Kunnianosoitus seminaarin rehtorille

Kuva

young woman shaking a man’s hand

Valokuva Getty Images, kuvassa käytetty malleja

Mieheni Jerryn terveys oli ollut heikko useita vuosia, kun hänestä tuli seurakuntakeskuksessamme kokoontuvien seurakuntien seminaarin rehtori. Luulen, ettei kukaan tiennyt, miten vaikeaa hänen oli herätä varhain joka aamu – varsinkin pimeinä, kylminä talvikuukausina – ja mennä seurakuntakeskukseen. Jokin aika myöhemmin hän kuoli.

Muutamia vuosia Jerryn kuoleman jälkeen yllätyin saadessani koskettavan kirjeen eräältä nuorelta naiselta, joka oli muuttanut pois vuosia aiemmin. Hän oli laittanut sen hääkutsunsa sisään. Kirjeessä luki:

”Minä pidin aviomiehestäsi valtavan paljon, ja olin hyvin surullinen kuullessani, että hän on kuollut. Hän oli paras seminaarin rehtori, mikä meillä on koskaan ollut. Hän odotteli joka aamu ovien luona ja avasi oven toivottaen jokaiselle hyvää huomenta. Seminaarin jälkeen hän oli jälleen avaamassa ovea ja sanomassa: ’Hyvää koulupäivää!’

Pidin aina huolta siitä, että kiitin häntä ja silloin tällöin kerroin, miten kiitollisia olimme hänestä. Tunsin oloni turvallisemmaksi, kun hän oli paikalla.

Hän oli aina niin nöyrä, ja kaikki huomasivat hänen ystävällisyytensä. Luulen, että osallistumiseni oli parempaa, koska en halunnut veli Bergevinin joutuvan odottelemaan kylmässä ajatellen minun olevan tulossa tai myöhässä. Hän oli uskomaton mies, ja tulen aina muistamaan hänet.”

Olen varma, ettei Jerryllä ollut aavistustakaan, että joku ajattelisi häntä yhä niin monta vuotta myöhemmin. Tämä huomaavainen nuori nainen kuitenkin ajatteli, ja hän oli niin kiltti, että lähetti minulle tämän suloisen kirjeen, jonka kiitollisena vastaanotin.

Laulu ”Käden ken meille ojentaa” (nro 173) alkaa näillä sanoilla:

Valitsin tämän laulun Jerryn hautajaisiin, koska uskon, että usein me siunaamme muiden elämää käsittämättä sitä. Tiedän, että Jerry siunasi monien elämää auliudellaan, palvelemisellaan ja rakkaudellaan.