Rauhan ja voiman lähteitä

Pyhät Venezuelassa tekevät parhaansa. On totta, että monet kärsivät ja kamppailevat, ja kirkko on aktiivisesti tukenut apua tarvitsevia paastouhrivaroilla, huoltotyöohjelmilla ja omavaraisuushankkeilla. Mutta vaikka pyhät voisivat helposti löytää syitä olla surullisia etenkin kaikkien kohtaamiensa haasteiden vuoksi, he ovat iloisia ihmisiä – heillä on rauha itsensä kanssa, he hymyilevät usein ja toivovat parempien päivien olevan edessäpäin.

Tämä pätee kirkon nuoriin Venezuelassa. Heidän henkilökohtaiset ja perheidensä haasteet tekevät heistä vahvempia ja valmistavat heitä tulevaisuuteen. Ja tämä pätee myös venezuelalaisiin lähetyssaarnaajiimme. Heidän pitää olla vahvoja itsensä vuoksi, tutkijoidensa vuoksi ja perheensä vuoksi. Ja niin he ovatkin. He muistuttavat meitä Helamanin kahdestatuhannesta nuoresta sotilaasta. Vaikka heitä on vähän, he ovat ”tavattoman urheita” (ks. Alma 53:20–21). Venezuelassa Herra valmistaa äitien, isien ja johtohenkilöiden vahvaa sukupolvea. Aina kun olemme siellä olevien pyhien joukossa, huomaamme täyttyvämme uskolla evankeliumiin ja tulevaisuuteen.

Kuinka nämä jäsenet, joilla on niin suuria haasteita, voivat silti tuntea rauhaa ja olla iloisia ja vahvoja? Uskon, että monien kohdalla kyse on siitä, että heistä tulee yhä riippuvaisempia Jumalasta. Sen seurauksena he saavat voimaa kaiken voiman lähteestä. He huomaavat siunaukset, joita he saavat taivaalliselta Isältä, he luottavat Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa voimaan ja he saavat lohtua, tukea ja voimaa Pyhältä Hengeltä. Sen seurauksena heidän kuormansa kevenevät, heidän murheensa lievittyy ja he tuntevat rauhaa koettelemustensa keskellä.

Venezuelalaiset jäsenet kokevat nykyajan esimerkin siitä, mitä Alman ja hänen kansansa keskuudessa tapahtui Mormonin kirjassa:

”Ja nyt tapahtui, että Alman ja hänen veljiensä kannettavaksi pannut kuormat kevenivät, eli Herra vahvisti heitä niin, että he saattoivat kantaa kuormansa helposti, ja he alistuivat iloiten ja kärsivällisesti kaikkeen Herran tahtoon” (Moosia 24:15).

Oma todistukseni Jumalan halusta siunata meitä on vahvistunut, kun olen viettänyt aikaa venezuelalaisten jäsentemme parissa. Aivan kuten Alman ja hänen seuraajiensa kokemuksessa, niin pyhiä Venezuelassa on vahvistettu, ja heidän lisääntyneet kykynsä ovat keventäneet heidän kantamiaan kuormia. Vapahtaja kutsuu meitä tulemaan Hänen luokseen, jos meillä on raskaita kuormia, ja me löydämme levon (ks. Matt. 11:28–30). Nämä hyvät jäsenet ovat vahvistuneet kantamaan kuormiaan Herran voimassa.

Kuva

Venezuelan Saints

Koettelemustensa seurauksena sekä siunauksena siitä, että he ovat luottaneet Vapahtajaan ja Hänen armoonsa, he ovat kokeneet sydämenmuutoksen ja heistä jokainen on tullut ”lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta ja halukas alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna hänen kannettavakseen, niin kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon” (Moosia 3:19).

Lyhyesti sanottuna he ovat koettelemuksia kokiessaan oppineet Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia, joita kaikki Kristuksen opetuslapset toivovat saavansa.

Se, mitä heille on tapahtunut, on sama prosessi, jonka pitäisi tapahtua meille jokaiselle. Meille kaikille tulee elämässämme haasteita ja koettelemuksia. Kun niin käy, meidän tulee kysyä itseltämme:

Kuinka ja miksi Vapahtaja pystyy antamaan sellaista lohtua ja voimaa? Pyhissä kirjoituksissa meille kerrotaan: ”Ja hän kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, ja tämä, jotta toteutuisi sana, joka sanoo hänen ottavan päällensä kansansa kivut ja sairaudet.

Ja hän ottaa päällensä kuoleman päästääkseen kuoleman siteet, jotka sitovat hänen kansaansa; ja hän ottaa päällensä heidän heikkoutensa, jotta hänen sydämensä täyttyisi armolla, lihan mukaisesti, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti.” (Alma 7:11–12.)

Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista onkin opettanut: ”Vapahtaja on kärsinyt paitsi meidän heikkouksiemme vuoksi niin myös sen eriarvoisuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja niiden kipujen, tuskan ja emotionaalisten ongelmien vuoksi, jotka niin usein meitä vaivaavat. – – Me saatamme hetken heikkoudessa huudahtaa: ’Kukaan ei ymmärrä. Kukaan ei tiedä.’ Kukaan ihminen ei kenties tiedäkään. Mutta Jumalan Poika tietää ja ymmärtää täysin, koska Hän tunsi ja kantoi kuormamme paljon ennen meitä. Ja koska Hän maksoi äärimmäisen hinnan ja kantoi tuon kuorman, Hänellä on täydellistä myötätuntoa ja Hän voi ojentaa meille armon käsivartensa niin monissa elämämme vaiheissa.” (”Sovitus ja kuolevaisuuden taival”, Liahona, huhtikuu 2012, s. 19.)

Sitten vanhin Bednar lainaa tätä pyhien kirjoitusten kohtaa, joka auttaa meitä ymmärtämään, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta jokainen meistä voi kokea rauhaa:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30.)

Kuva

oxen with a yoke

Yksityiskohta Brian Kershisnikin teoksesta Pyhien maahanmuutto

Haluan lisätä todistukseni vanhin Bednarin sanoihin. Minäkin tiedän omasta kokemuksestani, että me voimme saada voimaa ja rauhaa Vapahtajamme rakastavien käsivarsien suojissa. Vapahtajan lunastava ja kaiken mahdolliseksi tekevä voima ei ole vain syntiemme anteeksiannon lähde vaan myös voimallinen lähde toivoon, rauhaan, lujuuteen, lohtuun, kykyihin ja kaikkeen, mitä tarvitsemme avuksemme kulkiessamme läpi matkamme tässä elämässä menestyksekkäästi. Me voimme todellakin turvautua pyhän Messiaan ansioihin, laupeuteen ja armoon (ks. 2. Nefi 2:8).

Kuinka pääsemme käyttämään tätä voimanlähdettä? Mitä meidän on tehtävä saadaksemme apua, jota tarvitsemme?

Ensiksi, meidän tulee uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa. Meidän pitää ymmärtää, että Hän ja Hänen Isänsä ovat rauhan ja voiman lähteitä. He tekevät kaiken mahdolliseksi.

Sitten meidän täytyy toimia ja tehdä parhaamme siinä, mitä sitten koemmekin. Saatamme tehdä työtä voittaaksemme jonkin heikkouden, etsiä helpotusta suruun tai pyrkiä kehittämään jotakin taitoa. Vaikka parhaammekin tuntuu joskus riittämättömältä, niin jos todella annamme kaikkemme, Herra siunaa meitä armossaan sillä, mitä tarvitsemme.

Vanhin Bednar on sanonut: ”Kun te ja minä opimme ymmärtämään sovituksen kaiken mahdollistavan voiman omassa elämässämme ja käyttämään sitä, me rukoilemme ja tavoittelemme voimaa omien olosuhteidemme muuttamiseksi emmekä rukoile, että olosuhteemme muutettaisiin. Meistä tulee aloitteellisia toimijoita eikä toiminnan kohteita (ks. 2. Nefi 2:14).” (Ks. ”Sovitus ja kuolevaisuuden taival”, s. 16.)

Meidän tulee myös muistaa, että tehdessämme omaa osaamme Herra on rinnallamme. Meidän ei tarvitse taistella omaa osuuttamme kamppailusta yksin. Hän on kanssamme aivan alusta aivan loppuun asti. Todistan, että seuraavat Jesajan sanat ovat totta: ”Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: ’Älä pelkää, minä autan sinua’” (Jes. 41:13). Se pitää paikkansa venezuelalaisten pyhien kohdalla ja se pitää paikkansa pyhien kohdalla kaikkialla maailmassa.