Missä oli minun välitön ihmeeni?

Kuva

woman sitting on a bench under a tree

Olen kuukausien ajan rukoillut ihmettä.

Syyskuussa 2019 menin poskionteloleikkaukseen, jossa tuli odottamaton komplikaatio, jonka vuoksi menetin toisen silmäni toimintakyvyn. Minulle tehtiin hätäleikkaus, jossa vahingoittunut silmä yritettiin korjata, ja kirurgini oli luottavainen sen suhteen, että silmäni paranisi täysin kolmen kuukauden kuluessa. Sain myös useita pappeuden siunauksia, joissa minulle joka kerta luvattiin täysi paraneminen.

Mutta ne kolme kuukautta tulivat ja menivät, eikä mikään muuttunut.

Minun on luvattu parantuvan. Useita kertoja. Mutta leikkauspäivämäärät eivät ole toteutuneet ja on tapahtunut muita takaiskuja ja pettymyksiä, ja silmäni on yhä kaikkea muuta kuin parantunut.

Tämä kokemus on aiheuttanut minulle kuukausikaupalla henkistä, emotionaalista, hengellistä ja fyysistä kamppailua. Mutta joka kerta kun saan uuden siunauksen, minulle luvataan aina, että paranen.

Tämä on saanut minut miettimään. Mitä me teemme, kun odotamme ihmeitä, jotka eivät tunnu tulevan ja kun taivas tuntuu olevan vaiti? Kuinka voimme edetä, kun olemme juuttuneet johonkin sellaiseen välimaastoon, jollaisia elämä toisinaan heittää eteemme?

Olen nyt jonkin aikaa pureskellut tätä kysymystä pyrkien ymmärtämään tilannettani. Olen myös miettinyt kaikkia ihmeitä, joista olen lukenut pyhistä kirjoituksista.

Olen tutkinut kaikkia niitä kertoja, jolloin Jeesus palvelutyönsä aikana teki ihmeen tai paransi jonkun. Ja totta puhuakseni aluksi olin harmistunut, koska joka ikinen kerta, kun joku tuotiin Kristuksen luokse, Hän paransi tämän heti.

• Nainen, jota on vaivannut verenvuoto, koskettaa Vapahtajan viittaa ja paranee heti. (Ks. Mark. 5.)

• Sokeana syntynyt mies pyytää parantumista, joten Kristus käskee häntä peseytymään Siloan altaalla. Heti kun hän tekee niin, hän parantuu. (Ks. Joh. 9.)

• Spitaalinen pyytää parantumista, ja – välittömästi – hän puhdistuu täysin. (Ks. Matt. 8.)

• Vapahtaja käskee Jairoksen tytärtä, joka on kuollut, nousemaan kuolleista, ja niin tämä nouseekin. Saman tien! (Ks. Mark. 5.)

• Mies, joka on pahan hengen riivaama, vapautuu heti, kun Kristus kutsuu häntä. (Ks. Luuk. 4.)

En ymmärtänyt tätä. Kaikki nämä ihmeet tapahtuivat hetkessä, joten miten minä odotin yhä omaa ihmettäni? Se tuntui epäreilulta.

Mutta jonkin aikaa pohdittuani tajusin tämän totuuden: vaikka kaikki nämä ihmeet tapahtuivat hetkessä, niin ne, jotka parantuivat, olivat joutuneet ennen sitä kamppailemaan ja kärsimään pitkän aikaa.

• Nainen, jota vaivasi verenvuoto, oli kärsinyt 12 vuotta, ja hän oli kuluttanut kaikki emotionaaliset ja taloudelliset voimavaransa, ennen kuin hän koki ihmeen.

• Sokea mies oli kokenut koko elämänsä ajan vain sokeutta, ennen kuin häntä siunattiin näkökyvyllä.

• Spitaalinen oli kokenut spitaalin kauhistuttavan puhkeamisen, kärsinyt taudin aiheuttamia tuskia ja elänyt hyljeksittynä ties kuinka kauan, ennen kuin hän parantui.

• Jairoksen tytär oli kärsinyt kuolemaan asti, ennen kuin hän koki ihmeen.

• Riivattu mies oli jo jonkin aikaa ollut saastaisten henkien vaivaama, ennen kuin hän sai mahdollisuuden vapauteen.

Tämä osoitti minulle, että toisinaan ihmeitä ei tule heti, kun kärsimys alkaa. Jokainen kulki kipujen ja kamppailujen matkaa, ennen kuin hän parantui. Ja vaikka jotkin matkat olivat pidempiä kuin toiset, parantumisen ihmeet tulivat aina.

Kunpa tietäisin, kuinka kauan tämän koettelemuksen matkani kestää, mutta ehkä tärkeää onkin se, että en tiedä. Haasteet tuovat mukanaan mahdollisuuksia. Me voimme tehdä valinnan antaa kamppailujemme muokata meitä ja muovata meistä parhaan oman itsemme. Me voimme hyödyntää tätä odotusaikaa lähestymällä Jumalaa, joka on luonut meidät. Voimme tuntea yhteyttä muiden kanssa, jotka kärsivät, ja osoittaa heille myötätuntoa.

Meillä on aina mahdollisuus hyvään, kasvuun ja kehitykseen, kun odotamme ihmettä.

Pidän kiinni toivosta ja uskosta, että parantumisen ihmeeni tulee ja että saamani lupaukset toteutuvat jonakin päivänä. Mutta sitä odotellessa voin olla läsnä matkallani tämän tuskan kanssa. Voin hyödyntää tätä odotusaikaa tullakseni paremmaksi, viisaammaksi, vahvemmaksi, ystävällisemmäksi, kärsivällisemmäksi ja nöyremmäksi. Voin syventää suhdettani taivaalliseen Isään ja Vapahtajaani Jeesukseen Kristukseen.

Odotitpa tällä hetkellä mitä tahansa ihmettä tai lupausta, olitpa odottanut kuinka kauan tahansa, älä luovu toivosta. Se, mitä tahansa taivaallinen Isä onkin sinulle luvannut, toteutuu. Mutta ihmeet tapahtuvat Hänen aikataulunsa mukaan, eivät meidän. Älä luovu Häneen kohdistuvasta toivostasi. Älä ajattele, että taivas on vaiti. Hän valmistaa sinulle keinoa. Keskity nykyhetkeen ja tee, mitä pystyt kulkeaksesi matkallasi eteenpäin tänään. Yksi askel kerrallaan. Pidä lujasti kiinni toivosta, kun odotat ihmettä omalla kohdallasi.

Se tulee tapahtumaan.