Se on sen arvoista! Temppeli on elämää muuttava siunaus

Asiat vaikeutuivat pian kihlautumisemme jälkeen. Jonkin aikaa monet valitettavat olosuhteet estivät meitä etenemästä kohti temppeliavioliittoa. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen asetimme vihdoin endaumentti- ja sinetöintipäivämme toukokuulle 2020. Miltei kaikki oli suunniteltu. Vihdoinkin olisi sen aika!

Mutta sitten koronaviruspandemia iski maailmaan, ja maahamme Etelä-Afrikkaan julistettiin sulkutila.

Jälleen kerran temppelin toiminta ja meidän avioliittomme lykkäytyivät.

Aloin ajatella, etten pääsisi koskaan temppeliin. Ja aloin miettiä, oliko se edes kaiken sen vaivan arvoista. Mieheni ja minä emme olleet vielä edes saaneet endaumenttiamme, ja tunsin lannistuvani, koska valmistauduttuani suurimman osan elämästäni siihen, että olisi kelvollinen menemään temppeliin, asiat eivät vieläkään järjestyneet.

Mutta ajattelin kaikkea, mitä profeetat olivat opettaneet temppelissä käymisen tärkeydestä ja niistä monista siunauksista, joita saamme, kun solmimme liittoja Herran kanssa. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Kirkon jäsenyyden korkeimmat etuoikeudet voidaan saavuttaa ainoastaan temppelitoimitusten kautta.”¹

Niinpä olin yhä vakuuttunut siitä, että menisin sinne, kun olisi oikea aika.

Muutaman seuraavan kuukauden aikana mieheni ja minä paastosimme, rukoilimme ja harjoitimme uskoa siihen, että pysyisimme kelvollisina ja voisimme solmia avioliiton temppelissä. Ja ihmeellistä kyllä, syyskuussa 2020 Johannesburgin temppelissä Etelä-Afrikassa oli rajallinen aukioloaika, jonka ansiosta mieheni ja minä saamme endaumenttimme.

Sanat eivät pysty ilmaisemaan, kuinka paljon lähempänä taivaallista Isää ja Vapahtajaa tunsin olevani temppelin seinien sisäpuolella. Se oli hengellisesti henkilökohtainen hetki, jota en koskaan unohda. Ja se oli odottamisen arvoista.

Pian sen jälkeen aviomieheni ja minut voitiin vihdoin sinetöidä Herran huoneessa ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi.

Sinetöimispäivämme oli hyvin pyhä. Olimme sillä hetkellä ainoa pariskunta temppelissä, ja solmimme sen iankaikkisen liiton toistemme ja Herran kanssa. Olin äärettömän onnellinen. Minusta tuntui kuin Vapahtaja olisi istunut meidän vieressämme ja sanonut: ”Olen tyytyväinen uskoonne – pääsitte viimein tänne!”

Ja olemme innoissamme aloittaessamme yhdessä uuden matkan, jonka aikana voimme palata temppeliin yhä uudelleen.

Vaikka temppelit eivät ole helposti meidän kaikkien ulottuvilla, niin kun pidämme Herran huoneessa käymisen ensimmäisellä sijalla tärkeysjärjestyksessä ja pyrimme pysymään kelvollisina saamaan temppelisuosituksen, me voimme saada siunauksia elämämme kaikille osa-alueille.

Kuten vanhin Quentin L. Cook kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Rukoilen, että meistä jokainen kunnioittaa Vapahtajaa ja tekee kaikki välttämättömät muutokset, jotta näkisimme itsemme Hänen pyhissä temppeleissään. Niin tehdessämme me voimme saavuttaa Hänen pyhät tarkoituksensa ja valmistautua itse ja valmistaa perhettämme saamaan kaikki siunaukset, joita Herra ja Hänen kirkkonsa voivat suoda tässä elämässä ja iankaikkisuudessa.”²

Aina kun ajattelen temppeliliittojani tai käyn temppelissä, tunnen olevani lähempänä taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta ja pystyn päästämään irti siitä, mikä on maailmasta, ja saamaan elämääni rauhaa. Temppelin siunausten ansiosta aviomieheni ja minä olemme voineet muistella elämäämme ja nähdä taivaallisen Isän käden ohjaavan sitä, ja olemme vahvistaneet uskoamme siihen, että Hän johdattaa meitä joka päivä.

Olen kiitollinen temppeliendaumentista, joka auttaa meitä tietämään, kuinka palata taivaallisen Isän luo, ja mahdollisuudesta tulla sinetöidyksi iankaikkisesti niihin, joita rakastamme – siitä sanoin kuvaamattomasta siunauksesta, joka meillä on Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta.

Me kaikki voimme olla kelvollisia saamaan nuo siunaukset, kun valmistaudumme ja noudatamme Vapahtajan esimerkkiä – huolimatta niistä haasteista tai takaiskuista, joita tiellemme saattaa tulla.

Sinne pääseminen on kaiken vaivan arvoista. Usko minua.