Hunajarahani

Kuva

mies ja mehiläisiä

Valokuva kirjoittajan luvalla

Aloin harrastuksena hoitaa mehiläisiä. Pian ihmiset alkoivat kysellä minulta, voisivatko he ostaa hunajaani.

Myytyäni vähän hunajaa ajattelin maksaa kymmenykset ”tulostani” (ks. OL 119:4). En kuitenkaan oikeastaan pitänyt ansaitsemaani rahaa tulona. Käytin paljon enemmän rahaa mehiläisten hoitovälineisiin kuin mitä ansaitsin hunajan myynnillä.

Mutta muistin, että kymmenykset ovat Herralle pyhiä. Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet kunnioitamme Häntä maksamalla kymmenykset. Kymmenysten maksaminen osoittaa uskomme Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa.

Muistin, että ne, jotka maksavat kymmenykset, saavat Herralta tämän lupauksen: ”Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. – Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen.” (Mal. 3:10.)

Otin vastaan Herran haasteen ja maksoin kymmenykset hunajani myynnistä. Kymmenyslipukkeisiin kirjoitin: ”Hunajarahasta.”

Vähän myöhemmin eräs ystävä tuli kotiini ja sanoi tuntevansa jonkun, jonka mehiläishoitoa harrastanut aviomies oli kuollut. Leskeksi jäänyt vaimo halusi päästä eroon kaikista aviomiehensä mehiläishoitovälineistä ja aikoi heittää ne pois. Sen sijaan ystäväni vei minut hakemaan välineet.

Siellä olivat kaikki mehiläishoitovälineet, joita olin koskaan halunnut ja toivonut – ja enemmänkin – mukaan lukien kaikenlaiset hunajanuuttovälineet.

Kukaan ei anna pois mehiläisten hoitovälineitä. Mutta viikon kuluessa siitä, kun olin päättänyt maksaa kymmenykset, taivaallinen Isä avasi taivaan ikkunat ja palkitsi minut. Uskon, ettei sattumalla ollut mitään tekemistä sen kanssa. Minulla on todistus siitä, että taivaallinen Isä tuntee minut ja toiveeni. Todistukseni kymmenysten maksamisen tärkeydestä on todellakin kasvanut.