Yksi karamelli
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Karamellin antaminen oli helppoa mutta miten antaa evankeliumia?
”Lähetyssaarnaaja” (Lasten laulukirja, s. 90).
”Haluatko karkin?” José näytti ruskeaa karamellia ystävälleen Pedrolle, kun he olivat yhdessä matkalla koulusta kotiin bussilla.
”Totta kai”, Pedro vastasi. Hän ojensi kätensä ottaakseen karamellin ja työnsi sen suuhunsa.
José valitsi pienestä pussista keltaisen karamellin. Pojat olivat hiljaa bussin jyristessä eteenpäin. Heidän kaupunkinsa Argentiinassa oli suuri. Matka, jonka he tekivät bussilla joka päivä kouluun, oli pitkä. Äiti antoi aina Josélle rahaa pienen karamellipussin ostamiseen, jotta aika kuluisi nopeammin.
”Haluatko lisää?” José ojensi kourallista ruskeita karamelleja.
”Joo, kiitti!” Pedro sanoi. ”Miksi sinä et pidä näistä? Nämä on todella hyviä.”
José mietti hetken ja lipaisi huuliaan. ”Varmaan siksi, kun ne ovat kahvin makuisia.”
”Miksi et pidä kahvin mausta? Se on niin hyvä.”
”No, minä olen mormoni, emmekä me juo kahvia, joten minä en ole varmaankaan tottunut siihen makuun.”
Pedro näytti hämmentyneeltä. ”Mikä on mormoni? Ja miksi sinä et juo kahvia?”
”Mormoni on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Me uskomme, että Jumala haluaa meidän pitävän huolta ruumiistamme, ja siksi me emme juo kahvia, teetä tai alkoholia. Emmekä me polta tupakkaa.”
”Mutta tämä on vain karkkia”, Pedro sanoi. ”Ei tämä ole oikeaa kahvia.”
”Tiedän”, José sanoi. ”Mutta en silti halua syödä sitä.”
Pedro nyökkäsi. ”No voit antaa minulle kaikki ruskeat karkit. Mitä muuta teidän kirkossa opetetaan?”
”Me käymme joka sunnuntai kirkossa ja opimme Jeesuksesta ja taivaallisesta Isästä. Opimme myös paljon hauskoja lauluja. Itse asiassa kaikki lapset laulavat ja puhuvat kirkon kokouksessa tänä sunnuntaina. Mitä jos kysyt teidän äidiltä, voitko tulla minun kanssani kirkkoon? Voit tavata lähetyssaarnaajatkin.”
”Okei”, Pedro sanoi. ”Onko heilläkin kahvinmakuisia karkkeja, joista he haluavat päästä eroon?”
José nauroi. ”Ei, mutta heillä on jotakin vielä parempaa annettavaa!”