Kotikäyntiopetussanoma
Jeesuksen Kristuksen jumalallinen tehtävä: Palvelija
Tutki tätä aineistoa rukoillen ja pyri ottamaan selville, mitä sinun tulisi kertoa siitä muille. Kuinka Vapahtajan elämän ja tehtävän ymmärtäminen lisää uskoasi Häneen ja on siunauksena niille, joista huolehdit kotikäyntiopettajana? Lisää tietoa on osoitteessa reliefsociety.lds.org.
Usko, perhe, auttaminen
Kun palvelemme muita, meistä tulee Jeesuksen Kristuksen todellisia seuraajia – Hänen, joka antoi meille esimerkin. Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Ympärillämme on ihmisiä, jotka tarvitsevat [apua] – –. Me olemme Herran kädet täällä maan päällä, ja tehtävämme on palvella ja kohottaa Hänen lapsiaan.”1
Linda K. Burton, Apuyhdistyksen ylijohtaja, on opettanut: ”Harjoituksen myötä meistä jokainen voi tulla enemmän Vapahtajan kaltaiseksi, kun palvelemme Jumalan lapsia. Auttaakseni meitä paremmin [palvelemaan] toisiamme haluaisin ehdottaa, että painamme mieleen tämän nelisanaisen ohjeen: ’Ensin huomaa, sitten palvele.’ – – Kun teemme niin, pidämme liitot, ja meidän palvelemisemme, kuten presidentti Monsonin palveleminen, on todisteena meidän opetuslapseudestamme.”2
Me voimme rukoilla joka aamu, että huomaisimme tilaisuuksia palvella toisia. ”[Taivaallinen Isä] opastaa teitä ja enkelit auttavat teitä”, David L. Beck, Nuorten Miesten ylijohtaja, on sanonut. ”Teille annetaan voimaa siunata ihmisten elämää ja pelastaa sieluja.”3
Pyhistä kirjoituksista poimittua
Historiastamme poimittua
Lokakuun 1856 yleiskonferenssissa presidentti Brigham Young (1801–1877) ilmoitti, että käsikärrypioneerit olivat yhä ylittämässä tasankoja ja että jokaisen tuli heti auttaa tarvikkeiden kokoamisessa heille. Lucy Meserve Smith kirjoitti, että naiset ”riisuivat alushameensa [pitkät ja runsaat alushameet – –], sukkansa ja kaiken, mistä voivat luopua, heti siellä tabernaakkelissa ja kokosivat [ne] vankkureihin”.
Kun pelastetut pioneerit alkoivat saapua Salt Lake Cityyn, Lucy kirjoitti: ”En ole koskaan tuntenut suurempaa tyydytystä – – mistään työstä, jota olen ikinä elämässäni tehnyt, koska vallalla oli sellainen yksituumaisuuden tunne. Minun tarvitsi vain mennä kauppaan ja kertoa tarpeistani. Jos se oli kangasta, se mitattiin ja leikattiin ilmaiseksi.”4
Presidentti George Albert Smith (1870–1951) on sanonut muiden palvelemisesta: ”Iankaikkinen onnemme on suhteessa siihen tapaan, jolla omistaudumme auttamaan muita.”5
Yksityiskohta Gary L. Kappin teoksesta Kuka koski minuun?