Taivaallinen Isä haluaa meidät takaisin
Vanhin Ulisses Soares
kahdentoista apostolin koorumista
Olet todennäköisesti pidemmällä kuin arvaatkaan polullasi takaisin taivaallisen Isäsi luokse.
Vanhempani Aparecido ja Mercedes Soares haaveilivat aina palvelemisesta lähetystyössä. He halusivat maksaa Herralle takaisin niistä monista siunauksista, joita heidän perheensä oli saanut heidän liityttyään kirkkoon. He saivat tilaisuutensa vuonna 1989, kun he ottivat vastaan kutsun palvella São Paulon temppelissä Brasiliassa.
Heidän oltuaan vasta muutaman kuukauden lähetystyössä isäni kuitenkin sai sydänkohtauksen ja menehtyi. Seisoessamme hautajaisissa isäni arkun äärellä halasin äitiäni.
”Äiti, mitä aiot tehdä seuraavaksi?” kysyin.
”Isä ja minä haaveilimme tästä lähetystyöstä”, hän vastasi. ”Olen nyt palvelemassa, ja aion jatkaa palvelemista – hänen ja itseni vuoksi.”
Ystävällinen temppelinjohtaja järjesti toisen lesken palvelemaan äitini toverina, ja äitini jatkoi lähetystyössä vielä yli puolitoista vuotta. Hänen lähetystyöpalvelunsa oli siunauksena hänelle itselleen, ja hänen uskonsa ja esimerkkinsä olivat siunauksena perheelleni ja minulle.
Hänen lähetystyönsä aikana myös kaksi veljistäni menehtyi, ja vaimoni ja minä menetimme kaksi lasta. Ensimmäinen syntyi keskosena eikä jäänyt henkiin, ja toisen menetimme keskenmenon seurauksena. Tuona perheellemme vaikeana aikana äiti oli temppelissä joka päivä vahvistamassa omaa uskoaan – ja meidän uskoamme – pelastussuunnitelmaan.
Hänen uskonsa loistokkaaseen jälleennäkemiseen minun isäni kanssa ja lupaus iankaikkisesta elämästä meidän taivaallisen Isämme luona tukivat häntä niiden 29 vuoden ajan, jotka hän eli leskenä, kunnes kuoli 94-vuotiaana.
Onnensuunnitelma
Kuinka siunattuja me myöhempien aikojen pyhät olemmekaan tietäessämme, että evankeliumi on palautettu. Pelastussuunnitelma on todellakin suuri onnensuunnitelma (ks. Alma 42:8). Luotettaville ja uskollisille se lupaa ikuisen palkinnon Jumalan luona.
Kuten Opissa ja liitoissa on ilmoitettu, lähes kaikki taivaallisen Isän lapset pääsevät johonkin kirkkauden valtakuntaan. Vapahtajan sovituksen ansiosta ne, jotka tulevat esiin ”vanhurskaiden ylösnousemuksessa” (OL 76:17), tehdään täydellisiksi ja he perivät selestisen kirkkauden.
Useimmat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet hyväksyvät tämän opin. Valitettavasti jotkut eivät ehkä usko sen koskevan heitä itseään. He tekevät virheitä. Heidän hengellinen edistymisensä, vaikkakin vakaata, on hidasta. He miettivät, tulevatko he koskaan olemaan tarpeeksi hyviä selestiseen valtakuntaan.
Jos huomaat kuuluvasi siihen joukkoon, muista Herran sanat eräälle toiselle uskovien ryhmälle: ”Nostakaa päänne ja olkaa turvallisella mielellä, sillä minä tiedän sen liiton, jonka te olette tehneet minun kanssani” (Moosia 24:13).
Jumala rakastaa meitä ja haluaa meidät kaikki jälleen luokseen. Olet todennäköisesti pidemmällä kuin arvaatkaan polullasi takaisin Hänen luokseen.
”Vanhurskaita ja uskollisia”
Opin ja liittojen luvussa 76 Herra ilmoittaa, kuinka Hänen lapsensa voivat periä selestisen valtakunnan. Jos olet kirkon jäsen ja sinulla on todistus, olet jo aloittanut kulkemisen polulla, kuten Opissa ja liitoissa kuvaillaan:
-
Meidän täytyy ottaa vastaan todistus Jeesuksesta ja uskoa Hänen nimeensä (ks. jae 51).
-
Meidät täytyy kastaa upottamalla (ks. jae 51).
-
Meidän täytyy saada Pyhä Henki sellaisen henkilön kätten päällepanemisella, jolla on pappeuden valtuus (ks. jae 52).
Muut askeleet vaativat kuitenkin elinikäistä ponnistelua, ja epäonnistuessaan jotkut jäsenet lannistuvat. Me kaikki teemme työtä näiden vaatimusten täyttämiseksi. Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me kaikki voimme saavuttaa ne:
-
Voimme pitää käskyt, ja meidät pestään ja puhdistetaan kaikista synneistämme (ks. jae 52).
-
Voimme voittaa uskon kautta (ks. jae 53).
-
Meidät ”sinetöi lupauksen Pyhä Henki” (jae 53). Tämä Pyhä Henki ”todistaa Isälle, että pelastavat toimitukset on suoritettu oikein ja että niihin liittyvät liitot on pidetty”1. Isä lupaa tämän sinetöimisen ”kaikkien niiden päälle, jotka ovat vanhurskaita ja uskollisia” (jae 53).
”Vanhurskaita ja uskollisia”, julisti presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994), ”on sovelias ilmaus niistä, jotka ovat rohkeita todistuksessaan Jeesuksesta. He ovat rohkeita puolustamaan totuutta ja vanhurskautta. Nämä ovat niitä kirkon jäseniä, jotka pitävät kunniassa kutsumuksensa kirkossa (ks. OL 84:33), maksavat kymmenyksensä ja uhrilahjansa, elävät moraalisesti puhdasta elämää, tukevat kirkon johtajia sanoin ja teoin, pyhittävät lepopäivän ja ovat kuuliaiset kaikille Jumalan käskyille.”2
Saavuttaaksemme selestisen valtakunnan korkeimman asteen, jota sanotaan usein korotukseksi, vaaditaan vielä yksi asia. Meidän on astuttava uuteen ja ikuiseen avioliittoon (ks. OL 131:2), joka on solmittu temppelissä asianmukaisella pappeuden valtuudella. Isämme armollisen suunnitelman mukaan tiedämme, että selestiset siunaukset ovat tulevassa elämässä niidenkin saatavina, joilla ei ollut tilaisuutta temppelin sinetöimistoimitukseen tässä elämässä mutta jotka pysyvät uskollisina loppuun asti.
Mormonin kirjassa kerrotaan, että kaikkia Jumalan lapsia, jotka pitävät Hänen käskynsä ja ovat uskollisia elämänsä olosuhteista riippumatta, siunataan ja ”heidät otetaan vastaan taivaaseen, niin että he voivat siten asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa” (Moosia 2:41). Meille on aina toivoa taivaallisen Isämme armollisessa ja rakastavassa pelastussuunnitelmassa.
Parannuksen siunaus
Valokuva Hyun Lee
Rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Herra ei odota meiltä täydellisyyttä tässä vaiheessa iankaikkista edistymistämme. Mutta Hän kylläkin odottaa meidän tulevan entistä puhtaammiksi. Päivittäinen parannus on tie puhtauteen, ja puhtaus tuo voimaa.”3
Presidentti Nelson on sanonut myös, että kun ”joka päivä toimii hieman paremmin ja on hieman parempi”, se antaa meille vahvistavaa voimaa.4 Kun käytämme tätä vahvistavaa voimaa luonnollista miestä tai naista vastaan (ks. Moosia 3:19), me pääsemme eteenpäin polulla takaisin Isämme luokse.
Koska mikään epäpuhdas ei voi asua Hänen luonaan (ks. Moos. 6:57), me teemme päivittäin työtä aidon hengellisen muuttumisen hyväksi – ajatuksissamme, toiveissamme ja käytöksessämme. Apostoli Paavalin sanoin pyrimme tulemaan uusiksi luomuksiksi Kristuksessa korvaten asteittain vanhan itsemme uudella itsellä (ks. 2. Kor. 5.17). Tämä muutos tapahtuu rivi rivin päälle, kun pyrimme siihen, että meistä tulee päivä päivältä vähän parempia.
Vapahtajan seuraaminen yrittämällä tulla Hänen kaltaisekseen on itsemme kieltämistä eli – Hänen määritelmänsä mukaan – ristimme ottamista (ks. Matt. 16:24–26). Me otamme ristimme, kun me
-
hallitsemme toiveitamme, halujamme ja himojamme
-
alistumme kärsivällisesti ”kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna [meidän kannettavaksemme]” (Moosia 3:19)
-
kiellämme itseltämme kaiken jumalattomuuden (ks. Moroni 10:32)
-
alistamme oman tahtomme Isän tahtoon, kuten Vapahtaja teki.
Ja mitä teemme, kun kompastelemme? Me käännymme Isämme puoleen ja pyydämme Häneltä, että ”Kristuksen sovitusveren kautta – – me saisimme syntimme anteeksi” (Moosia 4:2). Me pyrimme jälleen voittamaan heikkouden ja hylkäämään synnin. Me rukoilemme armoa, joka tarkoittaa Jeesuksen Kristuksen kaiken mahdollistavaa voimaa ja hengellistä parantumista.5 Me otamme ristimme ja jatkamme jälleen matkaamme – olipa se kuinka pitkä ja vaikea hyvänsä – luvattuun maahan Heidän luokseen.
Luota Hänen lupauksiinsa
Jumalan työ ja kirkkaus on meidän kuolemattomuutemme ja iankaikkinen elämämme (ks. Moos. 1:39). Meidän työmme sen kirkkauden saavuttamiseksi on se, että maan päällä ollessamme olemme rohkeita todistuksessamme.
Profeetta Joseph Smith näki näyssä, että uskolliset ”voittavat kaiken” (OL 76:60). Myöhemmin hän julisti: ”Kaikki valtaistuimet ja herruudet, vallat ja voimat ilmoitetaan ja suodaan kaikille, jotka ovat kestäneet uskollisina Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tähden” (OL 121:29).
Kun luotamme näihin lupauksiin, me emme anna periksi itsemme, rakkaidemme emmekä Jumalan muiden lasten suhteen. Pyrimme tekemään parhaamme ja auttamaan muita tekemään samoin. Omin avuin kukaan meistä ei koskaan tule olemaan tarpeeksi hyvä pelastuakseen selestiseen valtakuntaan, mutta ”pyhän Messiaan ansioiden ja laupeuden ja armon kautta” (2. Nefi 2:8) tuo siunaus on saavutettavissa.
Kun jatkamme uskollisina, todistan, että saamme periä ”milloinkaan päättymättömän onnen” Isän ja Pojan luona. ”Oi muistakaa, muistakaa, että nämä asiat ovat totta; sillä Herra Jumala on ne puhunut.” (Moosia 2:41.)