Kirtlandin temppeli – pyhyyden paikka

Ensimmäiseksi minut osoitettiin Ashtabulan seurakuntaan, joka kuuluu Kirtlandin vaarnaan. Matkalla ensimmäiselle alueelleni toverini vanhin Shawn Patrick Murphy ja minä pysähdyimme Newel K. Whitneyn kaupan luona Kirtlandissa. Nykyään siellä on suuri vierailukeskus, mutta siihen aikaan se oli pieni paikka. Muistan, kun kävelin portaat kaupan yläkerrassa olevaan huoneeseen, jossa Joseph Smith piti profeettojen koulua. Tiesin tuskin mitään paikan historiasta, mutta tunsin silti jotakin erilaista, kun astuimme siihen vaatimattomaan huoneeseen, jossa oli yksinkertaiset puupenkit.

Keskuksen johtajana toimi eräs entinen lähetysjohtaja, vanhin Brewer. Kun hän kertoi tästä paikasta, jossa veljet tutkivat ja oppivat yhdessä, tunsin Hengen vaikutuksen syvällisesti. Aloin nähdä, mikä rooli Kirtlandilla oli ratkaisevan tärkeänä aikana kirkon historiassa.

1830-luvun alussa määritettiin, että Independence Missourissa on paikka Uudelle-Jerusalemille. Pyhät olivat alkaneet asettua sinne asumaan. Mutta sitten heidät ajettiin pois, koska heillä oli erimielisyyksiä Missourin muiden asukkaiden kanssa ja koska heidän uskonkäsityksiään vastustettiin. Vuonna 1834 Joseph perusti ryhmän, johon kuului noin 230 miestä, naista ja lasta ja joka tuli myöhemmin tunnetuksi Siionin leirikuntana. Heidän oli määrä matkata Ohiosta Missouriin auttamaan pyhiä saamaan takaisin maan, jonka he olivat laillisesti ostaneet. 1 450 kilometrin matka ei tuottanut menestystä, eivätkä he saaneet maata takaisin, mutta se loi puitteet, jotka osaltaan valmistivat tulevia kirkon presidenttejä Brigham Youngia ja Wilford Woodruffia sekä muita johtohenkilöitä kuten apostoleja ja seitsenkymmeniä.

Tärkeää ei ollut pelkästään johtohenkilöiden valmistaminen – Siionin leirikunnan pyhittävä vaikutus valmisti kansaa olemaan halukas uhraamaan temppelin rakentamiseksi.

Kirtlandissa profeetta sai ilmoitusta ilmoituksen perään kirkon järjestämisestä, mikä kaikki valmisti siihen, mistä tulisi kruunaava saavutus – temppelin rakentaminen.¹ Ja uhraaminen toi kirjaimellisesti esiin taivaan siunauksia.² Pyhät olivat niin köyhiä, että heillä oli tuskin varaa elämän välttämättömyyksiin. Silti he pyhittivät aikaansa, kykyjään ja omaisuuttaan – saman liiton mukaisesti, jonka solmimme temppelissä tänä päivänä – Herran huoneen rakentamiseksi.

Nykyään Kirtlandin temppelin omistaa ja sitä ylläpitää toinen kirkko – Kristuksen yhteisö. Kun tuon kirkon opas ohjasi meitä rakennuksen läpi, tunsin Hengen vaikutuksen hänen lukiessaan katkelmia niiden ihmisten päiväkirjoista, jotka kokivat temppelin vihkimistilaisuudessa tapahtuneita ihmeellisiä tapahtumia. Näissä tapahtumissa nähtiin enkeleitä ja temppeli näytti olevan täynnä valoa.³ Henki vahvisti minulle, että tämä oli todellakin ollut Jumalan huone.

Palvelin Ashtabulan seurakunnassa seitsemän kuukautta. Miltei jokaisena valmistautumispäivänä veimme ne, joita opetimme, käymään Newel K. Whitneyn kaupassa ja kerroimme Kirtlandin temppelistä. Monet kerrat lausuimme innoittavan kertomuksen Kristuksen ilmestymisestä temppelissä:

Kuva

the Savior appearing in the Kirtland Temple

Herra ilmestyy Kirtlandin temppelissä, Del Parson

”Hänen silmänsä olivat kuin tulenliekki; hänen päänsä hiukset olivat valkoiset kuin puhdas lumi; hänen kasvonsa loistivat kirkkaammin kuin aurinko; ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu, nimittäin Jehovan ääni, joka sanoi:

Minä olen ensimmäinen ja viimeinen; minä olen hän, joka elää, minä olen hän, joka teurastettiin; minä olen teidän puolustajanne Isän luona.” (OL 110:3–4.)

Vapahtajan lisäksi temppelissä kävi muitakin – Mooses, Elias ja Elia. He antoivat Josephille avaimet Israelin kokoamiseen, Abrahamin evankeliumin taloudenhoitokauteen sekä temppeli- ja sukututkimustyöhön. (Ks. OL 110:10–16.)

Koska nämä käynnit ovat niin merkittäviä, luulen, että toisinaan meiltä jää huomaamatta, mitä muita merkittäviä asioita tapahtui myös. Vihkimisrukouksessa Joseph Smith puhui Herralle, Israelin Jumalalle, ”joka pidät liiton ja osoitat armoa”, ja esitti Herralle pyynnön: ”Hyväksy tämän huoneen vihkiminen sinulle, kättemme työ, jonka me olemme rakentaneet sinun nimellesi.” (OL 109:1, 78.)

Vastauksena siihen rukoukseen Jeesus Kristus – toimien Isän Jumalan puhetorvena – osoitti, että Hän hyväksyi huoneensa, toimitukset, joita siellä suoritettaisiin, ja liitot, joita siellä solmittaisiin. Tämä hyväksyntä on annettu jokaiselle temppelille, joka on vihitty käyttöön sen jälkeen, sekä niissä temppeleissä solmittaville liitoille ja niissä suoritettaville toimituksille.

Vihkimisrukouksessa Joseph myös pyysi Herraa nimenomaan siunaamaan niitä, jotka palvelevat johtokunnissa, sekä heidän perheitään. Nykyään nuo siunaukset ulotetaan koskemaan Apuyhdistyksen johtajia, koorumien johtajia, Nuorten Naisten johtajia, vaarnanjohtajia, lähetysjohtajia ja niin edelleen. (Ks. OL 109:71.) Sitten Joseph pyysi Herraa ”[muistamaan] kaikkia kirkkosi jäseniä, oi Herra, ja kaikkia heidän perheitään – –, niin että sinun kirkkosi tulisi esiin pimeyden erämaasta ja loistaisi” (OL 109:72–73).

Joseph tavoitteli erityisiä siunauksia johtokunnille ja heidän perheilleen, jäsenille ja heidän perheilleen sekä koko kirkolle. Näemme säännöllisesti, kuinka nämä siunaukset täyttyvät, kun kirkko loistaa kuin valo pimeydessä.

Kirtlandin temppelin vihkiminen havainnollistaa minulle kolmea perustotuutta:

1. Meitä siunataan, kun valmistaudumme temppeliä varten. Pyhien oli valmistauduttava Kirtlandin temppelin rakentamiseen. Heidän oli uhrattava, puhdistauduttava ja omaksuttava aulis sydän. Meidän täytyy tehdä samoin, jotta meistä tulee valmiimpia vastaanottamaan siunauksia, joita Herralla on meitä varten.

2. Me voimme saada ilmoitusta Herran huoneessa. Joseph Smithin ja Oliver Cowderyn Kirtlandin temppelissä saamat näyt antoivat johdatusta, ohjausta ja ymmärrystä. Henkilökohtaisella tasolla mekin voimme saada innoitusta, kun menemme temppeliin etsimään vastauksia.

3. Temppelistä voimme löytää turvapaikan. Vainon ja köyhyyden aikana Kirtlandin pyhät huomasivat, että Herran huone oli turvapaikka heitä ympäröiviltä huolilta. Sama pätee meidän kohdallamme tänä päivänä.

Vuosien varrella olen huomannut, että se, mitä opin temppelistä nuorena lähetyssaarnaajana Ohiossa, on siunannut perhettäni ja minua. Esimerkiksi temppelissä vuosi avioliiton solmimisen jälkeen vaimoni Amy ja minä saimme vaikutelman, että oli aika saada lapsi. Olimme opiskelijoita, ja tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi tunsin houkutusta hylätä saamamme innoituksen. Mutta Herra valmisti meitä.

Kahden seuraavan vuoden aikana koimme kolme keskenmenoa, ja mietin: ”Miksi saimme sen innoituksen saada lapsia, ellemme pysty saamaan niitä?” Sitten muutimme Kaliforniaan, menimme hedelmällisyyshoitoihin erikoistuneen lääkärin luo, ja lopulta saimme ensimmäisen lapsemme, Mackenzien.

Noudattamalla temppelissä saamaamme innoitusta me aloitimme prosessin, joka kesti kolme vuotta. Ellemme olisi noudattaneet kehotusta juuri silloin, niin olisi luultavasti kestänyt ainakin toiset kolme vuotta ennen kuin olisimme saaneet ensimmäisen lapsemme. Me pidämme tuota kokemusta valmistautumisen ja ilmoituksen siunauksena.

Saimme toisen lapsen, Emman, mutta sitten koimme vielä uuden keskenmenon ja menetimme poikamme Stewartin. Seuraavina kuukausina ja vuosina, kun etsimme rauhaa, me opimme, että useimmat temppelin vertauskuvista suuntaavat meitä kohti Vapahtajaa ja parantavaa balsamia, jota vain Hänen sovituksensa voi antaa.

Olen kiitollinen temppelin siunauksista. Todistan teille, että se on valmistautumisen, ilmoituksen ja rauhan paikka.