Jätä vastustaja taaksesi
Tulee aika, jolloin voimme jättää vastustajan taaksemme ja tulla Herran avulla ulos pimeydestä valon runsauteen.
Yksi suurenmoisista palautuksen lauluista, jonka Parley P. Pratt kirjoitti, kertoo siitä, kuinka luopumuksen pimeät verhot avattiin, jotta palautetun totuuden loistava valo tulisi esiin.
Nyt aamu koittaa armainen,
Siionin viiri hulmuaa. – –
Sen aamun suuren, kaunoisen,
Taivaalla rusko kajastaa.
Näin erheen pilvet hälvenee,
Totuuden säteet poistaa ne. – –
Kirkkaus suuri aukenee,
Maailman ylle loistaa se.1
Mielenkiintoista kyllä, apostoli Paavalikin käyttää valon vertausta selittäessään, kuinka hän saattoi todistaa, että ”me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja” (2. Kor. 4:8–9).
Hän selittää pakenemisensa sen kaiken äärestä tällä tavoin: ”Jumala, joka sanoi: ’Tulkoon pimeyteen valo’, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.” (2. Kor. 4:6.)
Useimmat meistä tuntevat jossakin elämänsä vaiheessa vastustajan kylmän viiman. Myrskyjä kehittyy, tuulet puhaltavat, sateita tulee, tulvia nousee. Voi näyttää siltä, ettei loppua ole näkyvissä, että edessämme on yksinkertaisesti tulevaisuus täynnä epävarmuutta ja epäilystä, koettelemuksia ja kärsimystä.
Yhtä hyvin kuin koemme ajoittain ukkosmyrskyjä, voimme kokea kauheita myllerryksen hirmumyrskyjä ja rajuilmoja, jotka voivat tuhota luottamuksemme ja ravistella itsetuntoamme. Kaikki, mikä meille on kallisarvoista, voi yhtäkkiä tuntua kovin ohimenevältä, aivan kuin se valuisi sormiemme läpi. Suuret elämänmuutokset voivat suistaa meidät tasapainosta ja häiritä mielenrauhaamme.
Ehkä odottamaton lomautus on johtanut pitkäaikaiseen työttömyyteen, varojen vähyys on rajoittanut valintojamme tai asuntojen arvon romahdus on jättänyt meidät taloudelliseen kurjuuteen. Ehkäpä odotettu eläkkeelle jääminen pitkän, kiireisen ja tuottavan uran jälkeen on tuonut menetyksen tunteen. Kenties äkillinen sairaus tai järkyttävä vamma on jättänyt meille tunteen siitä, että olemme ”ansassa”, avuttomia, toivottomia ja epävarmoja. Sellaisissa tilanteissa voi alkaa helposti pelätä, ja uskoa voi olla vaikea pitää yllä.
Tiedän sen kaiken omakohtaisesti. Toipuessani leikkauksesta, jossa poistettiin kaksi kookasta aivokasvainta, koin surumielisyyden ja tyrmistyksen kausia, jotka johtuivat tuon kaiken emotionaalisesta ja henkisestä vaikutuksesta. Huomasin, etten ole niin voittamaton, kuin kerran luulin olevani. Lääkkeet eivät auttaneet, ja pari uudelleen sairastumista aiheutti lisää epätoivoa. Aloin sääliä itseäni.
Päätä olla onnellinen
Sitten alkoi tapahtua ihmeellisiä asioita. Hyvät ystävät ja luotetut kirkon johtohenkilöt tarjosivat tukeaan ja ymmärrystään, ja aloin kuunnella heidän neuvojaan ja hyväksyä heidän rohkaisunsa. Myöhään eräänä iltana, kun kerroin synkistä tunteistani nuorimmalle pojallemme, hän sanoi: ”No, isä, minä olen aina ajatellut, että onnellisuus on päätös.” Hän on oikeassa.
Huomasin yhä enemmän ilmaisevani kiitollisuuttani kaikista niistä siunauksista, joista sain yhä nauttia. Huomasin itse, että ”tämä [koettelemuksen] laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla” (Matt. 17:21).
Tunsin Vapahtajan vahvuuden, virkistävän voiman ja rakkauden. Paavalin tavoin aloin iloita tiedosta, etteivät tuska, ahdistus tai vaara voineet erottaa minua Kristuksen rakkaudesta (ks. Room. 8:35).
Onneksi toiveikas ja varma totuus on, että tapahtuipa mitä hyvänsä, me voimme löytää voimaa ja rohkaisua. Meidän taakkamme voivat keventyä, vaikka ne eivät yhtäkkiä katoaisikaan. Me voimme päästä synkimmän kuilun toiselle puolelle vahvempina ja päättäväisempinä, parempina miehinä ja parempina naisina.
Kun meitä on koeteltu kärsimysten tulikokeessa, meissä on kehittynyt luonnetta, joka kykenee kohtaamaan ja kestämään tulevia järkytyksiä elämässä. Sen seurauksena voimme käyttää kokemuksiamme kohottaaksemme ja ymmärtääksemme toisia. Oma esimerkkimme henkilökohtaisesta sinnikkyydestä voi antaa toivoa toisille ja innoittaa omaa perhettämme. Meistä tulee sopivampia tulevaisuuteen.
Vaikka vastustaja yrittäisikin viipyä luonamme, me voimme päättää jättää sen milloin vain. Herran lupaus meille on sama kuin se oli Almalle ja hänen kansalleen hirvittävän vainon keskellä:
”Nostakaa päänne ja olkaa turvallisella mielellä, sillä minä tiedän sen liiton, jonka te olette tehneet minun kanssani; ja minä teen liiton kansani kanssa ja vapautan sen orjuudesta.
Ja minä myös kevennän ne kuormat, jotka on pantu teidän harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne.” (Moosia 24:13–14.)
Edelleen Herra on vakuuttanut: ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” (Joh. 14:18).
Etsi taivaallista apua
Taivaallinen apu ei ehkä ole ilmeistä. Me emme kenties heti näe tai tiedä, että jotkin muut taakat, jotka olisivat tulleet osaksemme, on kohotettu ja viety pois tieltämme.
Herra vakuuttaa: ”Mutta katso, totisesti, totisesti minä sanon teille, että minun silmäni katsovat teitä. Minä olen teidän keskellänne, ettekä te voi nähdä minua.” (OL 38:7.)
Tietenkin meidän täytyy ehkä olla äärimmäisen kärsivällisiä toisia ja itseämme kohtaan. Usein asioiden selviäminen vie aikansa. Vaikka uskomme tuntuisi ajoittain vain sinapinsiemenen kokoiselta, niin kun kuljemme eteenpäin, Sallimus kulkee kanssamme. Jos etsimme taivaallista apua, saamme sitä – ehkä jopa odottamattomilla tavoilla.
Voimme huomata edellytykset olla kiitollisia siitä, mitä meillä on, sen sijaan että surisimme sitä, mitä olemme menettäneet. Mielenkiintoista kyllä, kuulemme usein sellaisten ihmisten ilmaisevan tuota samaa tunnetta, jotka ovat menettäneet koko maallisen omaisuutensa jonkin luonnonkatastrofin kuten maastopalon, tulvan tai pyörremyrskyn vuoksi. Miltei jokaisessa tapauksessa he sanovat: ”Ainakin meille jäi se, mikä on todella tärkeää.”
Paavalin todistus on rohkaiseva:
”Olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on.
Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa.
Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa.” (Fil. 4:11–13.)
Kuten on kirjoitettu: ”Jeesuksen Kristuksen sovitus voi oikaista kaiken sen, mikä on elämässä epäoikeudenmukaista.”2
Olivatpa olosuhteemme millaiset hyvänsä, tulee aika, jolloin voimme jättää vastustajan taaksemme ja tulla Herran avulla ulos pimeydestä valon runsauteen.
Kuvitus Allen Garns