Sota toi minulle rauhan
Robert Swenson, Alabama, Yhdysvallat
Kuvitus Allen Garns
Viisi päivää lukion päättymisen jälkeen värväydyin armeijaan. Juuri ennen kuin lähdin Vietnamiin, sain selkeän vaikutelman, että värväytymiseni aloittaisi hengellisen matkan.
Kaksi tuntia sen jälkeen kun olin saapunut uuteen yksikkööni, vihollisen ohjukset räjähtivät leirissä. Sitä seurasi kranaatinheitinhyökkäys samana yönä. Se kaikki tuntui jännittävältä toiseen viikkoon asti, jolloin useita miehiä kuoli. Vakavoituneena aloin pohtia elämän tarkoitusta.
Pian tapasin helikopterimiehistön päällikön nimeltä Graig Stephens. Eräänä päivänä nousi puheenaiheeksi uskonto. Hän kertoi minulle olevansa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen ja kysyi, halusinko tietää lisää. Vaikka vanhempani eivät olleet tuon kirkon jäseniä, he olivat opettaneet minua uskomaan Jeesukseen Kristukseen.
Sinä iltana tyhjässä bunkkerissa Graig luki minulle ensimmäisen oppiaiheen. Mieleeni ei jäänyt oppiaiheen johdonmukaisuus eikä tapa, jolla tämä nuori sotilas sen esitti, vaan ennemminkin hänen vilpittömyytensä ja nöyryytensä.
Muutaman seuraavan päivän kuluessa Graig opetti minulle muut oppiaiheet. Jokaisen oppiaiheen jälkeen me polvistuimme rukoukseen. Hän pyysi aina minua rukoilemaan, mutta en näyttänyt pystyvän siihen. Muistan hämmentyneeni jostakin opin periaatteesta ja päättäneeni, etten halua kuulla enää lisää kirkosta. Graig käytti seuraavan päivän sellaisen henkilön etsimiseen, joka voisi vastata kysymyksiini.
Hämärän tultua hän toi luokseni helikopterilentäjän – lähetystyössä palvelleen miehen – eräästä toisesta joukko-osastosta. Tämä veli vastasi kysymyksiini ja todisti, että hän tiesi kirkon olevan tosi. Sitten hän sanoi minulle, että olin yhtä valmis kastettavaksi kuin kukaan hänen aiemmin tapaamansa henkilö. En saanut sanaakaan suustani. Kun hän lakkasi puhumasta, huomasin ajattelevani: ”Tiedätkö mitä? Hän on oikeassa.”
Istuessani vähän myöhemmin bunkkerissani lukemassa Mormonin kirjaa päätin tehdä niin kuin pyhissä kirjoituksissa neuvotaan ja kysyä Jumalalta, onko Mormonin kirja totta (ks. Moroni 10:4–5). Painoin pääni ja esitin pyyntöni Herralle. Heti kun olin tehnyt niin, tunsin kiistattoman lämmön ja rauhan tunteen, jollaista en ollut koskaan aiemmin kokenut. Tiesin, että Jumala oli vastannut rukoukseeni. Tiesin, että Mormonin kirja on totta. Koska tiesin, että Mormonin kirja on totta, tiesin myös, että Joseph Smithin täytyi olla profeetta. Pian sen jälkeen minut kastettiin Tonkininlahdessa.
Kun nousin kasteen vesistä, minulla oli tunne, että olen täysin puhdas. Elämä ei ollut koskaan ollut niin suloista. Minun täytyi matkata tuhansia kilometrejä sotatantereelle, mutta löysin viimein rauhan, jota olin sisimmässäni etsinyt.