Onko pelko esteenä suhteessasi Jumalaan?

Olen elänyt suurimman osan elämästäni emotionaalisella etäisyydellä ihmisistä, joita rakastan. Nautin ystävien saamisesta, mutta en ole koskaan oppinut, kuinka voisin antaa ihmisten todella kuulua elämääni – se vaatii avautumista ja henkilökohtaisempaa otetta kuin mikä tuntuu minusta miellyttävältä.

Vuosien varrella minua ovat loukanneet heikot, rikkoutuneet ja epäonnistuneet ihmissuhteet. Niinpä riski sen suhteen, että madaltaisin muurejani saadakseni yhteyden ihmisiin, on aina tuntunut liian suurelta. Minulta kesti kauan myöntää tämä, mutta yksi syvimmistä peloistani on se, etten riitä jollekulle, joka on tärkeä minulle, ja että minut hylätään.

Tajusin äskettäin, että toisinaan koen tätä samaa hylkäämisen pelkoa suhteessani Jumalaan.

Kun luen pyhien kirjoitusten kohtia siitä, kuinka Jumala on luotettava, uskon niihin. Silti sillä hetkellä, kun minun pitää luottaa Häneen, tunnen pelon häivähdyksen ja se estää minua luottamasta Häneen täysin. Presidentti Thomas S. Monson (1927–2018) havainnollistaa tätä tunnetta: ”Saattaa olla hetkiä, jolloin tunnette olevanne erossa – jopa eristyksissä – jokaisen hyvän lahjan Antajasta. Teitä huolestuttaa, että kuljette yksin. Pelko astuu uskon tilalle.”¹

Kun olen tutkinut sitä, millä tavoin pelko vaikuttaa suhteisiini, olen huomannut muutamia totuuksia, jotka ovat auttaneet minua suhtautumaan pelkoon paremmin, niin että voin tuntea toivoa ja jatkuvasti vahvistaa suhdettani Häneen ja muihin.

Me kaikki haluamme elämässä turvallisia, luottavaisia suhteita, etenkin taivaallisen Isän kanssa. Mutta toisinaan pelko voi estää meitä sallimasta itsemme olla avoimia mahdollisille ystävyyssuhteille, iankaikkiselle kumppanille ja jopa taivaalliselle Isälle. Me voimme tuntea kaikenlaisten asioiden uhkaavan meitä, mutta suurimman osan aikaa suurin pelko johtuu käsityksestä, että muut vetäytyvät pois meidän luotamme – tai että he tekevät niin tulevaisuudessa.

Olen huomannut, miten olen itse odottanut pakkomielteisesti jonkun, josta pidän, vastaavan tekstiviestiini. Tarkistan puhelintani jatkuvasti toivoen, että hän on vastannut – ja tunnen ahdistusta, ellei hän ole! Toisinaan päätän järjenvastaisesti, ettei seurustelusuhde ole loukatuksi tulemisen tai pettymyksen emotionaalisen riskin arvoinen, joten lopetan sen. Kumpikin näistä suhtautumistavoista osoittaa paljon enemmän pelkoon perustuvaa reagointia kuin luottamusta.

Tämän huomioon ottaen ei ole ihme, että suhtaudun Jumalaan samalla tavoin, kun en täysin luota Häneen vaan annan pelon ja epäilyksen määrätä tekoni. Kuitenkin, kuten opimme Sananlaskuista, me voimme aina turvata Herraan koko sydämestämme eikä meidän tarvitse jättää elämäämme oman ymmärryksemme varaan (ks. Sananl. 3:5).

Kuva

Nainen seurustelee muiden kanssa

Aseta terveitä odotuksia

Me kaikki voimme luoda varmempia, terveempiä ihmissuhteita, ja yksi asia, joka auttaa minua, on realististen odotusten asettaminen. Kun kummallakin osapuolella ihmissuhteessa on realistisia ja rehellisiä odotuksia, on vähemmän todennäköistä, että he tuntevat toisen henkilön toimien (tai toimimatta jättämisen) vaarantavan suhteen.

Toisinaan meillä on virheellisiä odotuksia siitä, millä tavoin Jumala on mukana elämässämme. Ja nuo odotukset ovat usein syynä siihen, miksi meistä saattaa tuntua, ettemme voi luottaa Häneen – koska Hän ei näyttäydy elämässämme siten kuin odotamme tai haluamme Hänen tekevän. Saatamme alkaa turhautua tai tuntea epävarmuutta tai pelkoa siitä, ettei Hän auta meitä, ettei Hän rakasta meitä tai ettei Hän pidä lupauksiaan.

Saatamme reagoida ahdistuneisuudella. Tai uskomme saattaa alkaa riippua siitä, että siunaukset, joita ajattelemme ansaitsevamme, tai tulokset, jotka ovat mielestämme meille parhaita, toteutuvat. Tai saatamme toimia vältellen – lakkaamme lukemasta pyhiä kirjoituksia tai rukoilemasta Hänen johdatustaan, koska turvaudumme mieluummin omaan voimaamme.

Kaikki nämä taipumukset ovat muureja, jotka estävät meitä todella tuntemasta taivaallisen Isän täydellistä rakkautta ja vastaamasta siihen.

Näissä tapauksissa juuri meidän pitää arvioida uudelleen odotuksiamme ja käyttäytymistämme. Sen sijaan että kertoisimme Jumalalle, kuinka Hänen pitäisi näyttäytyä elämässämme, on hyödyllisempää oppia, kuinka Hän toimii. Kuten vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”On tosiaankin typerää, että me kuolevaisessa likinäköisyydessämme rohkenemme tuomita Jumalan ja ajatella esimerkiksi: ’En ole onnellinen, joten Jumalan täytyy tehdä jotakin väärin.’”²

Voimme kasvattaa luottamusta suhteeseemme taivaalliseen Isään kääntymällä liittojemme puoleen. Liitoissa selitetään selkeästi, mitä Hän odottaa meiltä. Kun pyrimme uutterasti pitämään oman osuutemme liitosta, me omalta osaltamme edistämme luottamusta tähän jumalalliseen suhteeseen.

Liitot ovat todiste siitä, että Jumala rakastaa meitä ja on sitoutunut meihin – ettei mikään voi erottaa meitä Hänestä tai Hänen rakkaudestaan (ks. Room. 8:38–39), kun jatkamme Hänen etsimistään ja parannuksen tekemistä joka päivä. Kun näemme itse, että Hän pitää meille antamansa lupaukset meidän pitäessämme Hänelle antamamme lupaukset, me vakuutumme siitä, että voimme luottaa Häneen täysin.

Sen huomaaminen, että Jumala täyttää liitot, vaatii tarkkaavaisuutta, pohtimista ja uskoa. Jos sinulla on vaikeuksia nähdä Hänet elämässäsi, mieti näitä tapoja, joilla Hän on luvannut siunata sinua, kun solmit liittoja ja pidät ne:

• huojennusta epäonnistumisesta, surusta tai katumuksesta³

• suurempaa tietoa Herran tarkoituksista ja opetuksista⁴

• voimaa kiusauksia vastaan⁵

• entistä suurempaa toivoa, lohtua ja rauhaa⁶

• läheisempi ja voimallisempi suhde Vapahtajaan⁷

• voimaa kohota täyteen mittaamme⁸

• iloa ja hengellisiä kehotuksia⁹

• rajatonta innoitusta ja motivaatiota¹⁰.

Kun tietoisesti tavoittelen näitä siunauksia, minulle on käynyt selväksi, että Jumala ohjaa minua aina ja pitää lupauksensa, kuten Hän on aina luvannut. Ja se antaa minulle varmuuden luottaa siihen, että Hän on tukenani, kun tarvitsen Häntä. ”Sillä hän täyttää kaikki lupauksensa, jotka hän sinulle antaa, sillä hän on täyttänyt lupauksensa, jotka hän on antanut meidän isillemme” (Alma 37:17).

Kaikki ihmissuhteet elämässäni eivät ole toimineet. Ja rikkoutuneet ihmissuhteet ovat saaneet minut pelkäämään uudelleen yrittämistä. Mutta uskon, että me kaikki voimme voittaa pelkomme, kun harjoittelemme luottamuksen rakentamista ja pyrimme ymmärtämään sitä hengellistä voimaa, joka tulee liittosuhteestamme Jumalaan.

Toivon löytäväni jonakin päivänä iankaikkisen kumppanin ja rakentavani edelleen suurenmoisia suhteita muihin sen avulla, mitä opin liittojeni pitämisestä Hänen kanssaan. Kuten vanhin Christofferson on opettanut: ”Loppujen lopuksi me tavoittelemme siunauksena läheistä ja kestävää suhdetta Isään ja Poikaan. Sillä on suuri merkitys, ja se on ikuisesti hintansa arvoinen. – – Mitä kuolevaisuuden kokemukseemme saattaakin sisältyä, me voimme luottaa Jumalaan ja kokea iloa Hänessä.”¹¹

Kun pidämme jatkuvasti kiinni liitoistamme, voimme tuntea keskinäisen luottamuksen ja täydellisen rakkauden mahdollistamaa turvallisuutta suhteessamme taivaalliseen Isään.