Huomenna minä tulen kirkkoon

Kuva

dream

Kuvitus Christiane Beauregard

K3aksi vuotta sen jälkeen kun vaimoni Madeleinne ja minut oli kastettu ja konfirmoitu, minusta tuli vähemmän aktiivinen ja lakkasin käymästä kirkossa. Joka sunnuntaiaamu vaimoni kannusti minua nousemaan ylös ja lähtemään kanssaan, mutta minä kieltäydyin.

”Olen väsynyt. Anna minun nukkua”, minulla oli tapana sanoa. Ja myöhemmin menin pelaamaan jalkapalloa.

Madeleinne nousi ylös yksin ja lähti kirkkoon poikamme Lucasin kanssa. Olipa vastassa sadetta tai kylmää, hän lähti aina.

Katsoessani taaksepäin ymmärrän, että Saatana hyökkäsi kimppuuni. Hän vakuutti minulle, että pärjäsin hyvin ilman kirkkoa. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet hyvä, sinä olet rauhallinen, sinulla on mukavaa.” Mutta todellisuudessa olin menettänyt siunauksia, edistymisen ja onnellisuuden. Onneksi vaimoni ja taivaallinen Isäni auttoivat minua näkemään asiat selkeästi.

Yhtenä perjantai-iltana noin vuosi sen jälkeen kun olin lakannut käymästä kirkossa, näin unen. Uneksin, että olin kauniilla maaseudulla kävelemässä käsi kädessä vaimoni ja poikamme kanssa. Olimme hyvin onnellisia.

Mutta sitten alkoi hämärtää. Tuli niin pimeä, etten nähnyt mitään. Äkkiä huomasin, etten pitänyt enää kädestä vaimoani ja poikaamme. Huusin heitä nimeltä toivoen, että he palaisivat. Halusin heidät takaisin ja halusin pimeyden katoavan.

Sillä hetkellä koin, mitä tarkoittaa, kun on todella onneton. Olin kadottanut Madeleinnen ja Lucasin. He olivat kulkeneet eteenpäin ilman minua jättäen minut yksin pimeyteen.

Kun seuraavana aamuna heräsin, tajusin, että taivaallinen Isäni oli antanut minulle merkin. Jos en palaisi kirkkoon ja veisi vaimoani ja poikaamme temppeliin sinetöitäväksi, kadottaisin heidät. Minulla ei olisi heitä seuraavassa elämässä. Minä olisin kadotetussa, onnettomassa tilassa.

”Huomenna minä tulen kirkkoon”, sanoin Madeleinnelle.

Joka sunnuntaiaamu sen jälkeen olen käynyt kirkossa perheeni kanssa. Minulta ei ole jäänyt väliin ainoatakaan kokousta nähtyäni sen unen viisi vuotta sitten. Meidät sinetöitiin viimein temppelissä syyskuussa 2016.

Olen kiitollinen kaikista siunauksistani. Erityisen kiitollinen olen perheestäni ja vaimoni rohkeudesta, voimasta ja esimerkistä. Olen kiitollinen siitä, etteivät hän ja taivaallinen Isäni koskaan antaneet periksi kohdallani. Heidän ansiostaan olen sellainen mies kuin nyt olen.