Voisiko indeksoiminen olla mukavaa?

Osallistuin vaarnamme tavoitteeseen indeksoida 50 000 nimeä. Alkuun se oli vaikeaa. Useaan kertaan kävi niin, että erässä, jonka latasin, oli vaikeasti luettavaa käsialaa, ja joskus halusin palauttaa sen ja ladata jonkin toisen. Mutta sitten tajusin, että jos jokainen ajattelisi sillä tavalla, nuo erät jäisivät viimeisiksi. Kuvittelin mielessäni monia ihmisjonoja, jotka odottivat henkimaailmassa, ja päätin edelleenkin yrittää lukea nuo nimet ja kirjoittaa ne tekemättä virheitä.

Opin rakastamaan noita ihmisiä. Ymmärsin, että he todellakin tarvitsivat apua, ja mekin tarvitsimme apua heiltä. Opin ymmärtämään paremmin, että taivaallisen Isän täydellinen suunnitelma ottaa huomioon jokaisen. Kun me noudatamme innoitusta ja Hänen valittujen johtajiensa ohjeita, me näemme Hänen armonsa ja äärettömän rakkautensa.

Indeksointi on ollut minulle hieno kokemus. Olen oppinut arvostamaan ja rakastamaan monia asioita sukututkimuksen tekemisessä. Olen myös saanut Herraltamme erittäin arvokkaita lahjoja noudattamalla niinkin yksinkertaista asiaa kuin osallistumista indeksointiin.