Keskiviikkoisin hän on meidän Oskar

”Näemme roska-auton ajavan ohi”, sanoo eräs naapuri Laura Willes, ”ja seuraavaksi näemme Kenin, joka kävelee jalkakäytävää pitkin valkoisine keppeineen, menee talolta talolle ja kiskoo roskasäiliöt paikoilleen.”

”Se saa yhteisömme näyttämään hyvältä”, Kenin vaimo De Ann sanoo. ”Mutta se pitää myös kadut vapaina. En tiedä, pääsisikö paloauto ajamaan kadulla kaatamatta kaikkia roskasäiliöitä pois tieltään.”

Laura sanoo, että Kenin roskavartio rauhoittaa myös niitä, joiden täytyy olla poissa kotoa, ”sillä talon jääminen tyhjilleen ei ole niin ilmeistä”.

Kuinka Ken siis onnistuu siirtämään roskasäiliöitä kävellessään kepin kanssa? ”Keppi on enemmänkin vakauden vuoksi kuin muusta syystä”, hän sanoo, ”ja kun nojaudun roskasäiliöön, siitäkin saa vakautta.” Erityisen piilolinssin avulla hän pystyy näkemään toisella silmällään niin hyvin, että kykenee liikkumaan paikasta toiseen. Kun maassa on lunta, hän ei mene paikkoihin, joissa hän saattaisi liukastua ja kaatua.

”Jos on päivä, jolloin hän ei voi viedä roskasäiliöitä”, De Ann sanoo, ”minä ilmoitan naapureille.”

Kuva

Aviomies ja vaimo

Kasvava rooli

Alussa Ken ei vienyt kaikkia roskasäiliöitä kadun varrella. Se on rooli, johon hän kasvoi. ”Kun roska-auto oli kulkenut ohi, hän meni ympärillämme olevien talojen luo ja työnsi roskasäiliöt pois kadulta”, De Ann selittää. ”Toiminta laajeni hitaasti. Hän hoiti vielä yhden talon lisää ja sitten vielä yhden, kunnes hän pääsi siihen määrään, mitä se on nykyään.”

Entä Oskar-lempinimi? ”Se tuli tyttäreltämme Collettelta”, De Ann sanoo. ”Ja se jäi.”

Ken on ystävystynyt pitkäaikaisten asukkaiden ja uusien asukkaiden, isovanhempien, lasten ja lastenlasten kanssa. ”On hassua, kuinka moni tuntee hänet Oskarina”, Laura sanoo.

Miksi Ken suorittaa tämän pienen palveluksen toistuvasti? Hänen vastauksensa on syvällinen. ”Meidän pitää noudattaa Vapahtajan esimerkkiä ja tehdä ihmisille hyvää. Sitä minä yritän tehdä. Näin ihmiset saavat tietää, että heilläkin on mahdollisuus tehdä hyvää muille ihmisille.”

Ken on itse asiassa käyttänyt koko elämänsä muiden auttamiseen. Autoalan konsulttina hän työskenteli autoliikkeiden kanssa kehittääkseen näiden liiketoimintaa. Kirkon jäsenenä hän on ottanut vastaan tehtäviä ja kertonut evankeliumista – ”en saarnaamalla naapureilleni vaan näyttämällä heille ilon, joka tulee Vapahtajan seuraamisesta”.

De Ann muistelee: ”Kun Ken oli kemoterapiassa, hoitajat ja yksi lääkäreistä kertoivat minulle, että Ken auttoi monia potilaita, pääasiassa persoonallisuudellaan, selviytymään kemoterapiasta. Hän ei edes tiennyt tekevänsä mitään erityistä. Hän oli vain Ken.”

Kenillä on yhä neljä syöpää, mutta neljä vuotta sitten hän lakkasi saamasta kemoterapiaa. ”Onkologi sanoo, että Ken on kävelevä ihme”, De Ann kertoo.

Joka keskiviikko hänet näkee Oskar-asussaan odottamassa, että roska-auto menee ohi, jotta hän voi auttaa naapureitaan. ”En päättänyt vain mennä hakemaan roskasäiliöitä”, Ken sanoo. ”Päätin, että se on yksi niistä harvoista asioista, joita voin yhä tehdä. Ja niin kauan kuin voin palvella lähimmäisiäni, jatkan palvelemista.”