Siunaus mamálle

Alkeisyhdistys oli loppunut, ja 10-vuotias Ruben etsi lähetyssaarnaajia. He kävelisivät kotiin hänen kanssaan. Vanhin Sánchez ja vanhin Rojas olivat opettaneet Rubenille ja hänen isoveljelleen Diegolle lähetystyöoppiaiheet ja olivat kastaneet ja konfirmoineet heidät. Nyt Ruben piti heitä parhaina ystävinään.

Ruben katsoi luokkahuoneen suljetun oven ikkunasta sisään. Siellä he olivat! Mutta mitä he tekivät? Heidän kätensä olivat seurakunnan erään veljen pään päällä, ja näytti ihan siltä kuin he sanoisivat samankaltaisen rukouksen kuin silloin kun Ruben konfirmoitiin.

Kun lähetyssaarnaajat tulivat ulos huoneesta, hän kysyi heiltä: ”Mitä te teitte?”

”Me annoimme veli Mendozalle pappeuden siunauksen”, vanhin Sánchez sanoi. ”Se on kuin erityinen rukous, ja se voi tuoda lohtua, auttaa jotakuta tietämään, kuinka ratkaista jokin ongelma, tai jopa parantaa jonkun, joka on sairas.”

Seuraavana sunnuntaina Ruben taas etsi kirkon jälkeen lähetyssaarnaajia. ”Voitteko tulla meille kotiin ja antaa mamálle siunauksen?” hän kysyi. ”Hänen selkäänsä särkee tosi paljon.”

He kaikki kiiruhtivat Rubenin kotiin. Vanhin Sánchez ja vanhin Rojas puhuivat Rubenin mamán kanssa. Hän oli kirkon jäsen, mutta hän ei ollut käynyt kirkossa pitkään aikaan.

”Me ymmärrämme, ettet voi hyvin, sisar Garcia”, vanhin Rojas sanoi.

”Selkääni on särkenyt pahoin jo useita viikkoja”, hän kertoi heille. ”Olen käynyt monella lääkärillä, mutta he eivät ole kyenneet auttamaan minua.”

”Ruben pyysi meitä tulemaan ja antamaan sinulle pappeuden siunauksen”, vanhin Sánchez sanoi. ”Haluaisitko, että teemme niin?”

”Voi kyllä, kiitos”, mamá sanoi.

Kun lähetyssaarnaajat panivat kätensä mamán pään päälle ja antoivat hänelle siunauksen, kyyneleet vierivät pitkin mamán kasvoja. Kun lähetyssaarnaajat olivat antaneet siunauksen, Ruben halasi mamáa. ”Minä tiedän, että siunaus auttaa sinua”, hän sanoi mamálle.

Kolmen päivän kuluttua lähetyssaarnaajat palasivat katsomaan, kuinka Rubenin mamá voi. ”Olen niin iloinen nähdessäni teidät”, hän sanoi lähetyssaarnaajille. ”Kipu selässäni alkoi hellittää, kun annoitte minulle siunauksen, ja nyt se on kokonaan poissa!”

”Taivaallinen Isä paransi sinut, sisar Garcia”, vanhin Sánchez sanoi. ”Ja Hän salli meidän olla apunaan siten, että käytimme pappeuden valtuuttamme siunataksemme sinua.”

Seuraavana sunnuntaina – ja joka sunnuntai sen jälkeen – mamá oli kirkossa Rubenin ja Diegon kanssa. Hän tiesi, että pappeuden voima on todellinen, ja niin tiesi Rubenkin.