Arvokasta mediasisältöä

Me käännymme viihteen pariin saadaksemme kevennystä päivittäisiin huoliin. Se voi olla aikaa, jolloin rentoudumme, nauramme ja käymme hyviä keskusteluja perheen ja ystävien kanssa.¹ Virkistys, jota tunnemme näiden toimintojen tuovan, tulee Pyhän Hengen vaikutuksesta, sillä Hengen hedelmiä ovat ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” (Gal. 5:22–23). Jotta tuntisimme itsemme virkistyneiksi ajanvietteemme jälkeen, meidän täytyy valita sellaista viihdettä, joka pitää meidät avoimina Pyhän Hengen kehotuksille ja parantavalle voimalle.

Ettemme menettäisi Pyhän Hengen toveruutta ja aiheuttaisi vahinkoa hengellemme, meitä neuvotaan olemaan katselematta ja kuuntelematta ”mitään sellaista, mikä on jollakin tavoin alhaista, moraalitonta, väkivaltaista tai pornografista, [ja olemaan menemättä] mukaan mihinkään sellaiseen”². Mutta joskus mediasisältö, jossa ei näytä olevan moraalitonta sisältöä, voi olla aivan yhtä vahingollista kääntämällä huomiomme pois siitä, mikä on tarkoituksemme elämässä.

Tervehenkinen viihde voi auttaa meitä tuntemaan olomme keveäksi, kun taas muunlainen viihde voi saada meidät muuttumaan kevytmielisiksi. Opissa ja liitoissa Herra antaa meille käskyn: ”Lopettakaa kaikki kevyt puheenne, kaikki naurunne, kaikki himokkaat halunne, kaikki ylpeytenne ja kevytmielisyytenne” (88:121). Jotkin viihteen muodot kääntävät huomiomme pois pelastussuunnitelman tarkoituksesta valtaamalla mielemme sellaisella, mitä vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on kuvaillut joutaviksi ajatuksiksi ja merkityksettömiksi asioiksi³. Sellainen kevytmielinen viihde voi nopeasti saada meidät ansaan ja muuttua ”harkituksi halveksunnaksi, niin että se väheksyy pyhää ja pahimmillaan muuttuu pyhäinhäväistykseksi ja rienaukseksi”⁴.

Vaikka voi olla helpompaa antaa viihteen, jota kuuntelemme, katselemme ja luemme, päästä sydämeemme ja mieleemme passiivisesti ja valvomatta, niin olennainen osa elämää on oppia, kuinka tulla toimijaksi – oppia toimimaan omasta puolestamme eikä olla toiminnan kohteena (ks. 2. Nefi 2:26). Todelliseksi toimijaksi tulemiseen kuuluu, että on järkevä siinä, mitä viihdettä käyttää.

Sen sijaan että ajattelematta ottaisimme vastaan median tarjoamaa viihdettä, meidän täytyy tulla tietoisiksi siitä, kuinka paljon aikaa käytämme siihen ja mitä viestejä – ilmeisiä ja piileviä – se lähettää. Ryan Holmes, digitaalisen mediaryhmän johtaja Brigham Youngin yliopistossa, selittää, että meidän täytyy ”käyttää teknologiaa tietoisesti” ja harkita tarkoin ”kaikkia sen seurauksia”⁵. Amy Petersen Jensen, teatteri- ja mediataiteiden osaston professori Brigham Youngin yliopistossa, sanoo, että on erittäin tärkeää ”päättää osallistua aktiiviseen mediakeskusteluun ja välttää passiivista median käyttöä”⁶.

Aktiivisempana toimijana olemiseen sisältyy se, että alamme tiedostaa, kuinka paljon aikaa käytämme viihteeseen. Koska valinnanvaraa on paljon, on helppoa ajautua nielemään ”mitä tahansa, mitä eteen tulee tekstiviesteinä, sähköposteina, automaattipäivityksinä, videoina ja tiedotteina”⁷. Mutta kun teemme niin, me tuhlaamme koetusaikaamme (ks. 2. Nefi 9:27) aikaa haaskaaviin toimintoihin, jotka eivät auta meitä tulemaan vahvemmiksi, viisaammiksi, armeliaammiksi Jeesuksen Kristuksen edustajiksi.

Sen sijaan että tuhlaisimme kokonaisia iltoja viimeisimpään kulovalkean lailla verkossa leviävään videoon, uuteen päivänpolttavaan tv-ohjelmaan tai tilapäivityksiin, voisimme tietoisesti varata aikaa nauttia merkityksellisestä viihteestä, joka piristää meitä. Veli Holmes sanoo: ”Tee tietoinen valinta. Sinä päätät, mitä, milloin ja kuinka aiot olla vuorovaikutuksessa digitaalisesti.”⁸

Yksi tärkeä osa viihteemme huolellista valitsemista on se, että olemme tietoisia median lähettämistä viesteistä.

Jokainen viihteen muoto viestii jotakin, ovatpa viestit tarkoituksellisia tai eivät. Kun esimerkiksi nautit elokuvasta tai kirjasta, kysy itseltäsi, mitä viestejä se lähettää sinulle vertauskuvillaan, hahmoillaan, sanoillaan ja kuvillaan. Mitkä ovat sen arvot? Mitä käyttäytymistapoja se kannattaa? Mikä tärkeintä, auttaako se sinua ajattelemaan ja kunnioittamaan Jeesusta Kristusta? Auttaako se sinua ymmärtämään Hänen jumalallisuuttaan? Opettaako se sinulle jotakin uhrautumisesta? Rakkaudesta? Epäitsekkyydestä? Kertooko se jotakin perheen tärkeydestä tai avioliiton pyhyydestä? Jos et pysty poimimaan käyttämäsi viihteen viesteistä mitään evankeliumiaiheisia totuuksia, kyseinen viihde ei ole arvokasta eikä aikasi arvoista.

Joku saattaisi tuntea houkutusta sanoa: ”Se on vain viihdettä – ei koulua eikä kirkkoa. Ei minun tarvitse oppia siitä mitään.” Mutta ”kaikki, mitä luet, kuuntelet tai katselet, vaikuttaa sinuun”⁹ – oletpa siitä tietoinen tai et.

Kun ryhdymme mielessämme ja sydämessämme arvioimaan käyttämäämme mediasisältöä, me koemme pohdinnan hetkiä. Professori Jensen kutsuu näitä hetkiä ”keskusteluksi”: ”ajatustenvaihdoksi – sisäiseksi vuorovaikutukseksi, jossa me kuuntelemme ja vastaamme. Parhaista keskusteluista, mitä meillä on, tulee usein yksityisen parannuksenteon hetkiä, koska monesti juuri keskustellessamme me muutamme mieltämme, löydämme uuden polun tai päätämme toimia paremmin. Muutokset, joita teemme sielussamme näinä hetkinä, ovat yleensä pieniä, yksinkertaisia, vähittäisiä, lohdullisia ja antoisia.”¹⁰

Etsimme ”jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää” (UK 13) – jopa vapaa-aikanamme. Jeesuksen Kristuksen edustajina meidän täytyy pitää kiinni siitä, että ”kaikki, mitä luemme tai [katsomme] – –, opettaa jotakin hyvää tai rakentaa jotakin hyvää [itsessämme] tai [perheessämme]”. Sen, miten käytämme viihdettä, tulee olla ”tarkoituksellisia, omistautuneita tekoja – –, jotka [auttavat meitä] saavuttamaan ja omaksumaan taivaallisen Isämme näkemyksen”.¹¹

Tiedämme, että sellainen hyveellinen, rakastettava ja kiitettävä viihde – arvokas mediasisältö – kohottaa meitä, valmistaa meitä elämän haasteisiin ja vahvistaa opetuslapseuttamme.