Vanhurskaiden valintojen iankaikkinen merkitys

Ensimmäinen periaate, jonka esitän, on se, että jatkatte innokkaasti ja vanhurskaasti tiedon tavoittelemista. Yksi sankareistani tässä asiassa on Paul Cox, aktiivinen kirkon jäsen. Hän suoritti luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon Brigham Youngin yliopistossa pääaineenaan kasvitiede. Lisäksi hän suoritti muita jatko-opintoja. Hän palveli lähetystyössä Samoassa ja asui myöhemmin monia vuosia perheensä kanssa Savai’issa Samoassa. Yksi asia, johon hän keskittyi, oli kansanlääketiede. Hän tutki kasveja, joita samoalaiset äidit olivat käyttäneet sukupolvien ajan terveysongelmien hoitoon. Erään toisen tutkijan kanssa hän kirjoitti teoksen Plants, People, and Culture: The Science of Ethnobotany [Kasvit, ihmiset ja kulttuuri: Etnokasvitiede].³

Hän on tehnyt useita läpimurtoja sairauksien hoitamisessa. Vaikka hän on poikkeuksellisella urallaan tehnyt monia asioita, niin se, jonka haluan mainita, tapahtui monia vuosia sitten. Paul ja eräs samoalainen päällikkö, Fuiono Senio, tekivät etnokasvitieteellistä tutkimusta Falealupon kylässä Länsi-Samoassa.

BYU Magazine -lehden artikkelissa kerrottiin: ”Kylä oli vastahakoisesti myöntänyt puuyhtiölle hakkuuoikeudet paikkakunnan metsiin kerätäkseen varoja koulun rakentamiseen, koska Coxin mukaan ’he tunsivat, että heidän piti valita joko lapsensa tai metsänsä, mikä oli heille kauhea, kauhea valinta’. Kun Cox sai kuulla puuyhtiön kanssa tehdystä liiketoimesta, hän sanoi päälliköille, että hän maksaisi henkilökohtaisesti koulun rakentamisen, jos he voisivat estää [sademetsän] hakkuut.”⁴

Veli Cox tosiaan rakennutti koulun apunaan eräitä liikemiehiä, joilla oli yhteyksiä Samoaan.⁵ Hän on saanut monia kunniakirjoja ja palkintoja, kuten Goldmanin ympäristöpalkinnon, joka myönnetään ympäristön hyväksi ruohonjuuritasolla työskenteleville sankareille. Hän edustaa tiedon jatkuvaa tavoittelemista ihmiskunnan siunaamiseksi. Tämä kertomus havainnollistaa rakkautta oppimiseen ja tiedon yhteisvaikutusta eli synergiaa.

Presidentti Russell M. Nelson – hänkin yksi sankareistani – oli uranuurtaja avosydänleikkauksen kehittämisessä, mikä on siunannut merkittävästi niitä, jotka elävät meidän aikanamme. Joitakin vuosia sitten kyselin häneltä avosydänleikkauksen uskomattomasta historiasta ja hänen merkittävästä osuudestaan siinä. Keskustelimme siitä jonkin aikaa, ja sitten hän totesi nöyrästi: ”Kuinka suurenmoista onkaan, että Herra, joka tietää kaiken, sallii meidän kokea sitä suurta iloa, kun löydämme tiettyjä tiedon murusia.”

Jakeessa 2. Nefi 9:29 sanotaan: ”Mutta on hyvä olla oppinut, jos he kuulevat Jumalan neuvoja.” Tieto on ollut tärkeää aina, ja nykyään me olemme monien uusien ja jännittävien tieteen ja tekniikan edistysaskelien kynnyksellä. Monet niistä tuovat varmasti valtavia hyötyjä kirkolle ja koko ihmissuvulle. Tieto – kun sitä käytetään vanhurskaasti – olipa se vanhaa tai uutta, on tärkeää.

Kuva

man standing at a crossroads

Monia vuosia sitten vanhin Bruce C. Hafen, nykyään täysinpalvellut seitsenkymmen, kertoi hilpeyttä herättävän esimerkin huonoista valinnoista pitäessään puheen Uudessa-Seelannissa. Sikäli kuin muistan, Keksimonsteri (eräs tunnettu hahmo Seesamtie-televisiosarjassa) oli voittanut tietovisan, ja hän sai valita palkintonsa kolmesta vaihtoehdosta. Ensimmäisenä vaihtoehtona hän voisi valita sen, että saisi kuukauden kuluttua uuden omakotitalon. Toisena vaihtoehtona hän voisi valita sen, että saisi viikon kuluttua uuden auton. Tai kolmantena vaihtoehtona hän voisi saada erinomaisen keksin – nyt heti! Mitä arvelette hänen valinneen? Olette oikeassa – hän valitsi keksin!⁶

Nauramme tälle, mutta tekemämme valinnat ovat ratkaisevan tärkeitä – ne ovat avain tulevaisuuteemme ja onnellisuuteemme. Muistakaa, me olemme jokaisen tekemämme valinnan yhteissumma. Me elämme aikaa, jolloin melkein jokaisesta valinnasta väitellään ja sitä ruoditaan. Monet ihmiset vastustavat miltei välittömästi mitä tahansa vanhurskasta ehdotusta tai periaatetta (ks. 2. Tim. 4:3). Elämänsä loppupuolella profeetta Lehi opetti:

”Sillä on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta. – –

Sen vuoksi ihmiset ovat vapaita lihan mukaisesti, ja heille on annettu kaikki, mikä on ihmiselle tarpeen. Ja he ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren välimiehen kautta tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti, sillä hän pyrkii siihen, että kaikki ihmiset olisivat yhtä onnettomia kuin hän itse.” (2. Nefi 2:11, 27.)

Kun ottaa huomioon taivaassa käydyn sodan, joka koski pelastussuunnitelmaa (ks. Abr. 3), ei ole yllättävää, että tällä viimeisellä taloudenhoitokaudella opetettuja uskonnollisia periaatteita vastaan hyökätään pahansuovasti ja raivokkaasti. Mutta jottemme lannistuisi, muistakaamme taivaassa käydyn sodan lopputulos sekä se suurenmoinen lopputulos, jonka tiedämme toteutuvan Jeesuksen Kristuksen toisen tulemisen myötä.

Hyvien valintojen yksi suuri vihollinen on järkeileminen. Monet väittävät, ettemme ole tilivelvollisia valinnoistamme. Mutta Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin ansiosta tiedämme, että me olemme tilivelvollisia (ks. OL 72:3). Tiedämme myös, kenelle meidän täytyy tehdä tiliä. Vapahtajalle! (Ks. 2. Nefi 9:41; ks. myös Ap. t. 4:12.)

Joskus tärkeät valinnat ovat varsin yksinkertaisia. Palvellessamme nuorina lähetyssaarnaajina Englannissa toverillani ja minulla oli tilaisuus mennä temppeliin. Kun kävelimme temppelialueen halki, temppelinjohtaja Selvoy J. Boyer asteli meitä vastaan. Nähdessään lähetyssaarnaajan nimikylttimme hän osoitti meitä ja kysyi: ”Matteus 5:48 – tunnetteko te sen raamatunkohdan?” Toverini lausui: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” Temppelinjohtaja Boyer sanoi: ”Se on oikein. Vanhimmat, elättekö te sen käskyn mukaisesti?”

Aloimme takellella. Tiesimme, ettemme olleet täydellisiä! Hän auttoi meitä. Hän esitti kysymyksiä siitä, mitä olimme tehneet kolmen viime päivän aikana. Hän kysyi, milloin menimme vuoteeseen, milloin nousimme ylös, pidimmekö pyhien kirjoitusten opiskeluhetken itseksemme ja toverin kanssa ja lähdimmekö tekemään käännytystyötä ajallaan. Sitten hän sanoi: ”Olen varma siitä, että ette ole täydellisiä, mutta olette tehneet täydellisiä valintoja kolmen viime päivän ajan, ja se merkitsee, että olette kulkemassa oikeaan suuntaan.” Hän jätti meidät miettimään lausumiensa sanojen merkitystä.

Lehi esitti tämän valintoja koskevan vetoomuksen, johon jokainen vanhurskas isä ja äiti yhtyy omien poikiensa ja tyttäriensä osalta: ”Minä tahdon, että te turvaudutte suureen välimieheen ja kuulette hänen suuria käskyjään ja olette uskollisia hänen sanoilleen ja valitsette iankaikkisen elämän hänen Pyhän Henkensä tahdon mukaisesti” (2. Nefi 2:28).

Meidän pitää ymmärtää, että kaikessa on vastakohtaisuutta ja että tekemämme vanhurskaat valinnat ovat ratkaisevan tärkeitä.

Kun olin nuori, sain tutustua ajatukseen, jonka on esittänyt Harry Emerson Fosdick, maineikas protestanttipappi. Puhuessaan valinnoista hän sanoi: ”Elämämme murheellinen pahuus on hyvin usein tahatonta. Emme ryhtyneet pyrkimään siihen kehnoon, alhaiseen tavoitteeseen. Se tavoite ei ollut mielessämme lainkaan. – – Juuri siitä syystä tie helvettiin on aina päällystetty hyvin aikomuksin, ja juuri siitä syystä en ylistä korkeita ihanteita, yleviä tavoitteita, hienoja päämääriä, suurenmoisia päätöksiä, vaan sanon sen sijaan, että yksi vaarallisimpia asioita maailmassa on hyväksyä ne ja ajatella uskovansa niihin ja sitten laiminlyödä päivittäiset keinot, jotka johtaisivat niihin. Oi, sieluni, katso, mitä tietä olet kulkemassa! Se, joka nostaa kepin toista päätä, nostaa toistakin. Se, joka valitsee tien alkupään, valitsee samalla paikan, johon tie johtaa. Nimenomaan keinot määrittävät lopputuloksen.”⁷

Vanhurskaat päivittäiset pyhitetyt ponnistelut ovat parempia kuin satunnaiset sankarilliset teot. Eräs ystäväni, Jim Jardine, kertoi eräällä luennolla Brigham Youngin yliopistossa, että opiskeluaikana hän ajatteli ”pyhittävänsä elämänsä yhteen suureen, sankarilliseen asiaan”, mutta tuli ymmärtämään, että ”pyhittäytyminen ei ole yksi ainutkertainen tapahtuma – se on päivittäistä omistautumista”.⁸

Nuorena minäkin halusin osoittaa kykyni jollakin sankarillisella eleellä. Isoisäni isä David Patten Kimball oli yksi niistä nuorista miehistä, jotka pelastivat Martinin käsikärrykomppaniaan kuuluneita ja auttoivat heidän kantamisessaan yli Sweetwaterjoen. Se kuulosti sellaiselta pyhittäytymiseltä, jota kaipasin. Myöhemmin kun olin käymässä isoisäni Crozier Kimballin luona, hän selitti, että kun presidentti Brigham Young (1801–1877) lähetti miehet suorittamaan pelastustehtävää, hän käski heitä tekemään kaiken mahdollisen käsikärrykomppanian pelastamiseksi. Heidän pyhittäytymisensä oli nimenomaan ”seurata profeettaa”. Isoisäni sanoi minulle, että johdonmukainen, uskollinen, vanhurskas pyhittäytyminen omaan velvollisuuteen tai johonkin periaatteeseen on hyvin ihailtavaa.

Niin sankarillista kuin olikin se, että David Patten Kimball auttoi pioneerien pelastamisessa, yhtä sankarillista olisi nykyään seurata profeettaa noudattamalla hänen neuvojaan vähentää sosiaalisen median käyttöä, tutkimalla Mormonin kirjaa ja varsinkin auttamalla hajotetun Israelin kokoamisessa verhon kummallakin puolella. Jos autamme hajotetun Israelin kokoamisessa, me pelastamme ihmiskunnan sieluja – aivan kuten isoisäni isä auttoi käsikärrykomppaniaan kuuluneiden henkien pelastamisessa.

Jotkut kirkon jäsenet ilmaisevat, että jos heille annettaisiin jokin suuri tehtävä, he omistautuisivat sille innolla, mutta palvelutyö tai sukututkimustietojen kokoaminen ei heidän mielestään ole tarpeeksi sankarillista ansaitakseen heidän jatkuvia ponnistelujaan.

Kuva

people shaking hands

Joitakin vuosia sitten vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista puhui joistakin läheisistä ystävistään, jotka olivat vähemmän aktiivisia kirkossa. Hän sanoi havainneensa heidän uskonsa aaltoilun ja sen taustalla vaikuttavan syyn. Sitten vanhin Maxwell esitti:

”Eräs Mormonin kirjan jae tarjoaa tyydyttävimmän selityksen. Se on jakeen Moosia 5:13 kysymys: ’Sillä kuinka ihminen tuntee isännän, jota hän ei ole palvellut ja joka on hänelle vieras ja on kaukana hänen sydämensä ajatuksista ja aikeista?’

Tämä kuvaa sitä, mitä tavallisesti tapahtuu: muutoin pohjimmiltaan kunnon ihmiset yksinkertaisesti uppoutuvat maailman huoliin. Jos sen sijaan, että lähestyisimme Mestaria, meistä tulee Hänelle vieraita, niin me olemme eksyneet. Kunnon ihmiset, joille käy näin, eivät yleensä ole syyllistyneet mihinkään isoon rikkomukseen, mutta he ovat etääntyneet Vapahtajasta ja Hänestä on tullut heille vieras.”⁹

On välttämätöntä, että kohdistamme uskon Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen elämämme keskipisteenä. Eräs suurenmoinen lähetysjohtaja pani jokaisen meistä lähetyssaarnaajista opettelemaan ulkoa erään yksinkertaisen lausuman, joka liittyy uskoon ja vanhurskauteen, ja se on pysynyt mielessäni koko elämäni ajan. Suosittelen sitä teille:

Rakkaat ystäväni, teidän pitää olla määrätietoisia, kun kyse on vanhurskaasta elämästä!

Yksi Mormonin kirjan suuria kertomuksia on Alman neuvot kolmelle pojalleen – Helamanille, Siblonille ja Koriantonille. Alma oli profeetta Alman poika. Hän koki nuorena miehenä ihmeellisen kääntymyksen. Hänestä tuli kansakunnan ylituomari sekä kirkon ylipappi ja profeetta. Kaksi hänen pojistaan teki hyviä valintoja. Mutta yksi pojista oli tehnyt joitakin hyvin huonoja valintoja. Minulle Alman neuvojen suurin merkittävyys on siinä, että hän antoi niitä isänä omille lapsilleen. Hän kantoi ensisijaisesti huolta siitä, että he saisivat todistuksen Isästä Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä.

Alma aloittaa luvun 36 kertomalla Helamanille ihmeellisestä kääntymyksestään. Enkeli kertoi Almalle, että Alma tuhottaisiin, jos hän jatkaisi kirkon vastustamista. Alma todistaa, että hänen kertomansa tieto ei ole tullut hänen omasta viisaudestaan vaan se on annettu hänelle ilmoituksena Jumalalta. Hän haluaa Helamanin saavan todistuksen.

Monilla teistä, ellei useimmilla, on todistus. Me jokainen tarvitsemme henkilökohtaisen todistuksen. Presidentti Joseph F. Smith (1838–1919) sanoi: ”Yksi virhe, jota pyhien, sekä nuorten että vanhojen, on varottava, on taipumus elää lainavaloilla – – ja [antaa] sisällään olevan valon olla heijastus alkuperäisen valon sijaan.”¹¹

Presidentti Heber C. Kimball (1801–1868), presidentti Youngin neuvonantaja, sanoi:

”Aika koittaa, jolloin kukaan mies tai nainen ei voi elää lainavalon turvin. Jokaisella täytyy olla oppaanaan sisimmässään oleva valo. Ellei teillä ole sitä, niin kuinka voitte kestää? – –

Jos teillä ei ole sitä, ette voi kestää. Pyrkikää siis saamaan todistus Jeesuksesta ja tarttukaa siihen niin, että kun koettelemusten aika tulee, ette kompastu ja kaadu.”¹²

Opin ja liittojen luvussa 76 puhutaan kolmesta kirkkauden asteesta ja verrataan selestistä kirkkautta aurinkoon. Sitten terrestristä valtakuntaa verrataan kuuhun ja telestistä valtakuntaa tähtiin (ks. myös 1. Kor. 15:41).

On mielenkiintoista, että auringolla on oma valonsa, mutta kuun valo on heijastusta eli ”lainattua valoa”. Jakeessa 79 puhutaan niistä, jotka perivät terrestrisen valtakunnan: ”Nämä ovat niitä, jotka eivät ole rohkeita todistuksessa Jeesuksesta.” Me emme voi saavuttaa selestistä valtakuntaa ja elää Isän Jumalan luona lainatun valon turvin.

Olkaa kiitollisia, jos teillä on ollut hyvät vanhemmat, joilla on todistus ja jotka ovat opettaneet teille evankeliumia. Te tarvitsette kuitenkin oman todistuksen. Filosofi Goethe sanoi: ”Sen, mitä isältäsi perinnöksi saat, voit todella omistaa vasta ansaittuasi sen itse!”¹³

Jokaisella yksilöllä on vastuu tehdä vanhurskaita valintoja ja pohtia vakavasti viittä esittämääni neuvoa. Teidän päätavoitteenanne on vahvistaa henkilökohtaista uskoanne. Maailman olosuhteet edellyttävät yhä enenevässä määrin syvenevää henkilökohtaista kääntymystä ja uskon vahvistamista taivaalliseen Isään sekä Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa.

Kuva

people walking towards light

Kirkko on tehnyt uskomattoman paljon työtä antaakseen teille tiekartan avuksenne vanhurskaiden valintojen tekemiseen. Herra on valmistanut meitä rivi rivin päälle niitä vaikeita aikoja varten (ks. 2. Tim. 3:1), jotka ovat nyt edessämme. Seuraavassa on lueteltu lyhyesti ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin esittämiä toimintoja, jotka tarjoavat tämän tiekartan:

Lisää muutoksia, jotta saavutetaan uusi tasapaino sen välillä, mitä tapahtuu kirkossa ja kotona, esitettiin lokakuun 2018 yleiskonferenssissa. Muutoksia esitettiin, jotta saavutetaan kotiin keskittyvä ja kirkon tukema pyhäpäivää koskeva tavoite. Puheessa, jonka pidin ja jonka olivat hyväksyneet ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi, me julistimme, että tähän ja muihin äskettäisiin muutoksiin liittyviä tarkoituksia ja siunauksia ovat muun muassa seuraavat:

Se, että vanhurskaasti noudatatte annettuja neuvoja, tulee siunaamaan teitä nyt ja koko elämänne ajan.Hartaustilaisuuden puheista, jotka on pidetty Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampuksella 20. marraskuuta 2018 ja Utah Valleyn uskontoinstituutissa 1. helmikuuta 2019.