Opettaminen Vapahtajan tavalla
Kohotamme perheen keskusteluja
Kirjoittaja palvelee tällä hetkellä Curitiban lähetyskentän johtajana Brasiliassa.
Kuinka voisimme auttaa lapsiamme tulemaan aktiivisemmiksi evankeliumin oppimisessa?
Jokin aika sitten vaimoni ja minä huolestuimme siitä käytösmallista, joka joillekin teini-ikäisistä lapsistamme oli kehittymässä tutkiessamme pyhiä kirjoituksia yhdessä perheenä, pitäessämme perheiltoja ja jopa keskustellessamme evankeliumista kahden kesken valmistelematta. Nuoremme täyttivät oppimisen vähimmäistason – fyysinen läsnäolo, ajoittainen katsekontakti ja yksisanaiset vastaukset – mutta he eivät olleet mukana aktiivisina oppijoina.
Tiesimme, että heidän täytyi tehdä enemmän, jotta he saisivat vahvan todistuksen ja kokisivat syvällisen, henkilökohtaisen kääntymyksen Pyhän Hengen voimalla. Vapahtaja haluaa, että Hänen opetuslapsensa eivät yksistään kuule Hänen sanaansa – Hän haluaa heidän toimivan Hänen opetustensa mukaisesti uskossa (ks. Opettaminen Vapahtajan tavalla, 2016, s. 30).
Eräänä iltana puhuimme heidän kanssaan tuntemuksistamme. Tarkoituksenamme oli pohtia asiaa heidän kanssaan Hengen ohjaaman keskustelun avulla. Pian keskustelumme kuitenkin typistyi yksisuuntaiseksi saarnaksi. Poikamme kuulivat, mitä sanoimme, mutta se ei tehnyt vaikutusta heidän mieleensä eikä sydämeensä.
Tämä kokemus vaivasi meitä, joten vaimoni ja minä aloimme pohtia, kuinka voisimme auttaa lapsiamme tulemaan oma-aloitteisemmiksi evankeliumin oppimisessaan ja innoittaa heitä toimimaan eikä olemaan meidän puheidemme ja saarnojemme toiminnan kohteena. Kysymyksemme saivat meidät laatimaan suunnitelman sen pohjalta, mitä opimme tutkimalla pyhiä kirjoituksia, myöhempien aikojen profeettojen sanoja ja muuta opettamiseen ja oppimiseen liittyvää kirkon aineistoa. Suunnitelmamme on tämä:
Ohjaamme lapsiamme etsimään Pyhän Hengen vaikutusta perheen keskusteluissa
Vaali rakkautta ja kunnioitusta. Rakkaus pehmittää sydämiä. Rakkaudenosoitukset valmistavat osaltaan lapsiamme Pyhän Hengen vaikutukselle. Lisäksi ne ravitsevat heidän haluaan ja auliuttaan osallistua aktiiviseen, hengelliseen oppimiseen. Se, että kunnioitamme lapsiamme kuuntelemalla ja arvostamalla heidän näkemyksiään ja tuntemuksiaan, auttaa heitä tuntemaan olonsa turvallisemmaksi ja olemaan halukkaampia kertomaan omista tuntemuksistaan.
Opeta Hengen avulla. Lastemme huolellinen havainnoiminen ja kuunteleminen valmistavat meitä erottamaan Hengen avulla, mitä sanoa seuraavaksi, mitä kysyä tai minkä sellaisen kutsun esittää, joka saa heidät etsimään Pyhän Hengen vaikutusta oppimisessaan.
Ankkuroi jokainen keskustelu Jumalan sanaan. Vaikka evankeliumiin liittyvien omien ajatustemme ja mielipiteidemme kertominen voi olla hyödyllistä, pyhät kirjoitukset ja myöhempien aikojen profeettojen sanat antavat usein syvällisemmän, voimallisemman yhteyden Henkeen (ks. OL 84:45).
Aseta Vapahtaja kaikkien evankeliumikeskeisten keskustelujen perustaksi. Keskusteluihimme tulee sisältöä ja voimaa, kun lapsemme näkevät, kuinka se, mistä keskustelemme, liittyy Vapahtajaan ja Hänen sovitukseensa, joka on ”koko kristinopin alkujuuri” (Boyd K. Packer, ”Välimies”, Valkeus, lokakuu 1977, s. 60).
Esitä innoittavia kysymyksiä. Tehokkaat kysymykset ohjaavat lapsiamme ammentamaan totuutta ja ymmärrystä Hengen avulla suoraan pyhistä kirjoituksista ja profeettojen sanoista. Se, mitä he sillä tavoin oppivat, merkitsee heille enemmän kuin aivan samaa aineistoa koskevat selkeimmät selityksemme.
Kannusta perheenjäseniä puhumaan mahdollisimman paljon. Kun lapsemme ilmaisevat omin sanoin, mitä he näkevät, ajattelevat tai tuntevat, he kutsuvat Pyhän Hengen avukseen, jotta he tietävät, mitä sanoa ja kuinka sanoa se. Tämä prosessi auttaa heitä näkemään ja ymmärtämään selkeämmin, mitä Herra haluaa heidän oppivan ja tuntevan.
Ole kärsivällinen! Pyhä Henki tekee työtä lastemme kanssa, kun he etsivät totuutta ja ymmärrystä mielessään ja sydämessään. Meidän tulee vastustaa kiusausta keskeyttää heidän etsimisensä työntymällä ennenaikaisesti väliin henkilökohtaisine mielipiteinemme ja itse kehiteltyine ratkaisuinemme.
Opeta esimerkillä. Se, että pyrimme oppimaan evankeliumia ja elämään sen mukaan samalla tavoin kuin pyydämme lapsiltamme, auttaa meitä tulemaan kelvollisiksi saamaan Hengeltä tukea ja johdatusta keskusteluihimme.
Kun olemme yrittäneet toteuttaa suunnitelmaamme, olemme oppineet, että Pyhän Hengen vaikutuksen kutsuminen perheemme keskusteluihin vaatii harjoitusta ja aikaa. Mutta kieltäydymme lannistumasta tai antamasta periksi. Äskettäin perheemme lukiessa illalla Mormonin kirjaa kymmenvuotias tyttäremme kysyi erään lukemamme jakeen innoittamana suloisen vilpittömästi: ”Kuinka Pyhän Hengen avulla voi oppia?” Hymyilin. Tiesin, että edistyimme!