Miten voimme puuttua väkivaltaan

Väkivallan uhrina¹ sinä et ole syyllinen kokemaasi väkivaltaan eikä sinun tarvitse saada anteeksi tekoja, joita joku toinen on tehnyt sinulle. Mietit ehkä, miten Vapahtaja voi auttaa sinua parantumaan. Saatat ajatella, että Vapahtajan sovitusuhri on tarkoitettu vain niille, jotka tekevät syntiä ja tarvitsevat parannusta.

Kuinka Vapahtaja voi siis auttaa sinua? Antamansa uhrin vuoksi Hän ymmärtää. Vapahtaja tuntee jumalallista myötätuntoa. Vaikka emme ehkä tarkalleen tiedäkään, miten Vapahtaja pystyi tuntemaan kaikki meidän tuskamme, me voimme luottaa siihen, että Hän ymmärtää täydellisesti jokaista miestä, naista ja lasta (ks. 2. Nefi 9:21). Hän voi antaa rauhaa ja voimaa kulkea eteenpäin.²

Sovituksensa kautta Vapahtaja auttaa niitä, joita on vahingoitettu. Hän voi auttaa ”parantamalla meidät mahdollisista kärsimyksistä, jotka kärsimme viattomina, ja hyvittämällä ne meille”³.

Riippumatta siitä, milloin tai miten väkivallantekijä saatetaan vastuuseen, voit luottaa siihen, että ”täydellinen tuomari, Jeesus Kristus, jolla on täydellinen tieto yksityiskohdista, pitää kaikkia hyväksikäyttäjiä vastuullisina jokaisesta jumalattomasta teosta”⁴. Muista myös, että ne, ”jotka kohtelevat pahasti puolisoaan tai jälkeläisiään – –, seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä”⁵.

Kuva

priesthood leader talking to a young man

Kaikkien nuoria ja lapsia palvelevien johtohenkilöiden ja opettajien on suoritettava verkkokurssi ”Lasten ja nuorten suojeleminen”⁶.

Yksikään kirkon johtohenkilö ei saa koskaan jättää ilmoittamatta väkivallasta tai neuvoa jäsentä olemaan ilmoittamatta rikoksesta.⁷ Kirkon johtohenkilöiden ja jäsenten tulee täyttää kaikki lain vaatimat velvoitteet tehdä väkivallasta ilmoitus viranomaisille. Ilmoituksen tekemistä koskevat lait vaihtelevat kuitenkin alueittain. Joillakin alueilla laki vaatii papistoa ilmoittamaan asiasta poliisille, ja joillakin alueilla laki kieltää sen.

Johtohenkilöiden on tärkeää ymmärtää, että väkivallan uhrin voi olla vaikeaa luottaa muihin ihmisiin – varsinkin auktoriteettiasemassa oleviin. Tilanne voi olla emotionaalisesti erittäin haastava. Se, että uhrin voi olla vaikea puhua asiasta, ei välttämättä liity sinuun henkilökohtaisesti. Johtohenkilön tapaaminen kahden kesken voi olla väkivallan uhrille pelottava kokemus. Uhri voi pyytää luotettavan aikuisen mukaansa mennessään tapaamaan pappeusjohtajaa.⁸

Riippumatta siitä, milloin väkivallanteko on tapahtunut, uhri voi hyötyä tuesta ja ammattiavusta. Useimmat uhrit toipuvat parhaiten, kun heidän tunteensa otetaan vakavasti, kun he tuntevat olevansa turvassa ja suojassa, kun he kokevat, että joku uskoo heitä, ja kun he ymmärtävät, miten väkivalta on vaikuttanut heihin. Muiden tuki voi auttaa heitä tuntemaan rauhaa ja tuntemaan, että he eivät ole yksin pyrkiessään kohti toipumista.⁹

Väkivaltaan pitää puuttua riippumatta siitä, kuka väkivallantekijä on. Jos väkivallantekijä on auktoriteettiasemassa uhriin nähden ja uhri luottaa häneen, teko on kuitenkin vakavampi ja voi aiheuttaa uhrille vielä suurempaa vahinkoa. Luottamusasemassa olevaa väkivallantekijää tulee arvioida tiukemmin perustein, sillä hän on rikkonut uhrin luottamuksen. Kirkon menettelytapana väkivallan suhteen on nollatoleranssi, ja tämä koskee aivan erityisesti niitä, jotka ovat luottamus- ja auktoriteettiasemassa.

Vaikka uutisissa eniten palstatilaa saavat tapaukset, joissa väkivallantekijänä on ollut auktoriteettiasemassa oleva henkilö, niin useimmiten tekijänä on joku uhrille tuttu ihminen. Väkivallantekijä voi olla perheenjäsen, sukulainen tai naapuri. Hän voi olla minkä ikäinen tahansa. Tekijä on harvoin ventovieras.¹⁰

On kuitenkin monia väkivallan tunnusmerkkejä, joita voimme opettaa lapsillemme, jotta he osaavat tunnistaa väkivallan ja välttyä siltä. Opeta lapsillesi, että jos joku pyytää heitä tekemään jotakin, minkä he tietävät olevan väärin, he voivat kieltäytyä siitä. Tässä on muutamia esimerkkejä siitä, miten väkivallantekijä voi pakottaa, uhata tai houkutella uhreja:

• Tekijä hyödyntää asemaansa, auktoriteettiaan, ikäänsä, fyysistä kokoaan tai tietämystään pakottaakseen uhrin tekemään, mitä hän haluaa.

• Hän sanoo, ettei hän halua olla uhrin ystävä, ellei uhri tee niin kuin hän sanoo.

• Hän ottaa uhrilta pois jotakin ja kieltäytyy antamasta sitä takaisin, ellei uhri tee niin kuin hän sanoo.

• Hän uhkaa levittää uhrista valheita, ellei uhri suostu hänen tahtoonsa.

• Hän tarjoaa lahjoja, palveluksia tai muita palkintoja saadakseen haluamansa.

• Hän sanoo uhrille, että kukaan ei usko tätä ja että tämä joutuu vaikeuksiin, jos kertoo väkivallasta.

• Hän uhkaa satuttaa uhria tai tämän läheisiä, jos uhri ei tee niin kuin hän sanoo.¹¹

Väkivaltaan puuttuminen on monisyinen tilanne. Yksinkertaisia vastauksia ei ole, mutta voimme saada suurta lohdutusta sanoista, jotka vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on lausunut: ”Te tai minä emme koskaan kuolevaisuudessa kohtaa sellaista fyysistä kipua, sellaista hengellistä haavaa, sellaista sielun tuskaa tai murhetta, sellaista vaivaa tai heikkoutta, jota Vapahtaja ei olisi ensin kokenut. Me saatamme heikkouden hetkellä huudahtaa: ’Kukaan ei tiedä, millaista tämä on. Kukaan ei ymmärrä.’ Mutta Jumalan Poika tietää ja ymmärtää täysin, koska Hän on tuntenut ja kantanut henkilökohtaiset kuormamme. Ja Hänen äärettömän ja iankaikkisen uhrinsa ansiosta (ks. Alma 34:14) Hänellä on täydellistä myötätuntoa ja Hän voi ojentaa meille armon käsivartensa. Hän voi tulla tueksemme, koskettaa, auttaa, parantaa ja vahvistaa meitä niin, että me olemme enemmän kuin koskaan voisimme olla, ja Hän auttaa meitä tekemään sellaista, mihin emme ikinä pystyisi luottamalla vain omaan voimaamme.”¹²

Kuva

Savior in Gethsemane

Oi Isä, Simon Dewey

Kääntykäämme Rauhan Ruhtinaan puoleen ja löytäkäämme Hänen avullaan toivo ja parantuminen.