2021
Huomaamattomat siunaukseni
Kesäkuu 2021


Huomaamattomat siunaukseni

Tarvitsin vaikeuksia, ennen kuin ymmärsin, kuinka taivaallinen Isä siunaa minua.

Kuva
farmland in Philippines

Valokuva Getty Images

Kun saavuin kolmannelle alueelleni Bacolodin lähetyskentällä Filippiineillä, sadekausi oli jo alkanut. Minut lähetettiin pieneen, ihastuttavaan maatilojen ympäröimään kaupunkiin eteläisen Negros-saaren luoteisosassa.

Joulukuussa 2014 tähän provinssiin iski taifuuni Ruby. Tuho ei ollut pahinta meidän alueellamme, mutta hiekkateistä tuli mutaisia ja liukkaita. Epäsuotuisista sääoloista huolimatta jatkoimme työskentelyä.

Yksi lupaavimmista alueistamme oli pieni yhteisö kaupungin laitamilla. Kaikki, joita opetimme, ja uudet käännynnäiset olivat maanviljelijöitä. Koska päiväsaikaan he työskentelivät sokeriruokopelloilla, me opetimme heitä iltapäivisin ja iltaisin.

Alueelle päästäksemme meidän piti kävellä läpi mutaisten peltojen sekä varoa koiria, sammakoita, käärmeitä ja hyttysiä. Pidimme aina mukana taskulamppua ja sateenvarjoa. Kirkon jäsenet saattoivat meidät kotiin pimeän jälkeen.

Aika ajoin minun teki mieli antaa periksi. En ollut varma, jaksaisinko joka päivä kävellä läpi mutaisten sokeriruokopeltojen, joten rukoilin apua. Vastaus tuli: ”Osta kumisaappaat!”

Toverini ja minä kumpikin ostimme saappaat. Olin innoissani siitä, että minulla oli saappaat, mutta pian intoni hiipui, koska saappaat olivat hyvin raskaat ja epämiellyttävät. Ne saivat jalkani hikoamaan ja hidastivat kävelyäni.

Eräänä iltana opetustemme jälkeen menimme kotiin ja vaihdoimme tavanomaisiin kävelykenkiimme. Sitten lähdimme vielä yhteen tapaamiseemme kaupungissa. Kävellessäni tunsin keveyttä. Minusta oli ihanaa käyttää jälleen muovikenkiäni. Mietin, miksi tunsin yhtäkkiä kiitollisuutta kengistä, joita olin käyttänyt koko lähetystyöni ajan.

Vastaus tuli ajatuksena: ”Se johtuu kumisaappaista.” Siihen asti en ollut käsittänyt, miten mukavia muovikenkäni olivatkaan.

Yhtäkkiä mielessäni vilahtivat lähetystyöni vaikeudet ja haasteet. Muovikenkäni olivat olleet jokapäiväinen ystävä, josta en tuntenut kiitollisuutta. Yrittäessäni ymmärtää sekavia tunteitani tunsin äänen sanovan: ”Sinä kuljet läpi elämän koettelemusten ja vaikeuksien, jotta voit oppia, kuinka huomata siunauksia ja olla niistä kiitollinen.”

Tajusin, että minun täytyi kokea vaikeuksia, jotta osaisin arvostaa taivaallisen Isän siunauksia. Koettelemusteni kautta opin huomaamaan siunauksiani ja tuntemaan niistä kiitollisuutta.