Karhunvatukkapensaat

Kuva

blackberry canes

Kuvitus Stan Fellows

Karhunvatukka kasvaa kuin rikkaruoho Kanadan länsirannikolla. Kasvit versovat ja kasvavat kaikkialla ja valtaavat kaiken, minne pääsevät – karhunvatukkapensaat reunustavat peltoja, katukäytäviä, teitä ja rantoja. Syksyllä naapurit tekevät yhteistyötä poimiakseen marjoja kotikäyttöön.

Kun yhtenä vuonna osallistuin poimintaan, päätin poimia marjoja niin paljon, että niistä riittäisi hilloa itselleni ja perheelleni ja vielä annettavaksi sisarille, joiden kotikäyntiopettaja olen. Paras paikka poimia karhunvatukoita naapurustossani oli alakoulun luona, jossa polkuja ja peltoja reunustavat pensaat kohoavat lähes kaksi ja puoli -metrisiksi. Olin jo käynyt poimimassa siellä viikkoa aikaisemmin ja tiesin, että monet muutkin olivat käyneet paikalla, joten oli todennäköistä, ettei jäljellä olisi paljonkaan marjoja.

Kun valmistauduin taas poimimaan niitä, ajattelin kokeilla poimimista eri paikassa. Keittiön ikkunasta näin kadun varrella tyhjän tontin. Tuskin kukaan kävi siellä, ja pensaat olivat levittäytyneet puolen hehtaarin kokoiselle alueelle. Paikalla, jolla kukaan ei ollut poiminut, olisi varmasti paljon marjoja. Nostin ämpärini auton tavaratilaan ja menin kadun yli.

Olin pian kuumissani, naarmuilla ja hämmentynyt seistessäni keskellä pensaita. Varret olivat paljaita, täynnä piikkejä mutta vailla jälkeäkään kukista tai marjoista. Olin löytänyt tasan kolme marjaa koko siltä alueelta enkä voinut ymmärtää miksi. Hillopurkkini odottivat kuitenkin yhä täytettä, joten suuntasin koululle katsomaan, oliko jäljellä yhtään marjoja.

Kun tulin koulun pelloille, löysin jopa enemmän marjoja kuin tarvitsin, ja lisää oli kypsymässä, vaikka monet ihmiset olivat jo poimineet siellä. Äkkiä ymmärsin, mitä oli tapahtunut: karhunvatukkapensaat tuottavat paljon enemmän marjoja, kun niitä poimitaan. Koska tämä palsta oli ollut naapurustomme yhteiskäytössä vuosia, pensaat tuottivat satoa vuosi toisensa jälkeen. Siellä missä pensaita ei ollut hyödynnetty, ne olivat jääneet kuiviksi ja hedelmättömiksi. Kun olimme käyttäneet sitä karhunvatukkapalstaa yhdessä vuosien ajan, olimme luoneet runsautta – siellä oli enemmän marjoja kuin me kaikki yhdessä tarvitsimme.

Tuo kokemus muistutti minua siitä, kuinka kymmenykset ja paastouhrit toimivat. Herra on luvannut meille, että kun maksamme kymmenykset, Hän avaa taivaan ikkunat ja vuodattaa meille ”siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa ottaa sitä vastaan” (3. Nefi 24:10). Kun jaamme omastamme kirkon innoitettujen ohjelmien avulla, luomme ajallista ja hengellistä runsautta perheellemme, yhteisöllemme ja itsellemme.