Tahdonvapaus – valinnan lahja

Tiedämme, että meillä oli tahdonvapautemme ennen kuin tämä maailma oli ja että Lusifer yritti ottaa sen meiltä pois. Hän ei luottanut tahdonvapauden periaatteeseen eikä meihin, ja esitti pelastusta pakkokeinoin. Hän väitti, että [vaihtoehtona Isän suunnitelmalle] hänen suunnitelmansa mukaan kukaan ei joutuisi hukkaan, mutta hän ei tuntunut käsittävän – tai kenties välittävän – että sen lisäksi kukaan ei tulisi yhtään viisaammaksi, yhtään voimakkaammaksi, yhtään myötätuntoisemmaksi tai yhtään kiitollisemmaksi, jos hänen [vaihtoehtoaan] noudatettaisiin.³

Kun tulimme maan päälle, saimme mukaamme suurenmoisen lahjan Jumalalta – tahdonvapautemme. Meillä on tuhansin eri tavoin etuoikeus tehdä itse valintoja. Täällä me opimme kovan kokemuksen kautta. Opimme erottamaan hyvän pahasta. Opimme tuntemaan karvaan ja makean eron. Opimme, että valintamme määräävät kohtalomme.⁴

Kuva

aikuinen pitelee vauvan kättä

Aivan alussa, kun [taivaallinen Isä] oli osoittanut Aadamille puutarhan puut, joista hän voisi vapaasti syödä, Hän ohjasi Aadamin huomion yhteen puuhun ja neuvoi häntä olemaan syömättä sen hedelmää. Sitten Hän lisäsi: ”Saat kuitenkin itse valita, sillä se on sinulle suotu” [Moos. 3:17].⁵

Profeetta Lehi kertoo meille: ”Sen vuoksi ihmiset ovat vapaita lihan mukaisesti, ja heille on annettu kaikki, mikä on ihmiselle tarpeen. Ja he ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren Välimiehen kautta, tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti, sillä hän pyrkii siihen, että kaikki ihmiset olisivat yhtä kurjia kuin hän itse.” [2. Nefi 2:27.] – – Olivatpa olosuhteidemme rajoitukset mitä tahansa, meillä on aina vapaus valita.⁶

Olen varma siitä, että lähtiessämme Isämme luota tunsimme pakahduttavaa halua palata Hänen luokseen, jotta saisimme korotuksen, jonka Hän oli suunnitellut meitä varten ja jota me itse halusimme oikein kovasti. Vaikka meidät on jätetty etsimään ja kulkemaan sitä polkua, joka johtaa meidät takaisin Isämme luo taivaaseen, Hän ei ole lähettänyt meitä tänne ilman ohjausta ja opastusta. Sen sijaan Hän on antanut meille tarvitsemamme apuneuvot, ja Hän auttaa meitä, kun etsimme Hänen apuaan ja pyrimme tekemään kaiken voitavamme kestääksemme loppuun asti ja saadaksemme iankaikkisen elämän.

Oppaanamme meillä on Jumalan ja Hänen Poikansa sanat, jotka ovat pyhissä kirjoituksissamme. Meillä on Jumalan profeettojen neuvot ja opetukset. Mikä tärkeintä, meille on annettu noudatettavaksemme täydellinen esimerkki – Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen esimerkki – ja meitä on kehotettu noudattamaan sitä esimerkkiä. Vapahtaja itse on sanonut: – – ”Niitä tekoja, joita te olette nähneet minun tekevän, teidänkin tulee tehdä” [3. Nefi 27:21]. Hän esitti kysymyksen: ”Millaisia miehiä teidän siis tulee olla?” Ja sitten Hän vastasi: ”Totisesti minä sanon teille: Sellaisia kuin minä olen.” [3. Nefi 27:27.] – –

Kun katsomme Jeesukseen, joka on esikuvamme, ja kun kuljemme Hänen askelissaan, voimme palata turvallisesti taivaallisen Isämme luokse asumaan Hänen kanssaan ikuisesti. – – Meidän ei tarvitse kävellä Galilean rannoilla tai Juudean kukkuloilla kulkeaksemme siellä, missä Jeesus kulki. Jokainen meistä voi kulkea samaa polkua, jota Hän kulki, kun kuulemme Hänen sanojensa kaikuvan korvissamme, tunnemme Hänen Henkensä täyttävän sydämemme ja Hänen opetustensa opastavan meidän elämäämme ja kun päätämme seurata Häntä matkatessamme läpi kuolevaisuuden.⁷

Kääntäkää sydämenne ja ohjatkaa ajatuksenne Hänen puoleensa, joka julisti: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” [Joh. 14:6]. Hänen sanansa on pettämätön kompassi, jonka avulla voimme turvallisesti löytää oikean suunnan läpi elämän myrskyjen. Hän opetti uskoa, rakkautta, laupeutta ja toivoa. Hän puhui omistautumisesta, rohkeudesta, esimerkistä ja uskollisuudesta. Hänen elämänsä kuvasti Hänen opetuksiaan.

Pietarille, Filippukselle ja Matteukselle Hän sanoi: ”Tule ja seuraa minua.” Teille Hänen kutsuva äänensä toistaa saman kutsun: ”Tule ja seuraa minua.” Kun teette niin, [te] ette lankea pahan viekkauteen ja kiusauksen ansaan.⁸

Ajaessani kotiin vuosia sitten – – huomasin kolme peukalokyytiläistä. Kullakin heistä oli omatekoinen pahvikyltti, johon oli merkitty haluttu määränpää. Yhdessä kyltissä luki ”Los Angeles” [Kalifornia], toisessa kyltissä ”Boise” [Idaho]. Mutta kolmas kylteistä kiinnitti erityisesti huomiotani ja sai lisäksi minut miettimään siihen merkittyä sanomaa. Tämän kolmannen kyytiinpyrkijän ylös kohotetussa kyltissä ei lukenut Los Angeles Kalifornia tai Boise Idaho, vaan siinä luki yksinkertaisesti ”Minne tahansa”.

Siinä oli henkilö, joka oli valmis matkustamaan mihin suuntaan tahansa, ilmaista kyytiä tarjoavan kuljettajan mielijohteen mukaan. Mikä suunnaton hinta sellaisesta matkasta! Ei suunnitelmaa. Ei tavoitetta. Ei päämäärää. Tie minne tahansa on tie ei minnekään. Ja tie ei minnekään johtaa unelmien uhraamiseen, mahdollisuuksien menettämiseen ja täyttymättömään elämään.

– – Teillä ja minulla on Jumalan antama lahja valita suunta, minne menemme. – – Jokaisen täytyy esittää itselleen kysymykset: Minne olen menossa? Kuinka aion päästä sinne? Ja mikä on jumalallinen päämääräni?⁹

On sanottu, että historian portti kääntyy pienten saranoiden varassa, ja niin kääntyy myös ihmisten elämä. Tekemämme valinnat määräävät kohtalomme.

Entisaikojen Joosua julisti: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette – –. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” [Joos. 24:15.]¹⁰

Me emme voi olla puolueettomia. Ei ole mitään välimaastoa. Herra tietää sen. Lusifer tietää sen. Niin kauan kuin elämme tämän maan päällä, Lusifer ja hänen joukkonsa eivät luovu toivosta voittaa sielujamme. – –

Vastustajan viestit ympäröivät – joskus jopa pommittavat – meitä. Kuunnelkaa muutamia niistä; ne ovat epäilemättä teille tuttuja: ”Ei yksi kerta haittaa.” ”Älä huolehdi, ei kukaan saa tietää.” ”Voit lopettaa tupakoimisen tai juomisen tai huumeiden käytön milloin vain haluat.” ”Kaikki niin tekevät, joten ei se voi olla niin paha juttu.” Valheita riittää.

Vaikka kohtaamme matkallamme tienhaaroja ja risteyskohtia, meillä ei yksinkertaisesti ole varaa siihen ylellisyyteen, että käyttäisimme kiertotietä, jolta emme ehkä koskaan palaa. Lusifer, tuo nerokas pillipiipari, soittaa soinnukasta sävelmäänsä ja houkuttelee pahaa aavistamattomat pois valitsemansa tien turvasta, pois rakastavien vanhempien neuvojen luota, pois Jumalan opetusten suojista. – –

Toisessa Nefin kirjassa hänestä sanotaan: ”Toiset hän rauhoittaa ja tuudittaa heidät lihalliseen turvallisuuteen” [2. Nefi 28:21]. ”Toisia hän mielistelee ja sanoo heille, ettei helvettiä ole – –, kunnes hän kytkee heidät kauheisiin kahleisiinsa” [2. Nefi 28:22]. ”Ja näin Perkele pettää heidän sielunsa ja eksyttää heidät varovasti alas helvettiin” [2. Nefi 28:21].

Kun kohtaamme merkittäviä valintatilanteita, kuinka teemme valinnan? Annammeko periksi lupaukselle hetkellisestä mielihyvästä? Haluillemme ja himoillemme? Tovereidemme painostukselle?

Älkäämme olko yhtä päättämättömiä kuin Liisa Lewis Carrollin klassikkokirjassa Liisan seikkailut Ihmemaassa. Muistattehan, että Liisa tulee tienristeykseen, jossa hänen edessään on kaksi polkua. Kumpikin johtaa eteenpäin mutta vastakkaisiin suuntiin. Liisa kohtaa Irvikissan ja kysyy tältä: ”Mitä tietä minun tulee kulkea?”

Kissa vastaa: ”Se riippuu – – siitä minne sinä tahdot kulkea. Ellet tiedä, minne tahdot kulkea, sittenhän on samantekevää, mitä tietä kuljet.” [Mukailtu Lewis Carrollin kirjasta Liisan seikkailut ihmemaassa, 1989, suom. Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner, s. 67.]

Toisin kuin Liisa, me kaikki tiedämme, minne haluamme mennä, ja sillä, mitä tietä kuljemme, on väliä, sillä kun valitsemme tiemme, me valitsemme päämäärämme. – –

Pyydän teitä hartaasti päättämään tässä ja nyt, ettette poikkea siltä tieltä, joka johtaa päämääräämme: iankaikkiseen elämään taivaallisen Isämme luona. Sen suoran ja oikean tien varrella on muitakin tavoitteita: lähetystyöpalvelu, temppeliavioliitto, aktiivisuus kirkossa, pyhien kirjoitusten tutkiminen, rukous, temppelityö. Saavutettavanamme on lukemattomia kelvollisia tavoitteita kulkiessamme elämän halki. Tarvitaan sitoutumistamme saavuttaaksemme ne.¹¹

Vaaditaan suurta rohkeutta, että pysymme uskollisina ja luotettavina keskellä yhä lisääntyviä paineita ja salakavalia vaikutuksia, jotka meitä ympäröivät ja jotka vääristävät totuuden, repivät hajalle sen, mikä on hyvää ja sopivaa, ja yrittävät korvata sen ihmisten luomilla maailman filosofioilla. Jos ihminen olisi kirjoittanut käskyt, niin ihmisen etuoikeutena olisi muuttaa niitä halujensa mukaan tai lainsäädännöllä tai millä tahansa muulla keinoin. Käskyt ovat kuitenkin Jumalan antamia. Me voimme tahdonvapauttamme käyttäen olla välittämättä niistä. Me emme kuitenkaan voi muuttaa niitä, aivan kuten emme voi muuttaa seurauksia, jotka tulevat niiden noudattamatta jättämisestä tai niiden rikkomisesta.

Kuva

kaksi polkua metsässä

Kunpa ymmärtäisimme, että suurin onnemme tässä elämässä koituu siitä, että me noudatamme Jumalan käskyjä ja olemme kuuliaisia Hänen laeilleen! Rakastan sanoja, jotka ovat Jesajan kirjan luvussa 32, jakeessa 17: ”Vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.” Sellainen rauha, sellainen luottamus voi tulla vain olemalla vanhurskas.¹²

Valitkaamme aina vaikeampi oikea helpomman väärän sijaan. Kun pohdimme päätöksiä, joita teemme joka päivä elämässämme – tehdäkö tämä valinta vai tuo – jos valitsemme Kristuksen, olemme tehneet oikean valinnan.¹³

Kaikilla valinnoillamme on seurauksia. Joillakin niistä on hyvin vähän jos ollenkaan vaikutusta iankaikkiseen pelastumiseemme, ja joillakin niistä on siihen hyvin suora vaikutus.

Sillä, käytättekö vihreää t-paitaa vai sinistä, ei pidemmän päälle ole mitään merkitystä. Sen sijaan se, päätättekö painaa tietokoneessanne sitä näppäintä, joka vie teidät pornografian ääreen, voi vaikuttaa kaikkeen elämässänne. Olette juuri ottaneet yhden askelen poispäin suoralta, turvalliselta tieltä. Jos joku ystävä painostaa teitä juomaan alkoholia tai kokeilemaan huumeita ja annatte painostukselle myöten, te lähdette kulkemaan kiertotietä, jolta ette ehkä palaa. – – Me [kaikki] olemme alttiita houkutuksille. Pitäkäämme katseemme, sydämemme ja päättäväisyytemme kohdistettuina siihen tavoitteeseen, joka on iankaikkinen ja kaiken sen hinnan arvoinen, jonka joudumme siitä maksamaan, huolimatta uhrauksista, joita joudumme tekemään sen saavuttamiseksi.

Mikään kiusaus, mikään painostus, mikään houkutus ei voi voittaa meitä, ellemme salli sitä. – – Apostoli Paavali on vakuuttanut meille: ”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” [1. Kor. 10:13.]

Me kaikki olemme tehneet vääriä valintoja. Ellemme ole jo korjanneet niitä valintoja, vakuutan teille, että siihen on keino. Sitä prosessia kutsutaan parannukseksi. Pyydän teitä korjaamaan virheenne. Meidän Vapahtajamme kuoli antaakseen teille ja minulle tuon siunatun lahjan. Vaikka tie ei ole helppo, lupaus on todellinen: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi” [Jes. 1:18]. ”Enkä minä, Herra, muista niitä enää” [OL 58:42]. Älkää asettako iankaikkista elämäänne vaaralle alttiiksi. Mikäli olette tehneet syntiä, niin mitä pikemmin alatte pyrkiä tulemaan takaisin, sitä pikemmin löydätte sen suloisen rauhan ja ilon, joka tulee anteeksiannon ihmeen mukana.¹⁴

Yksi Jumalan suurimmista lahjoista meille on uudelleen yrittämisen ilo, sillä minkään epäonnistumisen ei tarvitse olla lopullinen.¹⁵

Taivaallinen Isämme on antanut meille jokaiselle voiman ajatella ja käyttää järkeä ja päättää. Tällaisen voiman myötä itsekurista tulee välttämättömyys.

Jokaisella meistä on vastuu valita. Saatatte kysyä: ”Ovatko päätökset todella niin tärkeitä?” Sanon teille, että päätökset määräävät kohtalon. Ette voi tehdä iankaikkisia päätöksiä ilman iankaikkisia seurauksia.

Saanen tarjota yksinkertaisen kaavan, jonka mukaan voitte mitata eteenne tulevia valintoja. On helppo muistaa: ”Et voi olla oikeassa tehdessäsi väärin, etkä voi olla väärässä tehdessäsi oikein.” – –

Vaatii rohkeutta ajatella oikein, valita oikein ja tehdä oikein, sillä sellainen tie on harvoin, jos koskaan, helpoin kulkea.¹⁶

Olette jaloa syntyperää. Päämääränne on iankaikkinen elämä Isämme valtakunnassa. Sellaista päämäärää ei saavuteta yhdellä loistavalla yrityksellä, vaan se on pikemminkin tulosta elinikäisestä vanhurskaudesta, viisaiden valintojen kertymästä, pysyvästä määrätietoisuudesta. Kuten mikä tahansa arvokas asia, iankaikkisen elämän palkintokin edellyttää ponnistelua.

Pyhät kirjoitukset ovat selkeitä:

”Noudattakaa – – näitä käskyjä ja eläkää niiden mukaan, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt. Älkää poiketko oikealle älkääkä vasemmalle,

vaan kulkekaa vakaasti sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt teidän kulkea.” [5. Moos. 5:32–33.]¹⁷

Olkaamme – – tietoisia päämäärästämme. Olkaamme halukkaita ponnistelemaan jatkuvasti siihen päästäksemme. Välttäkäämme kaikkia syrjäpolkuja ja olkaamme halukkaat maksamaan usein hyvin korkea hinta uskostamme ja päätöksestämme voittaa elämän kilvoitus.

Kunpa me kaikki pystyisimme toistamaan Paavalin sanat, kun matkamme kuolevaisuudessa päättyy: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni” [2. Tim. 4:7]. Jos me näin teemme, meille annetaan ”vanhurskauden seppele”, joka ei koskaan häviä, ja me kuulemme iankaikkisen Tuomarin sanat: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan!” [Matt. 25:21.]

Silloin olemme saaneet matkamme päätökseen – emme matkaa epämääräisesti ”minne tahansa”, vaan matkan taivaalliseen kotiimme, iankaikkiseen elämään Jumalan selestisessä valtakunnassa.¹⁸

• Miksi on välttämätöntä, että meillä on kuolevaisuudessa tahdonvapaus? (Ks. osa 1.) Mitä olet oppinut käyttämällä tahdonvapauttasi?

• Presidentti Monson tähdensi, että taivaallinen Isä on antanut meille apua, jotta voimme käyttää tahdonvapauttamme viisaasti (ks. osa 2). Mitä ”työkaluja” taivaallinen Isä on antanut meille avuksi? Kuinka nämä työkalut ovat auttaneet sinua tekemään hyviä valintoja? Kuinka Vapahtajan esimerkki on auttanut sinua käyttämään tahdonvapauttasi viisaasti?

• Presidentti Monson opetti: ”Me emme voi olla puolueettomia. Ei ole mitään välimaastoa.” (Osa 3.) Miksi vastustaja haluaa meidän olevan puolueettomia? Millä tavoin hän houkuttelee meitä käyttämään väärin tahdonvapauttamme? Kuinka voimme tunnistaa hänen viestinsä ja vastustaa niitä?

• Käy läpi presidentti Monsonin opetukset parannuksesta osassa 4. Kuinka parannus on tuonut sinulle ”rauhaa ja iloa”? Kuinka olet nähnyt, että ”yksi Jumalan suurimmista lahjoista – – on uudelleen yrittämisen ilo”?

• Presidentti Monson opetti usein, että ”päätökset määräävät kohtalon” (osa 5). Mitä sellaisia neuvoja hän antaa, jotka auttavat meitä tekemään iankaikkiseen elämään johtavia päätöksiä? Kuinka voimme parantaa päättäväisyyttämme tehdä jatkuvasti hyviä valintoja?

Joos. 24:15; 2. Nefi 2:14–16, 26; 31:17–20; Hel. 14:30–31; OL 58:26–28; 101:78; Moos. 4:1–4

”Ihmiset tekevät merkityksellisiä muutoksia elämässään todennäköisemmin silloin kun muutokset saavat alkunsa heidän käyttäessään omaa tahdonvapauttaan. Kun kutsut oppilaita toimimaan, muista kunnioittaa heidän tahdonvapauttaan.” (Opettaminen Vapahtajan tavalla, 2016, s. 35.)