2021
Rukoilin tietääkseni totuuden, ja vastaus yllätti minut
Heinäkuu 2021


Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille

Rukoilin tietääkseni totuuden, ja vastaus yllätti minut

Päätin vihdoin lukea Mormonin kirjan tietääkseni, onko se totta. Ja kun kysyin taivaalliselta Isältä, sain odottamattoman vastauksen.

Kuva
valkopaitainen nuorukainen lukee pyhiä kirjoituksia

Kun olin teini-ikäinen, Nuorten Miesten johtajani kutsui seurakuntamme nuoret miehet lukemaan Mormonin kirjan vuoden loppuun mennessä.

En ottanut tuota kutsua vastaan. Olen yleensä ollut sellainen, joka on valmis mihin tahansa haasteeseen, mutta olin todella heikoilla hengellisesti.

Kiinnostavaa on, että olin tuohon aikaan ”valmistautumassa” palvelemaan lähetystyössä, mutta toimin vain rutiininomaisesti. Todistukseni oli heikko, ja sanoin itselleni, että palvelisin vain tehdäkseni vanhempani iloisiksi. Olin päättänyt, että lähetystyöni jälkeen selvittäisin asiat itselleni. Uskoisin, mitä halusin uskoa, ja tekisin oman pääni mukaan.

Vaikka ponnistelin siinä vaiheessa kyllä koulussa opiskelujeni kanssa, olin pudonnut hengellisen joutilaisuuden kuoppaan. Tunsin olevani niin kaukana Jumalasta, että aloin kyseenalaistaa Hänen olemassaolonsa. Minulla oli epäilyksiä Mormonin kirjan aitoudesta ja Joseph Smithin kutsumuksesta profeettana. Kamppailin omanarvontunnon ja itseinhon kanssa, eikä minulla ollut vahvaa vakaumusta elämän tarkoituksesta.

”Minä olin pimeimmässä kuilussa” (Moosia 27:29), joten minulla ei ollut juuri halua lukea Mormonin kirjaa.

Luin tarkoituksella

Yhtenä iltana olin lukemassa romaania, kun mieleeni tuli vaikutelma, jonka uskon ja tiedän koko sydämestäni olleen Hengeltä. Oli uppoutunut kirjan juoneen, ja sitten minulle tuli ajatus, etten ollut koskaan vakavasti tutkinut Mormonin kirjaa – en ainakaan niin vakavasti kuin luin ja pohdin kirjaa, jota olin juuri lukemassa.

Olin lukenut Mormonin kirjaa puolihuolimattomasti, tehnyt muistiinpanoja ja rukoillut sen johdosta monta kertaa aiemmin, mutta minulta oli jäänyt noudattamatta ratkaisevan tärkeä osa Mormonin kehotusta Mormonin kirjan viimeisessä luvussa: kysyä ”vilpittömin sydämin, vakain aikein” (Moroni 10:4). Tiesin, että nyt minulla oli täydellinen hetki pyytää jälleen vastauksia taivaalliselta Isältäni. Tunsin olevani hengellisesti nälkäinen, ja tällä kertaa vastauksella oli oikeasti minulle merkitystä. Olin huomaamattani saapunut hengelliseen tienristeykseen, jossa uskoni evankeliumiin oli sen varassa, tiesinkö, onko Mormonin kirja totta vai ei.

Samana iltana, kun sain tuon vaikutelman, aloin lukea Mormonin kirjaa – mutta tällä kertaa tarkoituksella.

Nyt olin innokas ottamaan vastaan Nuorten Miesten johtajani kutsun ja lukemaan kirjan vuoden loppuun mennessä, joten luin taskukokoista kirjaani jokaisessa mahdollisessa tilanteessa: junassa, bussimatkoilla kouluun, oppituntien välissä, kotiaskareiden välissä, ennen ja jälkeen aterioiden ja ennen nukkumaanmenoa. Minä luin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Ja joka kerta lukiessani rukoilin: ”Minun pitää saada tietää. Minun pitää saada tietää.”

Sain odottamattoman vastaukseni

Yhtenä päivänä lähdin perheeni kanssa Manilan temppeliin Filippiineillä, mutta unohdin ottaa mukaan temppelisuositukseni. Minulla oli kuitenkin mukana pikkuinen Mormonin kirjani, joten istahdin odotustilaan ja jatkoin lukemista. Toisinaan pysähdyin ihailemaan temppelin kauneutta – kattokruunua, portaikkoa, lasimaalausikkunoita ja ihmisiä, jotka kulkivat sisään ja ulos hyvin kunnioittavasti sydämessään suuri rakkaus Herraan.

Jossakin vaiheessa lukemistani sain Hengeltä hyvin selkeän vaikutelman mieleeni. Kun se tuli, se puhutteli minua monella eri tasolla. Olin itse asiassa niin järkyttynyt, kun se tuli mieleeni, että suoristin istuessani hieman selkääni. Tunsin niin voimallisen tunteen, etten voinut sivuuttaa sitä ohimenevänä ajatuksena tai hetkellisenä tunteena.

Kuulin mielessäni: ”Totoo ’to.”

Yksinkertainen ja silti syvällinen lausunto äidinkielelläni tagalogiksi tarkoittaa: ”Tämä on totta.”

Tämä on totta

Olin saanut varmistuksen, että Mormonin kirja on totta – että se on Jumalan sanaa. Tiesin sen lopultakin koko sydämestäni, koska tiesin, että saamani vaikutelma oli tullut taivaasta.

Mutta sen lisäksi opin muutakin.

Kasvuvuosinani olin lukenut Mormonin kirjaa ja oppinut evankeliumia englannin kielellä. Itse asiassa muutamina elämäni ensimmäisinä vuosina osasin paremmin englantia kuin tagalogia. Mutta se, että sain tämän kuin tyhjästä tulleen hengellisen vaikutelman tagalogiksi – isänmaani äidinkielellä – puhui totuutta sydämelleni.

Tiesin sillä hetkellä, että Jumala tuntee minut hyvin todellisella ja henkilökohtaisella tavalla.

Tiesin, että Hän on todella olemassa. Tiesin, että Hän puhuu äidinkieltäni, että Hän rakastaa minua ja että hän on tietoinen kamppailuistani ja heikkouksistani. Minulla oli tuo varmuus, mutta minun piti varmasti tietää muutakin, joten pyysin heti vastausta: ”Taivaallinen Isä, onko Joseph Smith todella tosi profeetta?” Tunne tuli jälleen, tällä kertaa vieläkin voimakkaammin sydämeeni: ”Totoo ’to!

Tiesin silloin, että Joseph Smith on Jumalan profeetta. Hän näki sekä Isän että Pojan. Joseph Smithin kautta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi palautettiin täyteydessään.

Minkä rauhan, lohdun ja tiedon minä sainkaan! Sillä hetkellä halusin rynnätä ulos temppelialueelle, heiluttaa pientä Mormonin kirjaani ilmassa ja huutaa: ”Totoo ’to! Totoo ’to!” Tunsin samoin kuin Alma, kun hän huudahti: ”Oi, mikä ilo, ja minkä ihmeellisen valon minä näinkään” (Alma 36:20).

Tiesin totuuden

Tuon kokemuksen jälkeen syyni lähteä lähetystyöhön muuttui heti. Pian paperini oli lähetetty ja sain kutsuni palvella Coloradossa Yhdysvalloissa. Olin aivan innoissani. Tiesin, että joku siellä koki samaa, mitä minä olin kokenut – huusi apua ja kaipasi onnea ja totuutta. Ja tiesin, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumin avulla he löytäisivät tuon avun ja onnen, aivan kuten minä olin löytänyt.

Toivon, että me kaikki voisimme tulla tietämään: ”Totoo ’to!