Perheen lahja Vapahtajalle

Joulukuun lähestyessä valmistauduin kiireisenä joulunajan rientoihin. Neljänä vuotena joulujuhlaa oli vietetty meidän kodissamme, mutta tänä vuonna se tuntui minusta ylivoimaiselta. Kun keskustelin aviomieheni kanssa kaikesta siitä, mitä meidän piti tehdä – ostaa lahjoja, valmistaa ruokaa ja tehdä monia muita asioita – päätimme peruuttaa meillä pidettävän joulujuhlan ja tehdä tänä jouluna jotakin erilaista. Halusimme tehdä jotakin, minkä voisimme antaa lahjana Vapahtajalle.

Koko joulukuun ajan keskityimme perheilloissa Jeesuksen Kristuksen elämään, kävimme temppelissä ja suunnittelimme perheen palveluprojekteja. Mieheni oli siihen aikaan piispa, ja päätimme, että joulupäivänä menisimme laulamaan seurakunnan kaikille leskille. Aloimme perheen kanssa harjoitella useita lauluja, joita laulaisimme. Lapsemme lauloivat mielellään laulua ”Tuo pienoinen Jeesus” (MAP-lauluja, 129).

Jouluaattona teimme kortteja, joissa oli erityinen joulusanoma, ja valmistimme herkkuja viemisiksi niille, joiden luona kävisimme. Olin mielissäni, kun näin perheemme olevan yhtä ja palvelevan mielellään muita rakastaen. Tunsin joulun henkeä.

Joulupäivänä lapsemme olivat innokkaita lähtemään joulukäynneille. Sitä mukaa kuin kävimme jokaisessa kodissa, tunsimme itsemme onnellisemmiksi, ja tuntui, että laulut paranivat kerta kerralta niitä laulaessamme. Kun saavuimme viimeisen talon luo, näytti siltä, ettei ketään ollut kotona. Odotimme muutaman minuutin, ja lapset alkoivat käydä rauhattomiksi. Lopulta meitä tervehtimään tuli iäkäs leski sunnuntaivaatteissaan ja hiukset kauniisti kammattuina. Kun hän näki meidät, hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Minäkin liikutuin ja pystyin tuskin laulamaan.

Kun olimme palaamassa kotiin, viisivuotias tyttäremme sanoi meille, ettei hän halunnut mennä kotiin vaan halusi jatkaa laulamista. Ennen kuin ehdin vastata, yhdeksänvuotiaamme sanoi: ”Tehdään tämä sitten ensi vuonna uudestaan!”

Tämä oli unohtumaton joulu perheellemme, koska kohotimme muita ja osoitimme rakkauttamme Jeesusta Kristusta kohtaan. Kun olen muistellut sen päivän tapahtumia, olen tuntenut Herran rakkautta ja muistanut Hänen sanansa: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40).