Esittelemme temppeliä ystävillemme

Kuva

Montreal Quebec Temple

Valokuva temppelistä David Richer-Brulé

Kun Montrealin temppeli Quebecissa Kanadassa vihittiin uudelleen käyttöön suuren peruskorjauksen jälkeen vuonna 2015, paikalliset johtajamme järjestivät avoimien ovien tilaisuuden. Se oli ihanteellinen ajankohta kutsua ystäviä katsomaan temppeliä.

Ajattelin heti kahta yliopistoaikaista ystävää, jotka olivat jo kyselleet minulta kirkosta ja uskonkäsityksistäni. Kumpikin oli aiemmin luvannut tulla sakramenttikokoukseen jouluna. Olin myös kutsunut heidät häihini kaksi vuotta aiemmin. Silloin minulla oli tilaisuus selittää heille, miksi heidän oli mahdollista tulla hääjuhlaan mutta ei sinetöimisseremoniaan temppelissä.¹

Vaikka olinkin puhunut heidän kanssaan kirkosta aiemmin, niin silti epäröin kutsua heitä. Pelkäsin joutuvani hankalaan tilanteeseen, jos he kieltäytyisivät. Lopulta keräsin rohkeutta ja kysyin heiltä kummaltakin puhelimessa: ”Haluaisitko nähdä paikan, jossa solmin avioliittoni? Temppeliin voi tulla yleisöä opastetuille käynneille. Jos sinua kiinnostaa, voisimme mennä yhdessä.”

Kumpikin vastasi saman tien: ”Kyllä! Se olisi mukavaa.”

Toinen ystävistäni tuli kahden lapsensa kanssa, ja toinen tuli puolisonsa kanssa. Se oli minulle unohtumaton kokemus. Tunsin valtavaa iloa voidessani kertoa heille rakkaudestani temppeliä kohtaan.

Lokakuun 2020 yleiskonferenssipuheessaan ”Herralle suositettu” vanhin Ronald A. Rasband kahdentoista apostolin koorumista muistutti meitä: ”Kirkon jokaisen temppelin ulkoseinässä on asiaankuuluvat sanat ’Herralle pyhitetty’. Temppeli on Herran huone ja turvapaikka maailmalta. Hänen Henkensä ympäröi ne, jotka palvelevat niiden pyhien seinien sisäpuolella. Hän asettaa mittapuut, joiden mukaan me pääsemme sisään Hänen vierainaan.”²

Temppeli toimii turvapaikkana maailman pahuudelta. Kun muistan sen, ymmärrän, miksi niiden, jotka menevät temppeliin, täytyy elää sopusoinnussa Herran opetusten kanssa, kuten niitä opetetaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Itse asiassa jokaista ihmistä kutsutaan kokemaan iloa siitä, että he tekevät pyhiä liittoja Jumalan kanssa. Mutta sitä varten meidän täytyy täyttää edellytykset, jotka Hän on asettanut suosituksen saamiselle. Meidän jokaisen on päätettävä, noudatammeko Hänen lakejaan.

Kun selitämme ystävillemme temppelin ja seurakuntakeskuksen välistä eroa, voimme yksinkertaisesti kertoa heille seuraavaa:

1. Temppeli on Jumalan huone. Se on rauhallinen paikka, jossa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskolliset jäsenet voivat antaa pyhiä lupauksia Jumalalle, että he elävät sopusoinnussa Hänen käskyjensä kanssa. Se on paikka, jossa opimme lisää tarkoituksestamme elämässä ja jossa perheet voidaan sinetöidä yhteen ikuisesti. Temppelissä voimme suorittaa evankeliumin toimituksia, kuten kaste, esivanhempiemme puolesta, joilla ei ollut mahdollisuutta saada niitä elämänsä aikana.

2. Seurakuntakeskukset ovat lämminhenkisiä paikkoja, joissa jäsenet kokoontuvat sunnuntaisin oppimaan taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta sekä nauttimaan sakramentin. Viikolla käytämme seurakuntakeskuksia yhdessäolo- tai urheilutoimintoihin. Vierailijat ovat aina tervetulleita seurakuntakeskuksiimme – sekä sunnuntaisin että viikolla.

Se, että yksinkertaisesti lausumme todistuksemme ystävillemme siitä, mitä temppeli merkitsee meille, voi auttaa heitä tuntemaan Hengen. Se todistaa heille tämän paikan pyhyydestä.

Suhtaudun temppeliin tuntien suurta kunnioitusta ja kiitollisuutta. Kun menen sinne, tunnen, että minulla on laajempi näkökulma elämääni. Voin ottaa askeleen taaksepäin kohtaamistani haasteista ja saada selkeän käsityksen siitä, mihin minun tulee päivittäin keskittyä. Tunnen olevani lähempänä Jumalaa ja Vapahtajaa Jeesusta Kristusta sekä myös perheeni jäseniä ja sukulaisia – sekä nykyisiä että edesmenneitä.

Kuva

Sister and Brother Glowa in front of the temple

Valokuva pariskunnasta Juan B. Rodriguez

Eniten pidän temppelissä käymisestä mieheni kanssa. Rakkautemme vahvistuu, kun muistamme liitot, joita teimme taivaallisen Isämme ja toinen toisemme kanssa, kun meidät sinetöitiin ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi.