Pappeuden voima – kaikkien saatavilla

Pappeus on Jumalan iankaikkinen voima ja valtuus, jolla Hän siunaa, lunastaa ja korottaa lapsensa. Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt pappeutta tällä tavoin: ”Pappeus on keino, jolla Herra toimii ihmisten kautta sielujen pelastamiseksi. – – Pappeudenhaltijan odotetaan käyttävän tätä pyhää valtuutta Jumalan pyhän mielen, tahdon ja tarkoitusten mukaan. Pappeudessa ei ole mitään itsekeskeistä. Pappeutta käytetään aina muiden ihmisten palvelemiseen, siunaamiseen ja vahvistamiseen.”²

Kun olen tutkinut, pohtinut ja pyrkinyt ymmärtämään pappeutta, minulle on ollut avuksi ajatella, millainen maailma olisi ilman sitä. Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista tutki tätä ajatusta sanoessaan: ”Voitteko kuvitella, miten pimeä ja tyhjä kuolevaisuus olisi ilman pappeutta? Jos maan päällä ei olisi pappeuden voimaa, vastustajalla olisi vapaus hallita ja vallita rajattomasti. Ei olisi Pyhän Hengen lahjaa ohjaamassa ja valaisemassa meitä; ei profeettoja, jotka puhuvat Herran nimessä; ei temppeleitä, joissa voimme solmia pyhiä, iankaikkisia liittoja; ei valtuutta siunata tai kastaa, parantaa tai lohduttaa. – – Ei olisi valoa, ei toivoa – vain pimeyttä.”³

Ajatus siitä, ettei pappeuden voimaa olisi, tekee vakavaksi. Minä ainakin nousen riemuitsemaan siitä, että tämä pyhä voima on palautettu maan päälle Jumalan profeetan välityksellä tänä viimeisenä ja loistavana aikojen täyttymisen taloudenhoitokautena!

Vanhin Oaks antaa meille kuitenkin varoituksen, kun puhumme pappeudesta: ”Käytämme pappeudenhaltijoista joskus nimitystä ’pappeus’, mutta emme saa unohtaa milloinkaan, etteivät pappeudenhaltijat omista pappeutta eivätkä ole sen ruumiillistuma. Sitä pidetään pyhänä luottamuksena käytettäväksi miesten, naisten ja lasten hyväksi yhtäläisesti.”⁴

Me tiedämme, että ”jumalallinen onnensuunnitelma tekee mahdolliseksi perhesuhteiden jatkumisen haudan tuolla puolen. Pyhissä temppeleissä tarjolla olevat pyhät toimitukset ja liitot suovat yksilöille mahdollisuuden palata Jumalan kasvojen eteen ja perheille mahdollisuuden tulla liitetyksi yhteen iankaikkisuudeksi.”⁵ Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista onkin opettanut: ”Pappeuden valtuus on palautettu siksi, että perheet voidaan sinetöidä yhteen ikuisiksi ajoiksi.”⁶

”Pappeuden valtuus on välttämätön evankeliumin toimitusten suorittamiseksi. – – Jokainen toimitus avaa oven runsaisiin hengellisiin siunauksiin.”⁷ Jeesus antoi Pietarille valtakunnan pyhät avaimet ja vastuullisen tehtävän: ”Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu” (Matt 16:19).

Yksinkertainen selitys pappeuden avaimista on New Era -lehden toukokuun 2012 numerossa:

”Avaimilla voi tehdä paljon sellaista, mitä muuten ei voisi tehdä – kuten päästä rakennuksiin, ajaa autoa ja avata matkalaukkuja. Avaimet merkitsevät periaatteessa valtuutta ja käyttöoikeutta.

Samoin on pappeuden avainten laita. Niillä hallitaan käyttöoikeutta pappeuden siunauksiin ja toimituksiin. – – Pappeuden avaimet tarkoittavat oikeutta johtaa kirkkoa. – – Avaimet koskevat yleensä tiettyä maantieteellistä aluetta, kuten seurakuntaa, vaarnaa tai lähetyskenttää. Niihin sisältyy yleensä myös valtuus tiettyihin toimituksiin ja toimintoihin (esim. kasteeseen, sakramenttiin, lähetystyöhön ja temppelityöhön).”⁸

”Jeesuksella Kristuksella on hallussaan kaikki kirkkoaan koskevat pappeuden avaimet. Hän on antanut kaikille apostoleilleen kaikki avaimet, jotka kuuluvat Jumalan valtakuntaan maan päällä. Virkaiältään vanhin elävä apostoli, kirkon presidentti, on ainoa henkilö maan päällä, jolla on valtuus käyttää kaikkia pappeuden avaimia (ks. OL 107:91–92). – – [Sitten hän] delegoi pappeuden avaimia muille pappeusjohtajille, niin että he voivat johtaa heille kuuluvilla vastuualueilla. – – Apujärjestöjen johtajat ja heidän neuvonantajansa eivät saa avaimia. He saavat delegoidun valtuuden toimia tehtävissään.”⁹

Pappeuden valtuus ja pappeuden voima ovat kuitenkin eri asia. Pappeuden valtuus annetaan asettamalla, mutta pappeuden voima on kaikkien saatavilla. Koska pappeuden voima on jotakin sellaista, minkä me kaikki haluamme saada perheeseemme ja kotiimme, mitä meidän pitää tehdä kutsuaksemme tuon voiman elämäämme? Pappeuden voiman saamisen ehdoton edellytys on henkilökohtainen vanhurskaus.

Ensiksi, pyrkikää olemaan Pyhän Hengen lahjan arvoisia. Koska pappeutta koskeva oppi ymmärretään parhaiten ilmoituksen välityksellä, on olennaisen tärkeää, että saamme Pyhän Hengen avuksemme opin ilmoittamiseksi ja juurruttamiseksi sieluumme.

Toiseksi, käykää pyhässä temppelissä. Me tiedämme, että temppelit ”ovat kaikkein pyhimpiä jumalanpalveluspaikkoja”¹⁰ ja tarjoavat ihanteellisen paikan oppia ilmoituksen avulla, mitä pappeus on.

Kolmanneksi, lukekaa pyhiä kirjoituksia. Pyhien kirjoitusten lukeminen, pohtiminen ja tutkiminen ovat kutsu Pyhälle Hengelle ilmoittaa meille tärkeitä totuuksia pappeudesta. Suosittelen, että pohditte huolella ja rukoillen seuraavia kohtia: Opin ja liittojen luvut 13, 20, 84, 107 ja 121 sekä Alma 13. Sitten kehotan teitä opettelemaan ulkoa pappeuden valan ja liiton, joka on kohdassa OL 84:33–44. Kun teette niin, lupaan teille, että Pyhä Henki laajentaa ymmärrystänne pappeudesta sekä innoittaa ja kohottaa teitä suurenmoisin tavoin.

Kehottaisin teitä myös pohtimaan kohtaa OL 121:34–46 ja esittämään itsellenne seuraavankaltaisia kysymyksiä:

• Onko sydämeni kiinnittynyt siihen, mikä on tästä maailmasta?

• Pyrinkö saamaan ihmisten kunnianosoituksia?

• Pyrinkö peittelemään syntejäni?

• Olenko ylpeä?

• Hallitsenko tai vallitsenko tai pakotanko lapsiani, puolisoani tai muita?

• Pyrinkö vilpittömästi käyttämään vanhurskaita periaatteita kuten taivuttelua, sävyisyyttä, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, lempeyttä, vilpitöntä rakkautta?

• Kaunistaako hyve ajatuksiani lakkaamatta?

• Kaipaanko Pyhää Henkeä jatkuvaksi kumppanikseni?

Sanat taivuttelu, sävyisyys, pitkämielisyys, ystävällisyys, lempeys ja vilpitön rakkaus saivat mielessäni uuden ja hyvin henkilökohtaisen merkityksen, kun muistin siunauksen, jota olin pyytänyt isältäni vuosia aiemmin.

Kun olin nuori naimaton aikuinen, minulla oli vaikeuksia tehdä eräs hankala päätös. Kuten olin toiminut usein aiemminkin, menin isäni luo ja pyysin isän siunausta. Koska odotin, että hän toimisi heti pyyntöni mukaan, yllätyin, kun hän vastasikin sanomalla: ”Tarvitsen hieman aikaa valmistautuakseni antamaan sinulle tämän siunauksen. Sopiiko, että odotat muutaman päivän?”

On kiinnostavaa, että nyt 40 vuotta myöhemmin olen unohtanut, mitä hän sanoi tuossa isän siunauksessa, mutta en koskaan unohda sitä syvällistä kunnioitusta, jota isäni tunsi pyhää pappeutta kohtaan, kun hän valmistautui hengellisesti antamaan minulle isän siunauksen. Hän ymmärsi periaatteet, joita luvussa Oppi ja liitot 121 opetetaan, ja oli päättänyt elää niiden mukaan ollakseen kelvollinen saamaan pappeuden voimaa perheensä siunaamiseksi.

Etuoikeutenani on työskennellä innoitettujen profeettojen, näkijöiden ja ilmoituksensaajien kanssa miltei päivittäin. Jos me todella haluamme tuntea pappeutta koskevan opin, meillä on luotettava ja Jumalan antama elävä lähde: profeetat, näkijät ja ilmoituksensaajat. Minä todistan, että he ovat Jumalan miehiä, joilla on henkilökohtaisen vanhurskauden mahdollistama pappeuden voima.

Äskettäisessä yleiskonferenssissa vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista opetti: ”Taivaallisen Isämme suuressa suunnitelmassa, jossa meille suodaan pappeus, miehillä on ainutlaatuinen vastuu käyttää pappeutta, mutta he eivät ole pappeus. Miehellä ja naisella on erilaiset mutta yhtä arvokkaat roolit. Aivan kuten nainen ei voi saattaa lasta alulle ilman miestä, samoin mieskään ei voi ilman naista käyttää täysin pappeuden voimaa iankaikkisen perheen perustamiseksi. Toisin sanoen iankaikkisuuden näkökulmassa aviomies ja vaimo jakavat sekä lisääntymisvoiman että pappeuden voiman.”¹¹

Olen alkanut ymmärtää, että naisten moraalinen vaikutus on pappeuden voimaa täydentävä lahja. Puhuessaan kirkon naisille presidentti Howard W. Hunter (1907–1995) kehotti: ”Pyydämme teitä hartaasti tekemään voimallisella vaikutuksellanne hyvää vahvistaen perheitämme, kirkkoamme ja yhteiskuntaamme.”¹² Äskettäisessä yleiskonferenssissa vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista sanoi naisille: ”Olettepa naimisissa tai ette, olettepa synnyttäneet lapsia tai ette, olettepa vanhoja, nuoria tai siltä väliltä, moraalinen johtajuutenne on ratkaisevan tärkeää.”¹³

Samalla tavoin vanhin Ballard huomautti: ”Tässä maailmassa ei ole mitään yhtä henkilökohtaista, yhtä hoivaavaa tai yhtä elämää muuttavaa kuin vanhurskaan naisen vaikutus.”¹⁴

Olemme käsitelleet muutamia Jumalan pyhään pappeuteen liittyviä kysymyksiä, mutta epäilemättä niitä on muitakin.

Päätän kokemukseen, joka on auttanut minua käsittelemään vastaamattomia kysymyksiä. Muutama vuosi sitten mieheni ja minut kutsuttiin monien kokeneiden kirkon johtohenkilöiden tapaamiseen. Eräs uusi johtava virkailija oli juuri kutsuttu, ja kokouksen lopussa esitettiin hyvin vaikea ja kiistanalainen kysymys. Ymmärtäen kysymyksen vaikeuden aviomieheni ja minä rukoilimme heti vilpittömästi taivaallista Isää tämän uuden johtohenkilön puolesta. Kun hän meni puhujakorokkeelle vastaamaan kysymykseen, näin muutoksen hänen olemuksessaan, kun hän seisoi majesteettisena, ryhdisti hartiansa ja puhui Herran voimalla.

Hänen vastauksensa kuului tähän tapaan: ”Veli, en tiedä vastausta kysymykseesi. Mutta kerron sinulle, mitä tiedän. Tiedän, että Jumala on meidän iankaikkinen Isämme. Tiedän, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja ja Lunastaja. Tiedän, että Joseph Smith näki Isän Jumalan ja Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja oli väline, jonka kautta pappeuden voima palautettiin maan päälle. Tiedän, että Mormonin kirja on totta ja sisältää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden. Tiedän, että meillä on tänä aikana elävä profeetta, joka puhuu Herran puolesta siunatakseen elämäämme. Ei, en tiedä vastausta kysymykseesi, mutta nämä asiat minä tiedän. Loput hyväksyn uskon varassa. Yritän elää tämän yksinkertaisen uskonjulistuksen mukaan, jonka opin vuosia sitten Marjorie Hinckleyltä, presidentti Gordon B. Hinckleyn vaimolta. Sisar Hinckley sanoi: ’Ensin tottelen, sitten ymmärrän.’”

Jumalan pappeus on pyhä luottamustehtävä, joka on annettu miesten, naisten ja lasten siunaukseksi, jotta me voimme palata perheinä asumaan ikuisesti yhdessä Jumalan luona. Vanhurskaus on se piirre, jonka perusteella kukin meistä tulee kelvolliseksi saamaan pappeuden voiman elämäänsä. Laskeutukoon tämä oppi sieluumme ja lähentäköön meitä Häneen, jonka kirkko ja pappeuden voima ja valtuus tämä on.