Mitä hedelmättömyys on opettanut minulle lisääntymisestä ja maan täyttämisestä

Kuva

young woman smelling flowers

Alussa Jumala loi miehen ja naisen sekä antoi heille käskyn: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa” (1. Moos. 1:28; Moos. 2:28). Mieheni ja minä olemme olleet naimisissa neljä ja puoli vuotta, eikä meillä vieläkään ole lapsia. Jotkut lukijat saattavat sanoa siihen (ja olen kuullut kaikkia näitä jo aiemmin):

”Oi, mutta tehän olette vielä nuoria!”

”Nauttikaa tästä ajasta ilman lapsia!”

”Iloitkaa vapaudesta niin kauan kuin sitä vielä kestää!”

Olen oppinut olemaan loukkaantumatta ja vain sivuuttamaan nämä kommentit, koska tiedän, etteivät puhujat tarkoita niitä loukkaaviksi. Ymmärrän, että on ihmisiä, jotka ovat olleet naimisissa pidempään ja joilla ei vieläkään ole lapsia. Tiedän silti, että vaikka meillä on kulunut vasta neljä vuotta, se ei tarkoita, että se on ollut helppoa.

On hetkiä, jotka ovat helppoja. Kahden menneen vuoden aikana mieheni ja minä olemme asuneet Euroopassa ja matkustaneet paikkoihin, joihin emme koskaan edes haaveilleet matkustavamme. Olemme syöneet herkullista ruokaa. Ja olemme saaneet eri puolilta maailmaa monia ystäviä, jotka ovat avartaneet ajatuksiamme, mielipiteitämme ja maailmankäsitystämme. Monella tapaa olisi typerää olla olematta kiitollinen tästä ajasta. Suhteeni mieheni kanssa on vahvistunut, olen oppinut hyvin paljon, ja olemme kokeneet ihmeellisiä seikkailuja.

Mutta olemme myös viettäneet monia iltoja sohvalla katsellen elokuvia. Olemme luoneet monia muistoja, joissa tulevat lapsemme eivät ole mukana. Seurakunnassamme on vain yksi nuori aviopari, jolla ei ole lapsia – juonipaljastus: se olemme me. Ja tuntuu siltä, että koimmepa millaisia seikkailuja tahansa, niin mielessämme on jatkuvasti ajatus lapsista.

Ylä- ja alamäissäni olen huomannut usein miettiväni Aadamille ja Eevalle annettua käskyä. Me uskomme, että tämä käsky on tänäkin päivänä yhä täysin voimassa¹ ja että meidän odotetaan noudattavan sitä. Mieheni ja minä emme kuitenkaan ole vielä pystyneet siihen. Mutta eivät Aadam ja Eevakaan alussa. Mitä he siis tekivät? Sitä ainoaa, mitä he osasivat – he hoitivat puutarhaa. Vaikka en asukaan Eedenin puutarhassa, niin asun maapallon puutarhassa, Alankomaiden puutarhassa, perheeni puutarhassa ja seurakuntani puutarhassa. Nämä ovat puutarhoja, joissa Herra on kehottanut minua lisääntymään ja täyttämään maan. Näihin ajatuksiin olen pohdinnoissani keskittynyt. Nämä sanat ovat auttaneet minua suuntaamaan elämäni uudelleen muiden ihmisten ja Herran palvelemiseen. Mietin usein näitä:

• Kuinka voin lisätä lahjoja, joita Herra on antanut minulle ja muille?

• Kuinka voin lisätä rakkautta Jumalan lapsia kohtaan?

• Kuinka voin lisätä muiden palvelemiseen käyttämääni aikaa ja voimavaroja?

• Kuinka voin täyttää omaa hengellisten voimavarojeni lähdettä?

• Kuinka voin täyttää tarpeita, jotka ovat aiheutuneet muiden kokemista menetyksistä, olipa kyse ajallisista tai hengellisistä asioista?

• Kuinka voin täyttää muita toivolla ja uskolla, jotka monien kohdalla maailmassa tuntuvat kadonneen?

Kun olen keskittynyt enemmän näihin kysymyksiin, minua on siunattu mahdollisuuksilla vastata niihin voimallisin tavoin. Minulla on ollut tilaisuus palvella Nuorten Naisten järjestössä. Olen pystynyt olemaan joustava siinä, mitä sitten teenkin, ja auttamaan jotakuta muuttamisessa tai huolehtimaan ystäviemme lapsista. Olen voinut opettaa näyttelemistä eri puolilta maailmaa oleville lapsille ja nuorille. Olen käyttänyt enemmän aikaa evankeliumin tutkimiseen. Olen pystynyt paremmin kantamaan muiden kuormia ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa. Ja mikä tärkeintä – olen saanut suuremman tiedon, todistuksen ja hengellisen ymmärryksen evankeliumista ja Jumalan suunnitelmasta minua varten.

En sano, ettei käsky ”lisääntykää ja täyttäkää maa” tarkoita lasten saamista. Olemme täällä kasvattamassa perheitä vanhurskaudessa, ja siihen sisältyy lapsia, mikäli mahdollista. Mutta odottaessamme lasten saamisen siunausta voimme silti täyttää tätä käskyä hoitamalla ympärillämme olevia puutarhoja. Kun siis hedelmättömyyteni vuoksi alan tuntea surua, harmia, katkeruutta, kateutta, suuttumusta tai pelkoa, pyrin aina kysymään itseltäni: mitä teen hoitaakseni puutarhojani? Ja sillä on ratkaiseva vaikutus.