Löysin tieni takaisin kirkkoon
Kirjoittaja asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Yritin löytää vastauksia evankeliumin ulkopuolelta mutta löysin vain tyhjyyttä.
Valokuvakuvitus Nathaniel Ray Edwards
Vartuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon piirissä, mutta opiskellessani korkeakoulussa päätin, etten tarvinnut enää kirkkoa. Aloin pinnallisesti, itsekkäästi etsiä ”totuutta” muualta. Kun en löytänyt vastauksia, jotka olisivat tuoneet minulle rauhaa ja iloa, vajosin syvään hengelliseen pimeyteen. Tunsin, etten olisi enää koskaan onnellinen.
Saatoin kuitenkin yhä nähdä, että olin ollut onnellisempi, kun olin ollut aktiivinen kirkossa. Aloin käydä rutiininomaisesti kirkossa toivoen, että vapautuisin jotenkin synkkyydestä, joka hallitsi elämääni. Mutta puolinaiset yritykseni eivät saaneet paljonkaan aikaan. Keskityin opintoihini ja toivoin, että ne veisivät pois tyhjyyden, jota tunsin. Se auttoi väliaikaisesti mutta ei osoittautunut todelliseksi vastaukseksi.
Kompuroituani aikani ja ymmärrettyäni, etten edistynyt lainkaan, päätin pitää taukoa opiskelusta ja matkustella. Olin säästänyt hieman rahaa mutta en niin paljon, että se riittäisi kovinkaan kauan. Ennen lähtöä päätin osoittaa hieman todellista uskoa ja maksaa vaatimattomista säästöistäni kymmenykset. Se ei ollut helppoa. Olisin kaukana kotoa, ja pian olisin rahaton. Toivoin yhä, että oli olemassa Jumala, ja tiesin, että tarvitsisin Hänen apuaan.
Kirjoitin sekin kymmenyksistäni, lähetin sen piispalleni, pakkasin Mormonin kirjan ja lähdin matkaan. Tunsin miltei heti Hengen lämmön. Oli hämmästyttävää tuntea, kuinka epäilykseni ja murheeni korvautuivat ymmärryksellä ja optimismilla. Kirkon jäsenet Idahosta Washington D.C:hen tulivat avukseni, ja mikä tärkeintä, auttoivat minua kasvattamaan uskoa ja vanhurskaita haluja. Oli kuin koti olisi ollut kaikkialla ympärilläni.
Vähän ajan kuluttua tiesin, että jättäisin matkusteluni lyhyeen – en rahanpuutteesta vaan koska minua odotti paljon parempi matka. Palattuani kotiin menin tapaamaan piispaani ja vaarnanjohtajaani. Heidän avullaan palvelin pian Herraa lähetyssaarnaajana.
Nyt aina kun maksan kymmenykseni tai tapaan kirkon johtohenkilöitä, muistan todellisen kääntymykseni ”alun”. Sen jälkeen minulla on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta olen tehnyt töitä pysyäkseni hengellisesti vahvana. Tulen aina olemaan kiitollinen taivaalliselle Isälle siitä, että Hän otti vastaan vähäisen uskonosoitukseni ja ojensi minulle rakastavan kätensä.