Pienenä lapsena kuolleiden pelastus – mitä tiedämme ja mitä emme
Nämä myöhempien aikojen ilmoituksiin sisältyvät totuudet ovat evankeliumin suloisimpia totuuksia.
Valokuvat Getty Images
Eräs ystäväni kertoi kokemuksesta, joka tapahtui hänen ollessaan lähetystyössä Brasiliassa. Hän ja hänen toverinsa tapasivat erään naisen, joka ilmoitti painokkaasti, ettei hän ole kiinnostunut mistään uskonnollisesta sanomasta. Erään uskontokunnan johtohenkilö oli kerran sanonut hänelle, että hänen kuollut poikavauvansa ei voisi koskaan pelastua, koska pienokaista ei ollut kastettu. Se ajatus särki naisen sydämen. Hän sanoi lähetyssaarnaajille, että ellei heillä ole hänelle parempaa sanomaa, hän ei halua olla missään tekemisissä heidän uskontonsa kanssa.
Onneksi heillä kuitenkin oli parempi sanoma.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon oppi pienten lasten pelastuksesta voidaan tiivistää yhteen pyhien kirjoitusten jakeeseen: ”Kaikki lapset, jotka kuolevat ennen kuin saavuttavat vastuullisen iän, pelastuvat taivaan selestiseen valtakuntaan” (OL 137:10).
Vaikka tämä oppi on selkeä, monilla on yhä siihen liittyviä kysymyksiä tai he ovat ymmärtäneet sen väärin. Tarkastellaanpa muutamia yleisimpiä kysymyksiä.
Miten pienet lapset pelastuvat?
Monet olettavat, että pienet lapset pelastuvat yksinkertaisesti sen vuoksi, että he ovat viattomia. Vaikka pienet lapset ovat viattomia, Mormonin kirja opettaa selkeästi, että ilman Jeesuksen Kristuksen sovitusta edes ”pienet lapset – – eivät voisi pelastua”, koska ”he Aadamin tähden eli luonnostaan lankeavat” (Moosia 3:16).
Vaikka pienet lapset ovat synnittöminä viattomia, he ovat kuitenkin lankeemuksen aikaansaaman fyysisen ja hengellisen kuoleman alaisia. Tämän vuoksi ilman Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta ja sovitusta he joutuisivat iankaikkisesti kadotetuiksi aivan kuten me muutkin (ks. 2. Nefi 9:6–10).
Onneksi Mormonin kirjassa selvennetään, että ”Kristuksen veri sovittaa” pienet lapset (Moosia 3:16) ja että ”Aadamin kirous on – – otettu heiltä pois” (Moroni 8:8). Vapahtajan sovituksen ansiosta pienet lapset ovat vapaita Aadamin ja Eevan lankeemuksen vaikutuksista, ”sillä he ovat – – puhtaita” (Moos. 6:54).
Minkä ikäiset lapset pelastuvat?
Jakeessa OL 137:10 opetetaan, että ”kaikki lapset – – pelastuvat taivaan selestiseen valtakuntaan”. Ainoa edellytys on, että he ovat kuolleet ”ennen kuin saavuttavat vastuullisen iän”. Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista selitti: ”Lapsi ei tule yhtäkkiä täysin vastuulliseksi jonakin tiettynä elämänsä hetkenä. Lapset tulevat vastuullisiksi vähitellen, monen vuoden kuluessa. Vastuulliseksi tuleminen on tapahtumasarja. – – Mutta tulee aika, jolloin vastuullisuus on todellinen ja ajankohtainen ja jolloin synti luetaan asianomaisen tilille normaalisti kehittyneiden henkilöiden elämässä. Se on kahdeksan vuoden ikä, kasteikä.”1
Toisin sanoen vastuullisuus kehittyy lapsissa kasvun myötä, mutta kahdeksan vuoden iässä he ovat riittävän vastuullisia ottamaan kasteen ja ovat siten riittävän vastuullisia omista synneistään.
Kuten kaikki vanhemmat tietävät, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapset olisivat kykenemättömiä tekemään sellaista, minkä he tietävät olevan väärin. Sen sijaan se tarkoittaa, että he eivät ole vielä riittävän vastuunalaisia näistä vääristä valinnoista.
Tätä vaihetta voisi sopivasti kutsua ”armonajaksi”. Sen kuluessa lapset eivät ole vastuussa vääristä teoistaan, sillä he ovat oppimassa ja kasvamassa kohti vastuullisuutta. Jos he kuolevat tämän ajan kuluessa, niin he pelastuvat Kristuksen armosta, vaikka he eivät ole saaneet kastetta eivätkä tehneet mitään muutakaan pelastuakseen (ks. Moroni 8).
Millaisia pienet lapset ovat ylösnousemuksen jälkeen?
Presidentti Joseph F. Smith (1838–1918) menetti monia lapsistaan hyvin varhain. Hän sai lohtua siitä opista, että pienet lapset nousevat kuolleista pieninä lapsina ja että heidän vanhurskaat vanhempansa saavat kasvattaa heidät ylösnousemuksen jälkeen aikuisuuteen. Presidentti Smith kertoi kerran seuraavaa: ”Joseph Smith opetti oppia, jonka mukaan pieni lapsi, joka kuoltuaan kätketään maan poveen, tulee ylösnousemuksessa esiin lapsena, ja osoittaen erään kuolleen lapsen äitiä hän sanoi tälle: ’Sinulla on ilo, nautinto ja mielihyvä kasvattaa tätä lasta hänen ylösnousemuksensa jälkeen, kunnes hän varttuu henkensä täyteen mittaan.’ Kuolleistanousemisen jälkeen tapahtuu ennalleenpalautus, ja sen jälkeen tapahtuu kasvua ja kehitystä. Rakastan tätä totuutta. Se synnyttää sielussani suunnatonta onnea, iloa ja kiitollisuutta. Kiitos olkoon Herran, että Hän on ilmoittanut meille nämä periaatteet.”2
Pienet lapset saavuttavat paitsi täyden kypsyyden, he saavuttavat myös täyden korotuksen. Abinadi opetti, että ”myös pienillä lapsilla on iankaikkinen elämä” (Moosia 15:25). Profeetta Joseph Smith opetti, että ”te saatte lapsenne, sillä he saavat iankaikkisen elämän, sillä heidän velkansa on maksettu”3.
Päästäkseen selestisen valtakunnan korkeimpaan asteeseen niiden, jotka ovat vastuullisia, on astuttava uuteen ja ikuiseen avioliittoon (ks. OL 131:1–3). Pienet lapset, jotka kuolevat, saavat tämän mahdollisuuden tulevaisuudessa. Presidentti Joseph Fielding Smith (1876–1972) selitti: ”Herra tulee suomaan näille lapsille etuoikeuden kaikkiin niihin sinetöimistoimituksiin, jotka kuuluvat korotukseen. – – Kun he ylösnousemuksen jälkeen kasvavat hengen täyteen kypsyyteen, he tulevat olemaan oikeutettuja saamaan kaikki ne siunaukset, jotka he olisivat olleet oikeutettuja saamaan, jos heillä olisi ollut oikeus viipyä täällä ja saada ne.”4
Miksi pienet lapset kuolevat?
Tähän kysymykseen on vaikea antaa vastausta – etenkin jos kysyjä on menettänyt oman lapsensa. Kenties paras alku vastaukselle tähän kysymykseen löytyy Nefin sanoista hänen todistaessaan: ”Minä tiedän, että [Jumala] rakastaa lapsiaan, mutta en tiedä kaiken tarkoitusta” (1. Nefi 11:17).
Me emme tunne kaikkia syitä jokaisen kuolevaisuudessa tapahtuvan murhenäytelmän taustalla, mutta me voimme luottaa siihen, että Jumala rakastaa meitä. Vaikka meidän ei pidäkään olettaa, että murheelliset tapahtumat olisivat Jumalan tahto, niin Hänen suunnitelmansa tarjoaa keinon päästä niistä kaikista yli.5 ”Lievityksen vaivoihin taivaasta saa.”6
Profeetta Joseph Smithillä ja hänen vaimollaan Emmalla oli syytä kysyä, miksi pienet lapset kuolevat, sillä kuusi heidän lapsistaan menehtyi. Profeetta sanoi: ”Olen mietiskellyt asiaa ja kysellyt, miksi pienokaisia, viattomia lapsia, otetaan meiltä pois, varsinkin niitä, jotka näyttävät olevan kaikkein älykkäimpiä ja viehättävimpiä. Voimakkaimpina tulevat mieleeni seuraavat syyt: Tämä maailma on sangen paha maailma. – – Herra ottaa pois monia jo lapsuudessa, jotta he välttyisivät ihmisten kateudelta ja tämän nykyisen maailman murheilta ja pahuudelta. He olivat liian puhtaita, liian suloisia elämään maan päällä. Sen tähden meillä ei, asiaa oikein tarkasteltuamme, ole syytä murehtia vaan riemuita siitä, että heidät on vapautettu pahasta ja että me saamme heidät pian jälleen.”7
Eräs toinen Herran palvelija, vanhin McConkie, koki pienen lapsenlapsensa kuoleman. Tytön hautajaisissa hän sanoi: ”On henkiä, jotka tulevat tähän elämään vain saadakseen ruumiin; syistä, joita me emme tunne mutta jotka iankaikkinen Isä äärettömässä viisaudessaan tietää, he eivät tarvitse kuolevaisuuden vaikeita, koettelevia kokemuksia.”8
Mitään siunausta ei evätä
Aina ja ikuisesti, Greg K. Olsen
Vaikka mikään tässä elämässä ei voi poistaa sitä menetyksen tunnetta, jonka perhe kokee lapsen kuollessa, me voimme saada lohtua siitä opista, että pienet lapset, jotka kuolevat, korotetaan. Tiedämme tämän, koska rakastava Isämme taivaassa on sen ilmoittanut ja Hänen nykyajan profeettansa ja apostolinsa ovat sitä opettaneet.
Nämä myöhempien aikojen ilmoituksiin sisältyvät totuudet ovat evankeliumin suloisimpia ja lohdullisimpia totuuksia.