Samuel

Äitini Hanna oli lapseton ja rukoili temppelissä poikaa luvaten antaa hänet Herralle. Jumala vastasi hänen rukouksiinsa, ja hän synnytti minut. Kun olin vielä pieni, hän vei minut temppeliin palvelemaan Jumalaa. Siellä pappi Eeli piti minusta huolen ja opetti minua.²

Kun olin lapsi, kuulin eräänä yönä äänen kutsuvan minua nimeltä. Kolme kertaa menin Eelin luo, mutta hän ei ollut kutsunut minua. Hän sanoi, että minua kutsui Herra. Noudatin Eelin neuvoa, kun kuulin nimeni neljännen kerran, ja vastasin: ”Puhu, palvelijasi kuulee.”³ Herra puhui minulle, ja kun tulin vanhemmaksi, Hän oli kanssani. Hän kutsui minut profeetakseen.

Kun tulin vanhaksi, nimitin poikani Israelin tuomareiksi. Poikani olivat jumalattomia, joten Israelin vanhimmat pyysivät kuningasta. Varoitin ihmisiä kuninkaan tuomista vaaroista, mutta he olivat pyynnöissään itsepintaisia. Herra antoi käskyn, että minun tuli tehdä niin kuin he tahtoivat.⁴

Herra lähetti minulle Saulin – nuoren ja komean pojan⁵ – ja minä voitelin hänet Israelin hallitsijaksi⁶. Hänestä tuli heidän kuninkaansa. Mutta kun Herra käski Saulia hävittämään amalekilaiset ja kaiken, mitä heillä oli, Saul ei totellut. Hän piti amalekilaisten eläimet ja uhrasi ne. Minä opetin Saulille, että ”kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva”⁷.

Saulin tottelemattomuuden vuoksi Herra käski minun voidella uuden kuninkaan Iisain poikien joukosta. Iisai esitteli minulle seitsemän vanhinta poikaansa, mutta Herra ei ollut valinnut heitä.⁸ Herra ilmoitti minulle, että nuorimman pojan Daavidin pitäisi olla kuningas. Kasvoiltaan ja kooltaan Daavidin vanhemmat veljet näyttivät ehkä enemmän tulevilta kuninkailta, mutta Herra oli valinnut tämän nuoren paimenpojan johtamaan kansaansa. Tästä kokemuksesta opin, että ”Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”⁹