimein heidän uskollisuutensa palkittiin, kun Maria ja Joosef esittelivät heille pienokaisen, joka eräänä päivänä ottaisi kantaakseen ihmiskunnan synnit.⁵

Mormonin kirjassa on koskettava kertomus siitä, kuinka uskovat ihmiset Uudessa maailmassa odottivat Vapahtajan syntymän merkkejä.

Muistatte, että Kristukseen uskovia pilkattiin ja vainottiin. Sen ajan valistuneet syyttivät uskovia siitä, että nämä pitivät kiinni typerästä taikauskosta. Itse asiassa epäuskoiset olivat niin äänekkäitä pilkanteossaan, että he ”aiheuttivat suuren metelin” maassa (3. Nefi 1:7). He ivasivat niitä, jotka uskoivat Vapahtajan syntyvän.

Heidän vihansa ja raivonsa yltyi niin suureksi, että heissä heräsi pakkomielle vaientaa lopullisesti kaikki ne, jotka uskoivat Vapahtajaan. Mormonin kirjassa kerrotaan dramaattisesta ratkaisusta.⁶

Siihen aikaan eläneet uskovat voisivat kuvastaa niitä, jotka etsivät Kristusta silloinkin kun muut nauravat, pilkkaavat ja ivaavat. He etsivät Kristusta silloinkin kun muut yrittävät saada heidät näyttämään moukkamaisilta, yksinkertaisilta tai herkkäuskoisilta.

Mutta muiden osoittama halveksunta ei lannista tosi uskovia etsimästä Kristusta.

Vuoden jokaisena päivänä ja kenties varsinkin tänä joulun aikana meidän olisi hyödyllistä jälleen kerran esittää kysymys: ”Kuinka minä etsin Kristusta?”

Eräänä vaikeana aikana elämässään suuri kuningas Daavid kirjoitti: ”Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä.”⁷

Kenties tämä Jumalan etsimisen asenne oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi Daavidia kuvailtiin Jumalan mielen mukaiseksi mieheksi.⁸

Tänä joulun aikana ja läpi koko vuoden etsikäämme sydämellämme ja sielullamme rakasta Vapahtajaamme, Rauhan Ruhtinasta, Israelin Pyhää. Sillä tämä halu määrittää suurelta osin paitsi sen, keitä me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet olemme, myös vielä enemmän sen, keitä me todella olemme Kristuksen opetuslapsina.