Temppelityö siunaa kaikkia – eläviä ja kuolleita
Kirjoittaja asuu Gautengissa Etelä-Afrikassa.
Vuonna 2018 asetin tavoitteen saada temppelisuositus. Vuotta myöhemmin sulhaseni ja minut sinetöitiin temppelissä iankaikkisuudeksi.
Johannesburgin temppeli Etelä-Afrikassa
Vasemmalla: valokuva Fernando Bragança
Kun seurakuntani temppelikäynneistä ilmoitettiin, osallistuin niihin. Vaikka en vielä päässyt temppeliin, kävelin usein temppelialueella. Rukoilin taivaallista Isää ilmaisten hartaimmat toiveeni päästä jonakin päivänä temppeliin. Jotkin näistä käynneistä kestivät vain kymmenen minuuttia, mutta niillä oli syvällinen vaikutus henkeeni.
Eräänä erityisen kylmänä ja sateisena iltana saavuin temppelin luo myöhään. Vaikka temppelialue oli suljettu, temppelin vartija päästi minut hetkeksi temppelialueelle. Minulla oli mukanani temppelin vihkimisrukous. Tunsin innoitusta lukea sen.
Olin tunteiden vallassa, kun luin seuraavat sanat: ”Kuiskaathan rauhaa kansallesi Henkesi voimalla, kun he tulevat tänne kuormitetuin sydämin etsimään ohjausta monimutkaisiin tilanteisiinsa. Lohdutathan ja tuethan heitä, kun he tulevat murheiden hetkinä. Annathan heille rohkeutta, ohjausta ja uskoa, kun he kokoontuvat kuin turvapaikkaan maailman myllerrykseltä. Vahvistathan heille Sinun todellisuutesi ja jumalallisuutesi sekä ylösnousseen Poikasi todellisuuden ja jumalallisuuden.”1
Tiesin silloin, että käyntini temppelialueella merkitsivät jotakin Herralle, vaikka en ollutkaan sisällä temppelissä.
Tavoitteeni osallistua
Haluni päästä temppeliin heräsi eräänä aamuna joulukuussa 2018. Istuin sängyssä lukemassa huhtikuun 1999 yleiskonferenssipuhetta, jonka oli pitänyt vanhin Richard G. Scott (1928–2015) kahdentoista apostolin koorumista. Hän puhui siitä, kuinka tärkeää on tulla kelvolliseksi menemään temppeliin. Hän sanoi, että temppeli ”on rauhan, yksinolon ja innoituksen paikka. Säännöllinen temppelissä käyminen rikastaa elämääsi antamalla sille suuremman tarkoituksen.” Hän jatkoi lisäämällä tämän vaikuttavan lausuman: ”Mene temppeliin. Tiedät, että se on oikein. Tee se nyt.”2
Merkitsin tämän kohdan korostuksella, otin esiin vuoden 2019 vaarnakalenterin ja panin merkille, että seurakunnalleni oli varattu aika Johannesburgin temppeliin Etelä-Afrikassa aina kuukauden toisena perjantaina. Asetin tavoitteen mennä temppelialueelle ainakin kerran kuukaudessa joko seurakuntani kanssa tai yksin, vaikka minulla ei vielä ollut temppelisuositusta.
Kelvollisuus
Tammikuun alussa puhuin seurakunnanjohtajani kanssa suosituksen saamisesta ja aikanaan temppeliin menemisestä. Olin innokas saavuttamaan tämän tavoitteen.
Elokuussa sain rajatun käytön suosituksen ja pääsin käymään kastetiloissa seurakuntani nuorten kanssa. Minut kastettiin kahden enoni ja äidin isän puolesta. Aloin myös osallistua temppeliin valmistautumisen luokkaan odottaen innolla oman endaumenttini saamista. Siihen asti jatkoin temppelissä käymistä ja osallistumista kasteisiin.
Viimein 2. marraskuuta 2019 menin morsiameni kanssa temppeliin ja astuimme ulos aviomiehenä ja vaimona, jotka oli sinetöity yhteen ajaksi ja iankaikkisuudeksi. Sanoin ei voi ilmaista sitä henkeä, joka oli läsnä tässä suurenmoisessa tilaisuudessa. Vaimoni ja minä kävimme edelleen temppelissä. Saimme monia kallisarvoisia ja pyhiä kokemuksia, kunnes vuonna 2020 temppelit suljettiin maailmanlaajuisesti koronapandemian vuoksi.
Sisar ja veli Mncwabe (keskellä) sinetöimispäivänään perheen ja sukulaisten kanssa.
Ylhäällä: valokuva Mncwaben perheen luvalla
Temppeli on kaikille
Äitini sisko ei ole kirkon jäsen, mutta hän oli tullut temppelin luo sinetöimisemme yhteydessä. Myöhemmin hän kertoi kokemuksesta, jonka hän oli saanut käytyään temppelialueella. Hän näki unen, jossa hän oli jälleen temppelin luona sinetöimistämme varten, mutta tällä kertaa kanssamme olivat kaikki perheeni ja sukuni jäsenet (myös ne, joiden puolesta olin suorittanut kasteita). ”Myös äitisi oli siellä”, hän sanoi, ”mutta äitisi sanoi moneen kertaan: ’En näe poikaani. Miksi en näe poikaani?’”
Puhkesin kyyneliin tämän kuullessani ja tiesin, miksi äitini ei nähnyt minua. Hän oli kuollut vuonna 2002, ja olin viivytellyt sitä, että toimitukset tehtäisiin hänen puolestaan temppelissä. Päätin tehdä tämän mahdollisimman pian. Pian minulla oli etuoikeus toimittaa kaste ja lausua äitini koko nimi, kun kastoin erään nuoren naisen, joka toimi äitini sijaisena.
Minulla on vahva todistus siitä, että temppeli on Jumalan huone. Me voimme päästä osallisiksi Hänen voimastaan, kun olemme siellä. Tiedän myös, että temppeli tarjoaa siunauksia kaikille Jumalan lapsille, olivatpa he eläviä tai kuolleita.