Palaisiko Matthew?

Meillä oli seurakunnassamme vahva joukko nuoria miehiä, mutta poikamme Matthew hakeutui erään kirkkoon kuulumattoman henkilön seuraan, joka Matthew’n lailla rakasti autoja ja kaikkea mekaniikkaan liittyvää. Valitettavasti tämä nuorukainen oli perheestä, joka ei arvostanut uskontoa. Hänen vanhempansa sallivat alkoholin käytön ja tupakoinnin kodissaan eivätkä uskoneet, että siveellisesti puhtaana eläminen on tärkeää.

Matthew oli ansainnut partiossa vaativimman arvomerkin, mutta hän ei osallistunut palkinnonjakotilaisuuteen, koska oli lakannut elämästä partiolaisen tasovaatimusten mukaan. Keräsin kaikki hänen partiomerkkinsä ja tein niille vitriinin. Sitten panin sen pois toivoen, että jonakin päivänä sillä olisi hänelle arvoa. Siinä vaiheessa kun Matthew oli 16-vuotias, hän tupakoi ja käytti alkoholia ja huumeita. Hän jätti koulun kesken ja muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa. Muutaman vuoden ajan näimme häntä harvoin.

Me olimme järkyttyneitä. Emme tienneet, palaisiko hän koskaan perheensä luo ja uskoonsa, mutta päätimme noudattaa Alman esimerkkiä siitä, kuinka tämä kohteli kuritonta poikaansa. Alma rakasti edelleen poikaansa ja rukoili uskoen, että tämä ”johdatettaisiin tuntemaan totuus” (Moosia 27:14).

Rukoilimme jatkuvasti, että Herra puuttuisi Matthew’n elämään, ja käytimme jokaisen tilaisuuden ilmaista sanoin ja teoin, kuinka paljon rakastamme häntä. Kun hän kävi kotona, emme sanoneet mitään, minkä hän olisi saattanut tulkita arvostelemiseksi tai tuomitsemiseksi. Ilmaisimme yksinkertaisesti ilomme siitä, että näimme hänet.

Kerran kotiin tullessaan Matthew sanoi haluavansa jutella. Hän sanoi tavanneensa eräissä juhlissa tytön, jolla oli kirkkoa koskevia kysymyksiä. Ennen kuin hän ehti sanoa, ettei hän enää tiennyt vastauksia, sanat alkoivat virrata hänen suustaan. Hän huomasi vastaavansa tytön kysymyksiin sitä mukaa kuin tämä niitä esitti. Matthew sanoi, ettei hän muistanut oppineensa asioita, joista hän puhui, mutta hän tiesi, että hänen sanansa olivat totta. Hän mietti, miksi hän eli siten kuin eli, kun hän edelleenkin uskoi evankeliumin olevan totta.

Kolmen sielua luotaavan päivän jälkeen hän päätti jättää taakseen elämän, jollaista oli elänyt. Hän oli tullut kotiin pyytämään apua, jotta voisi aloittaa alusta.

Matthew soitti yhdelle eräässä toisessa osavaltiossa asuvalle serkulleen, joka oli voittanut samankaltaisia vaikeuksia, ja kysyi, voisiko tulla asumaan serkkunsa luo. Serkku suostui, ja Matthew alkoi käydä serkkunsa kanssa kirkon kokouksissa ja tavata piispaa saadakseen apua parannuksenteossa. Hän tunsi saavansa rakkautta ja tukea, ja hänestä tuli aktiivinen kirkossa.

Aikanaan hän tapasi ihastuttavan, vanhurskaan nuoren naisen. He rakastuivat ja solmivat avioliiton temppelissä.

Kun heidän ensimmäinen lapsensa syntyi, menin käymään ja otin mukaani sen vitriinin, jonka olin tehnyt hänen partiosaavutuksistaan. Hän oli innoissaan ja ripusti sen ylpeänä näkyvälle paikalle kodissaan.

Pojallemme ei ilmestynyt enkeliä, kuten Alma nuoremmalle oli tapahtunut. Mutta Matthew’n paluu totuuteen oli aivan yhtä ihmeellinen.