Lepopäivän siunauksia

Sisar Andrea Julião São Paulosta Brasiliasta huomasi, että aivan kuten suhteet ystäviin maan päällä vahvistuvat, kun vietämme aikaa yhdessä, suhteemme taivaalliseen Isään vahvistuu, kun keskitymme Häneen ja palvelemme Häntä lepopäivänä.

Vieraillessaan sukulaistensa luona, jotka eivät kuulu kirkkoon, sisar Julião päätti herätä aikaisin sunnuntaina ja yrittää löytää alueelta myöhempien aikojen pyhien kirkkorakennuksen. Kun sukulaiset valmistautuivat seikkailuja täynnä olevaan päivään virkistystoiminnan parissa, sisar Julião tutustui asuinalueeseen ja löysi viimein henkilön, joka näytti hänelle etäällä näkyvää kirkontornia. Sisar Julião pystyi osallistumaan jumalanpalvelukseen. ”Minulla oli mitä suurenmoisin lepopäivä”, hän sanoi. ”Tunsin taivaallisen Isän rakkauden hyvin voimakkaasti. Tunsin, että Hän nauttii siitä, kun Hänen lapsensa noudattavat Hänen opetuksiaan. Sain vahvemman todistuksen Jeesuksen Kristuksen kirkosta.”

Presidentti Russell M. Nelson, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on puhunut siitä, kuinka lepopäivä siunasi häntä hänen ollessaan nuori lääkäri: ”Huomasin ensimmäisen kerran lepopäivän tuottavan iloa monia vuosia sitten, kun olin kiireinen kirurgi ja kun tiesin, että lepopäivästä tulisi minulle henkilökohtaisen parantumisen päivä. Kunkin viikon loppuun mennessä käteni olivat arat hinkattuani niitä toistuvasti saippualla, vedellä ja karkealla harjalla. Kaipasin myös taukoa vaativan ammattini kuormasta. Sunnuntai tarjosi kovasti kaivattua huojennusta.”¹

Jokin aika sitten 10-vuotias Eliza Edmontonista Albertasta Kanadasta piti sakramenttikokouksessa puheen yhdestä tavasta, jolla keskittyminen sopiviin toimintoihin lepopäivänä on ollut siunauksena hänen elämässään. Koska Elizalla oli sunnuntaisin joskus tylsää, hän ja hänen perheensä päättivät, että indeksointi olisi hyvä toiminta kokeiltavaksi. Eliza huomasi pian nauttivansa siitä, että sai tehdä töitä nimien ja asiakirjojen parissa. ”Kun aloitan, haluan vain jatkaa sitä ikuisesti”, hän kertoi seurakunnalle.

Kun Elizan isoisoäiti kuuli, kuinka paljon Eliza nauttii sukututkimuksesta, hän opetti Elizalle, kuinka voi lisätä kertomuksia ja kuvia heidän verkossa olevaan sukupuuhunsa. ”Se on todella hauskaa. Minä rakastan sitä!” Eliza sanoi. ”Kun teen sukututkimustyötä, tunnen Elian hengen. Se on upea tunne.”

Sisar Cheryl A. Esplin, ensimmäinen neuvonantaja Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, on todistanut sakramentin nauttimisen siunauksesta lepopäivänä: ”Kun minä nautin sakramentin, kuvittelen toisinaan mielessäni maalauksen, joka kuvaa ylösnoussutta Vapahtajaa käsivarret ojennettuina, aivan kuin Hän olisi valmis ottamaan meidät rakastavaan syleilyynsä. Rakastan tuota maalausta. Kun ajattelen sitä sakramenttitoimituksen aikana, sieluni ylentyy, aivan kuin voisin melkein kuulla Vapahtajan sanat: ’Katso, minun armon käsivarteni on ojennettuna teitä kohti, ja jokaisen, joka tulee, minä otan vastaan; ja siunattuja ovat ne, jotka tulevat minun luokseni’ [3. Nefi 9:14].”²

Vanhin L. Tom Perry (1922–2015) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että yksi niistä syistä, miksi meidän pitää levätä työstämme sunnuntaina, on se, että työ etäännyttää meitä ”mahdollisuudesta palvella muita”³.

Sisar Zola Adjei oppi rakastamaan palvelemista lepopäivänä varttuessaan Kpongin seurakunnassa Ghanassa. Kun hän ja muut nuoret olivat kesäisin kotona sisäoppilaitoksesta, heillä oli tapana lähteä ryhmissä käymään sellaisten seurakuntansa jäsenten luona, joita he eivät olleet vähään aikaan nähneet. ”Se oli uhraus, koska useimmat meistä olivat hyvin nälkäisiä kirkon jälkeen ja olimme niin kaukana kodeistamme, ettei meillä ollut aikaa käydä syömässä ja kokoontua taas yhteen”, sisar Adjei sanoi. Mutta uhraus oli sen arvoinen, sillä he saivat rukoilla ja laulaa kirkon lauluja muiden seurakunnan jäsenten kanssa ja kutsua heitä kirkkoon ja toimintoihin. Yksi nuorista tarjoutui kävelemään heidän kanssaan kirkkoon seuraavana sunnuntaina.

”Se käytäntö loi siteen meidän keskuuteemme”, sisar Adjei sanoi. ”Jotkut meistä ovat pysyneet erittäin hyvinä ystävinä sen ansiosta, että päätimme lähteä hakemaan kadonneita ystäviämme takaisin luopumalla muutamasta lepopäivämme tunnista.”

Tämän päivän maailmassa lepopäivän pyhittäminen erottaa meidät varmasti muista – antaen meille mahdollisuuksia kertoa evankeliumista luontevalla tavalla, kun muut huomaavat eron viikkorutiinissamme. Daviesin perhe koki näin, kun he asuivat Grenadan saarella pienen tyttärensä Adriellen kanssa. ”Yksikään Adriellen ystävistä ei ole kirkon jäsen, ja vaikka monet heistä uskovat Jumalaan, sunnuntai on heille yksinkertaisesti vain yksi viikonlopun päivistä”, selitti sisar McKenzie Lawyer Davies, Adriellen äiti.

Muutama kuukausi sitten Adrielle kutsuttiin sunnuntaina pidettyihin syntymäpäiväjuhliin elokuvateatteriin. Hänen perheensä päätti elokuvan ja juhlien sijaan käydä viemässä lahjan. ”Koska me vain pistäydyimme toivottamassa onnea, me saatoimme kertoa heille lepopäivää koskevista uskonkäsityksistämme ystävällisesti ja avoimesti”, sisar Lawyer Davies sanoi. ”Minua ilahdutti se, että pikku tyttöni kertoo jo evankeliumista muille.”

Kohdassa OL 59:9 sanotaan: ”Ja jotta voisit varjella itsesi täydellisemmin, niin ettei maailma saastuta, mene rukoushuoneeseen antamaan uhriksi sakramenttisi minun pyhänä päivänäni.” Nykyajan profeetat ja apostolit ovat opettaneet, että se, ettei anna maailman saastuttaa, on sekä kehotus että luvattu siunaus, jotka kulkevat käsi kädessä.

Esimerkiksi presidentti James E. Faust (1920–2007), toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut, että kun vältämme lepopäivänä maailmallisia häiriötekijöitä, meitä siunataan niin, että varjellumme kiintymästä liiaksi maailmallisiin asioihin: ”Nykyaikana, kun ihmisillä on paremmat mahdollisuudet saada tavaraa ja paneutua tavaran hankkimiseen, on olemassa varma keino varjella itseämme ja lapsiamme aikamme vitsauksilta. Avain tuohon varmaan turvaan löytyy yllättävää kyllä lepopäivän pyhittämisestä.”⁴

Olsonin perhe Brigham Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa huomasi, että jopa yhden pienen asian muuttaminen lepopäivässä tuo suuria siunauksia. Sen sijaan että he katsoisivat sunnuntaisin normaaleja televisio-ohjelmia, he keskittyvät kirkon tuottamaan media-aineistoon. He huomasivat, että raamattuaiheisten videoiden katsominen (ks. biblevideos.org) lasten kanssa luo Hengelle otollisen ilmapiirin ja saa heidän lapsensa esittämään kysymyksiä, jotka johtavat hyviin keskusteluihin perheessä.

”Se, ettemme katso televisiota lepopäivänä, johti omalla kohdallani suurimpaan muutokseen siinä, mihin keskityn”, sanoi sisar Lacey Olson. ”Meistä saattaa tuntua, että sunnuntaita koskee liian paljon sääntöjä, mutta minun mielestäni lepopäivä on päivä, jolloin palvelemista ja rakkautta ei rajoita mikään. Jos haluamme, lepopäivä voi saada meidät tuntemaan, että olemme valmiimpia kohtaamaan seuraavalla viikolla maailman.”

Herra opettaa meille pyhissä kirjoituksissa, että meidän tulee muistaa pyhittää lepopäivä (ks. 2. Moos. 20:8). Kun ymmärrämme lepopäivän olevan kallisarvoinen tilaisuus saada osaksemme hengellisiä siunauksia, noista sanoista tulee Herran esittämä kutsu. Kuinka me reagoimme siihen? Mitä lupauksia on varattuna itsellemme ja perheellemme?