Iankaikkiseen perheeseen keskittyminen

Kuitenkin silloin, kun San Salvadorin temppelistä El Salvadorissa ilmoitettiin vuonna 2007, Kevinin ja Jacquelinen vanhemmat olivat jo lakanneet käymästä kirkossa. Mutta Kevin, joka on nyt 18-vuotias sekä Jacqueline, 15, kävivät edelleen kirkossa ja rukoilivat, että heidän vanhempansa tulisivat jonakin päivänä takaisin.

”En koskaan lakannut rukoilemasta ja pyytämästä taivaalliselta Isältä, että heistä tulisi jälleen aktiivisia”, Jacqueline sanoo. ”Tiedän, että taivaallinen Isä haluaa meidän parastamme, ja Hän haluaa meidän olevan iankaikkinen perhe.”

He yrittivät myös olla hyvänä esimerkkinä vanhemmilleen. ”En koskaan menettänyt toivoani”, Kevin sanoo. ”Luin aina pyhiä kirjoituksia ja rukoilin, ja vanhempani näkivät, kun tutkin pyhiä kirjoituksia ja lähdin kotiopetukselle ja menin kirkon toimintoihin. Kun pyrin pitämään käskyt ja edistymään, vanhempani näkivät hyvän esimerkkini.”

Kevinin ja Jacquelinen rukoukset vanhempiensa puolesta alkoivat saada vastauksia, kun temppeli alkoi valmistua. ”Kun johtohenkilömme ilmoittivat vihkimistilaisuudesta ja kulttuurijuhlasta, kutsuimme vanhempamme sinne. Kerroimme heille etuoikeudesta, joka meillä nuorilla olisi osallistua juhlaan, ja se kannusti heitä paljon ja auttoi heitä edistymään hengellisesti.”

Sen lisäksi, että perhe osallistui kulttuurijuhlaan, heillä oli myös tilaisuus osallistua temppelin avoimien ovien tilaisuuteen.

”Vaikka vanhempani eivät olleetkaan käyneet kirkossa, he pitivät kirkkoa ja evankeliumia silti pyhänä”, Kevin sanoo. ”Kun astuimme temppeliin, isäni alkoi selittää sisarilleni ja minulle, että kun me menemme temppeliin, olemme pukeutuneina valkoisiin vaatteisiin ja että me suoritamme siellä pyhiä toimituksia.”

Kevin oli ihmeissään, että hänen kaksivuotias sisarensa, joka on yleensä varsin energinen, pysyi hiljaa heidän ollessaan temppelissä. Hän huomasi, kuinka hänen äidillään oli silmät kyynelissä, kun tämä katseli eri huoneita ja maalauksia. Kun perhe saapui sinetöimishuoneeseen, vapaaehtoinen opas selitti heille, että se oli paikka, jossa perheet sinetöidään yhteen iankaikkisuudeksi.

”Silloin pikkusiskomme alkoi koskettaa meitä jokaista sanoen: ’Minun äiti, minun isi, minun Kevin, minun Jacqueline’”, kertoo Jacqueline. ”Oli kuin taivaallinen Isä olisi puhunut hänen kauttaan kertoen meille, että olimme kaikki Hänen omiaan.”

”Sitten sisareni halasi meitä ja alkoi suukotella meitä ja osoittaa peilejä”, Kevin kertoo. ”Näimme peileistä itsemme yhdessä perheenä, ja se oli ihmeellistä. Kun lähdimme sinetöimishuoneesta sinä päivänä, otimme tavoitteeksemme päästä sinne takaisin.”

Vierailtuaan temppelin avoimien ovien tilaisuudessa perhe alkoi tehdä muutoksia. ”Temppelissä käymisen jälkeen perheemme on saanut uudelleen oikean näkökulman”, Kevin sanoo. ”Meillä on siitä alkaen vietetty perheiltaa, ja vanhempamme tuovat meidät kirkkoon ja istuvat meidän kanssamme kirkkosalin ensimmäisellä rivillä.”

Elokuussa 2011 Kevinillä ja Jacquelinella oli siunaus saada istua vanhempiensa vieressä vaarnakeskuksessa, kun he katselivat lähetystä temppelin vihkimistilaisuudesta.

”Kun temppelistä ilmoitettiin vuonna 2007, vanhempani olivat vähemmän aktiivisia ja luulin, ettei minulla olisi koskaan tilaisuutta olla heidän kanssaan vihkimistilaisuudessa”, Kevin sanoo. ”Kun he istuivat kanssani, saatoin todella tuntea, että taivaallinen Isä oli vastannut rukouksiini. Se, että olin siellä perheeni kanssa, on yksi suurimmista siunauksista elämässäni.”

”Tämä kokemus temppelistä on vahvistanut minua”, Jacqueline sanoo. ”Enemmän kuin mikään muu minua on vahvistanut se, että olen nähnyt temppelin muuttavan elämää, koska se auttoi vanhempiani tulemaan jälleen aktiivisiksi kirkossa. Nyt me olemme asettaneet tavoitteeksi tulla sinetöidyiksi temppelissä. Tiedän, että taivaallinen Isä haluaa meidän parastamme.”