Profeetta vastasi rukoukseeni

Toisen opiskeluvuoteni lopussa hain yliopistoni graafisen suunnittelun ohjelmaan. En päässyt siihen, mutta voisin hakea uudelleen seuraavana vuonna. En ollut innoissani siitä, että joutuisin odottamaan valmistumista ylimääräisen vuoden.

Lähinnä valitsemaani pääainetta oli valokuvaus. Niinpä rukoilin, pitäisikö minun vaihtaa pääainetta, ja se tuntui hyvältä. Halusin vain suorittaa loppututkintoni!

Syyslukukauden alkaessa minulla oli kursseja elokuvasta ja valokuvauksen yhteiskunnallisesta historiasta. Olin innoissani kummastakin. Mutta kun katsoin elokuvakurssini opetusohjelmaa, huomasin, että oppilaiden olisi katsottava monia siveettömiä tai väkivaltaisia elokuvia. Valokuvauskurssini opettaja sanoi, että kuvat, joita tutkisimme, olisivat väkivaltaisia, järkyttäviä ja seksuaalisia. Hän sanoi, että sellaista valokuvaus enimmäkseen näinä aikoina on.

Mielialani laski pohtiessani, mitä tekisin. Tiesin, että evankeliumi opettaa välttämään sellaisia asioita, mutta nämä kurssit olivat pakollisia. Mietin pyhien kirjoitusten kohtaa, jossa kehotetaan olemaan maailmassa mutta ei maailmasta (ks. Joh. 15:19). Voisinko olla noilla kursseilla samaistumatta niiden maailmaan?

Rukoilin, että tietäisin, mitä tehdä, ja että minulla olisi uskoa tehdä oikein. Neuvottelin myös vaimoni, vanhempieni ja veljeni kanssa. Kun puhuin veljeni kanssa, hän muistutti minua seuraavasta jakeesta: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?” (Matt. 16:26.)

Tiesin, että koulutus on tärkeää, mutta olinko väärällä alalla? Kuinka voisin keskeyttää väliaikaisesti opiskeluni, kun valo tunnelin päässä oli niin lähellä?

Myöhään yhtenä iltana valvoessani sairaan lapsemme kanssa mieleeni tuli ajatus hakea internetistä presidentti Thomas S. Monsoniin liittyviä sivuja. Pian katselin yleiskonferenssipuhetta, jonka presidentti Monson oli pitänyt lokakuussa 2011. Kuuntelin tarkoin, kun hän puhui yhteiskunnan moraalisen kompassin rappeutumisesta sanoen, että monen mielestä sopimattomasta ja moraalittomasta käytöksestä on tullut hyväksyttävää.

Sitten hän sanoi täsmälleen sen, mitä minun oli tarpeen kuulla: ”Meidän on oltava valppaita maailmassa, joka on siirtynyt hyvin kauaksi siitä, mikä on hengellistä. On välttämätöntä, että me hylkäämme kaiken sellaisen, mikä ei ole tasovaatimustemme mukaista, kieltäytyen samalla luopumasta siitä, mitä haluamme eniten: iankaikkisesta elämästä Jumalan valtakunnassa.”¹

Nuo sanat tunkeutuivat sisimpääni suurella voimalla. Kun kyyneleet vierivät kasvoillani, tiesin, että elävä profeetta oli vastannut rukoukseeni.

Vaikka olen lykännyt valmistumissuunnitelmiani, tiedän, että Herra siunaa perhettäni ja minua, kun me seuraamme profeettaa, torjumme maailman näkemykset, pidämme käskyt ja tuemme evankeliumin tasovaatimuksia.