”Mitä minä teen, jos en pidä ruumiistani?”

Hyväksy ruumiisi sellaisena kuin se on äläkä ajattele, mitä se ei ole. Joka kerta kun katson itseäni peilistä, sanon: ”Taivaallinen Isä, olen kiitollinen edistyksestä, jota Sinä saat minussa aikaan.”

Ajattele, kuinka ruumiisi on temppeli (ks. 1. Kor. 3), ja myös, että Herra katsoo sydäntä (ks. 1. Sam. 16), ei ruumista!

Minä pidän huolta ruumiistani harrastamalla liikuntaa ja syömällä terveellisesti. Kun huolehdin ruumiistani, olen kiitollisempi siitä. Pitäessäni huolta temppelistä, jolla taivaallinen Isä on minua siunannut, mielialani vaihtuu ja huomaan paremmin sen ihanan siunauksen, että minulla on Jumalan luoma ruumis, ja arvostan sitä enemmän.

Ystävälläni oli vaikeaa, koska hän kantoi huolta siitä, mitä muut ajattelevat hänestä, ja hän menetti omanarvontuntonsa. Häntä auttoi eniten sen muistaminen, että Jumala, hänen ystävänsä ja perheensä kaikki rakastavat ja tukevat häntä.

Kun kuulen ystävieni sanovan, etteivät he pidä jostakin asiasta kehossaan tai että he vihaavat sitä, autan mielelläni heitä tietämään, että taivaallinen Isä rakastaa heitä. Haluan ajatella, että Hän rakastaa minua ja että Hän haluaa minun olevan onnellinen huolimatta fyysisistä ongelmistani. Meidän tulee pitää huolta kehostamme ja rakastaa sitä, koska se on temppelimme.

Muista, ettei ruumiisi määrittele sinua. Kyse ei ole ruumiistasi vaan sinusta henkilönä, Jumalan henkilapsena.

Ulkoileminen ja sellaisten asioiden tekeminen, joista nautin, kuten pyöräileminen tai koirani lenkittäminen, auttaa minua olemaan tyytyväinen kehooni. Vieläkin parempi on, jos teen näitä asioita ystävieni kanssa, koska se muistuttaa minua siitä, että ympärilläni on ihmisiä, jotka välittävät minusta eivätkä siitä, miltä näytän.