15 tapaa luoda iloa, kun tunnet itsesi yksinäiseksi

Tunnemme usein olevamme yksinäisiä, koska meiltä puuttuu jokin tietty yhteys, jota kaipaamme. Muista kuitenkin, että aina on joku, jonka puoleen kääntyä. Se voi olla perhe, ystävät, työtoverit, palvelutyöveljet ja -sisaret tai muut kirkon johtohenkilöt. Mieti asiaa ja löydä yhteys ihmisiin, joita Herra on antanut elämääsi tukemaan ja siunaamaan sinua.

Kuten presidentti Dallin H. Oaks on opettanut: ”Pitäkää arvossa ja laajentakaa perhesuhteitanne. – – Arvostakaa ystävyyssuhteitanne ja mahdollisuuksianne oppia ja palvella, sillä nuo ponnistelut voivat myös johtaa iankaikkiseen iloon.”³ Kuten vanhin Quentin L. Cook kahdentoista apostolin koorumista on kutsunut meitä: ”Kannustan sinua olemaan keskittymättä suhteisiin, joita sinulla ei ole – ja keskittymään sen sijaan perhesuhteisiin, joita sinulla on. Kun teet niin, sinua siunataan suuremmalla läheisyydellä ja ilolla rakkaidesi kanssa.”⁴

Keskittyminen muihin voi auttaa meitä voittamaan yksinäisyyden tunteet. Ihmisten puoleen kääntyminen saattaa olla vaikeaa näinä aikoina, tai saatamme miettiä, haluavatko ihmiset apuamme. Mutta voimme rukoilla taivaallista Isää tietääksemme, kuka tarvitsee apuamme, ja Hän ohjaa meidät heidän luokse, joita voimme siunata (ja jotka myös puolestaan varmasti siunaavat meitä), koska aina on joku, joka tarvitsee auttavia käsiämme.

Presidentti M. Russell Ballard, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on muistuttanut meitä:

”Me elämme epävarmuuden, monimutkaisuuden ja hämmennyksen maailmassa. Jokapäiväisen elämän vaatimukset voivat saada meidät uupumaan. Uskon, että on olemassa yksi yksinkertainen mutta syvällinen periaate, joka voi auttaa meitä vapautumaan tästä haasteiden sotkuisesta verkosta, jotta voimme löytää mielenrauhaa ja onnellisuutta: toinen toisemme palveleminen.

On monia pieniä ja yksinkertaisia tapoja ja tilanteita, joissa voimme palvella ja rakastaa muita kotona, kirkossa ja yhteiskunnassa.

Suuria asioita saadaan aikaan yksinkertaisilla ja pienillä ystävällisyyden ja palvelemisen teoilla. Niistä muodostuu elämä, joka täyttyy rakkaudella taivaallista Isää kohtaan, omistautumisella Jeesuksen Kristuksen työhön sekä rauhan ja ilon tunteella joka kerta, kun autamme toisiamme.”⁵

Voimme todistaa taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta joko henkilökohtaisesti, sosiaalisessa mediassa tai myös päiväkirjassa tai FamilySearchin Muistoja-kohdassa tuleville sukupolville. Näin toimimalla voimme tuntea kuten vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista, joka on sanonut: ”Yksi elämäni suurimmista iloista on todistaa Lunastajastamme ja kutsua muita seuraamaan Häntä. Kutsun kaikkia oppimaan Jeesuksesta Kristuksesta ja tulemaan Hänen luokseen.”⁶

Myös Alma kertoi samanlaisesta kokemuksesta, kun hän kirjoitti: ”Kenties voin olla väline Jumalan käsissä jonkun sielun johdattamisessa parannukseen; ja tämä on minun iloni” (Alma 29:9).

Kuten ensimmäinen presidenttikunta on opettanut:

”Kirkon laulut – – voivat suuresti hyödyttää meitä yksilöinä. Kirkon laulut voivat kohottaa henkeämme, antaa meille rohkeutta ja saada meidät tekemään vanhurskaita tekoja. Ne voivat täyttää sielumme taivaallisilla ajatuksilla ja tuoda meille rauhan hengen. – –

Opetelkaamme niitä ulkoa ja pohtikaamme niitä, esittäkäämme niitä lausumalla ja laulamalla ja nauttikaamme niiden suomasta hengellisestä ravinnosta.”⁷

Tiedämme myös suuren lupauksen jakeessa OL 25:12: ”Sillä minun sieluni on mieltynyt sydämen lauluun; niin, vanhurskaiden laulu on minulle rukous, ja siihen vastataan siunauksella heidän päällensä.”

Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksen ”Musiikki”-osiossa on monenlaista kohottavaa musiikkia.

Yksinäiset hetkemme eivät ehkä mene nopeasti ohi, mutta taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ovat aina kanssamme. Heidän kanssaan meidän ei tarvitse koskaan tuntea olevamme todella yksin. Kun luotamme siihen, että He tuntevat meidät ja tietävät, miltä meistä tuntuu, mielemme voi kohottua. Kuten presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on sanonut:

”Pimeys, joka syntyy, kun koemme vaikeuksia, voi saada meidät tuntemaan itsemme eristyneeksi ja yksinäiseksi. Kun Jeesus Kristus teki sovitustyön meidän puolestamme Getsemanen puutarhassa, Hän ei kuitenkaan sovittanut vain syntejämme. Hän tunsi myös sen kivun ja yksinäisyyden, jota tunnemme, kun koettelemuksia ilmaantuu. Vaikka edessä oleva polku olisi kuinka tuntematon tahansa, on aina Hän, joka on kulkenut samaa polkua ja voi johdattaa meitä eteenpäin.

Kun tiedämme tämän, lupaan, että voimme tuntea sekä iloa että optimismia koettelemustemme aikana – emme vain siksi, että odotamme aikojen muuttuvan paremmiksi tai helpommiksi, vaan siksi, että luotamme Häneen. Luotamme Häneen riittävästi rukoillaksemme ja pyytääksemme apua. Luotamme siihen, että Hän ymmärtää täysin, miltä meistä tuntuu näinä hetkinä. Tämä antaa meille luottamusta siihen, että jollakin tavoin kaikki järjestyy.”⁸

Myös vanhin Bednar on esittänyt samanlaisen lupauksen: ”Vapahtaja ymmärtää kärsimyksemme täydellisesti. Koska Hän on kestänyt pettymyksemme, heikkoutemme ja piinamme, Hän voi tukea ja vahvistaa meitä. Hän vahvistaa mieltämme ja henkeämme. Hän vahvistaa meitä fyysisesti ja kaikin tarvittavin tavoin, jotta voimme tehdä sen, mitä meidän on tehtävä. Kun käännymme Hänen puoleensa, emme ole koskaan yksin.”⁹

Joskus meitä siunataan niin, että voimme voittaa yksinäisyytemme osallistumalla uuden oppimiseen ja toimintaan. Tähän sisältyy se, josta presidentti Russell M. Nelson käytti nimitystä “päivittäisen parannuksenteon ilo”¹⁰, ja myös uusien taitojen elinikäinen oppiminen.

Kuten presidentti Nelson opetti: ”Ottakaamme vastaan Jumalan täydellinen ja kallisarvoinen lahja. Laskekaamme kuormamme ja syntimme Vapahtajan jalkojen juureen ja kokekaamme iloa, joka tulee parannuksesta ja muutoksesta.”¹¹

Vanhin Cook on maininnut myös muilla tavoin kasvamisen hyötyjä:

”Maksaessaan rangaistuksen meidän synneistämme Vapahtaja ei poistanut omaa vastuutamme siitä, kuinka elämme elämäämme. Pyhissä kirjoituksissa on alusta asti kuulutettu yleismaailmallisesti työn, työteliäisyyden, kaikin voimin ahkeroimisen, kykyjemme kehittämisen ja perheen elättämisen arvoa.

Haasteeni teille on, että tarkastelette tavoitteitanne ja päätätte, mitkä niistä sallivat teidän täyttää perhevelvollisuudet ja pitävät teidät liittopolulla sekä sallivat teidän kokea iloa, jota Herra teille haluaa. Muistakaa, että kun teillä on tavoite, te säästätte aikaa ja vaivaa suunnittelemalla etukäteen ettekä unohda tärkeitä ennakkoehtoja ja aikarajoja.”¹²

Myös Vapahtaja osoitti meille jatkuvan kehittymisen tärkeyden, sillä Hänelle ”karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä” (Luuk. 2:52).

Vaikeimpinakin aikoinamme me voimme keskittyä niihin iankaikkisiin siunauksiin, joita meillä on liittojemme kautta ja joita niin monilla ihmisillä maailmassa ei vielä ole. Ajattele siunauksia ja pappeuden voimaa, joista voimme ammentaa, mukaan lukien viikoittainen osallistuminen sakramenttiin ja pääseminen osalliseksi voimaan, jonka olemme saaneet (tai voimme saada) Herran huoneessa. Vanhin Bednar on opettanut tästä suuresta siunauksesta ja ilosta:

”Liittoon kuuluvien sitoumusten mukaan eläminen ja niiden rakastaminen luovat Herraan yhteyden, joka on syvästi henkilökohtainen ja hengellisesti voimallinen. Kun kunnioitamme pyhien liittojen ja pyhien toimitusten ehtoja, me vähitellen ja asteittain lähestymme Häntä ja koemme Hänen jumalallisuutensa ja elävän todellisuutensa vaikutuksen elämässämme.

Todistan, että liiton yhteys ylösnousseeseen ja elävään Jumalan Poikaan on mahdollinen, todellinen ja ylin varmuuden, rauhan, ilon ja hengellisen voiman lähde, jonka ansiosta meidän ei tarvitse välittää tai pelätä, vaikka vihollinen pilkkaisikin.”¹³

Vanhin Stevenson opetti edelleen: ”’Kallisarvoinen helmi’ on [temppelissä] saadut toimitukset, liitot, lupaukset ja opetus. Se on onnellisuutta ja iloa, jota ihmiset verhon kummallakin puolella tuntevat saadessaan temppelin siunaukset ja tullessaan Kristuksen luo.” Ja hän kutsui meitä ”pohtimaan rauhaa, joka tulee temppelipalvelusta ja palvelemisesta”.¹⁴

Presidentti Eyring on sanonut:

”Tutkiessani Vapahtajan sanoja ja Hänen elämäänsä opin tuntemaan Häntä ja rakastamaan Häntä sen vuoksi, mitä Hän on tehnyt meidän jokaisen hyväksi. – –

Sillä ’Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän’ (Joh. 3:16).

Jumalan Pojan lahja on korvaamaton lahja. Hän on lahja, joka valaisee tiemme ja kohottaa meitä. Hän on lahja, joka tukee meitä vaikeina aikoina kuolevaisella matkallamme. Hän on lahja, joka tarjoaa jumalallista rakkautta, kestävää toivoa ja todellista iloa.”¹⁵

Mitä enemmän opimme Vapahtajasta ja lähestymme Häntä, sitä enemmän voimme tuntea Hänen antamaansa todellista iloa. Lehi kertoi, kuinka tämä siunasi häntä, kun hän pyhiä kirjoituksia lukiessaan ”täyttyi Herran Hengellä” (1. Nefi 1:12).

Meillä on tämä lupaus myös, kun luemme Mormonin kirjaa, kuten vanhin Ronald A. Rasband kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Kutsun teitä lukemaan Mormonin kirjan ja noudattamaan Jeesuksen Kristuksen opetuksia, jotka sisältyvät tähän pyhään kirjaan. Kun teette niin, voitte kokea entistä suurempaa iloa ja rauhaa tässä elämässä ja tulevassa elämässä. Tiedän, että tämä on totta.”¹⁶

Hyvän puhuminen muista voi auttaa myös meitä itseämme tuntemaan olomme paremmaksi! Presidentti Eyring on opettanut: ”Voin luvata teille rauhaa ja iloa, kun puhutte jalomielisesti muista ihmisistä Kristuksen Valossa.”¹⁷

Kiitollisuuden asenne voi aina muuttaa koko päivän! Kuten vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on sanonut:

”Olivatpa olosuhteemme ja haasteemme tai koettelemuksemme millaiset tahansa, jokaisessa päivässä on jotakin, mistä nauttia ja mitä vaalia. Jokaisessa päivässä on jotakin, mikä voi tuoda kiitollisuutta ja iloa, jos vain näemme sen ja arvostamme sitä.

Ehkäpä meidän pitäisi katsoa vähemmän silmillämme ja enemmän sydämellämme. Rakastan seuraavaa lainausta: ’Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.’ [Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi, 2008, suom. Irma Packalén, s. 72.]

Meitä käsketään ’kiittämään kaikessa’ [Moosia 26:39]. Eikö siis ole parempi nähdä silmillämme ja sydämellämme jopa pieniä asioita, joista voimme olla kiitollisia, sen sijaan että suurentelemme kielteisiä nykyisissä olosuhteissamme?”¹⁸

Yksinäisyytesi saattaa johtua tunteesta, että muut eivät ymmärrä ajatuksiasi ja ideoitasi. Jos näin on, muista tämä presidentti Eyringin antama lupaus:

”Tiedämme kokemuksesta, että kun meitä siunataan ykseydellä, siitä koituu iloa. Me taivaallisen Isämme henkilapset kaipaamme sitä iloa, joka meillä kerran oli Hänen kanssaan tätä elämää edeltäneessä elämässä. Hän haluaa suoda tuon pyhän ykseyden toiveemme toteutuvan rakkaudestaan meitä kohtaan.

Hän ei voi suoda sitä meille yksityisesti. Ykseyden ilo, jonka Hän niin suuresti haluaa meille antaa, ei ole yksinäistä. Meidän täytyy etsiä sitä ja tulla kelvollisiksi saamaan sitä muiden kanssa. Ei olekaan yllättävää, että Jumala kehottaa meitä kokoontumaan, niin että Hän voi siunata meitä. Hän haluaa meidän kokoontuvan perheisiin. Hän on perustanut luokkia ja seurakuntia ja käskenyt meidän kokoontua yhteen usein. Noissa kokoontumisissa, jotka Jumala on meille järjestänyt, on suuri tilaisuutemme. Me voimme rukoilla ja työskennellä sen ykseyden puolesta, joka tuo meille iloa ja moninkertaistaa voimamme palvella.

Vapahtaja lupasi iloa ykseydessä Hänen kanssaan kolmelle nefiläiselle näiden lopulliseksi palkaksi heidän uskollisen palveluksensa jälkeen. Hän sanoi: ’Te saatte ilon täyteyden, ja te saatte istua minun Isäni valtakunnassa; niin, teidän ilonne on oleva täysi, samoin kuin Isä on antanut minulle ilon täyteyden, ja te tulette olemaan niin kuin minä olen, ja minä olen niin kuin Isä, ja Isä ja minä olemme yhtä’ [3 Nefi 28:10].”¹⁹

Etsi edelleen tilaisuuksia neuvotella yhdessä perheessä, seurakunnassa ja muissa yksiköissä. Mieti periaatteita, jotka voivat johtaa tehokkaaseen yhdessä neuvottelemiseen julkaisussa Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, 4.4.

Etsi jotakin, mitä luoda, olipa se sitten hymy, taideteos, huonekalu tai siisti tila. Mieti näitä vanhin Uchtdorfin sanoja: ”Minkä arvelette olevan suurin mahdollinen onni? Minun mielestäni vastaus tähän kysymykseen on: Jumalan onni. Tämä johtaa toiseen kysymykseen: Mitä on taivaallisen Isämme onni? – – Luominen ja armeliaisuus ovat kaksi tavoitetta, jotka omalta osaltaan edistävät taivaallisen Isämme täydellistä onnea. – – Luominen tuo mukanaan syvää tyydytystä ja täyttymystä”.²⁰

Pyhä Henki tuo iloa elämäämme, joten kaikki, mitä teemme kutsuaksemme Hänet päivittäiseen elämäämme, voi auttaa meitä tuntemaan tuota iloa. Kuten pyhissä kirjoituksissa opetetaan: ”Hengen hedelmää – – ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys ja uskollisuus” (Gal. 5:22). Ja jakeessa OL 11:13 Vapahtaja lupaa meille: ”Minä annan sinulle Hengestäni, joka valaisee mielesi ja joka täyttää sielusi ilolla.”

Ilo on ”suuren onnen tila, joka tulee vanhurskaasta elämästä. Kaikkien ihmisten kuolevaisen elämän tarkoituksena on ilo (2. Nefi 2:22–25). Täysi ilo tulee ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta (Joh. 15:[10–]11; OL 93:33–34; 101:36).”²¹&

Vaikka kuuliaisuus ei lupaa meille maailmaa ilman haasteita ja vaikeuksia, se voi auttaa meitä saamaan voimaa ja iloa selviytyä niistä. Kuten vanhin Benjamín De Hoyos seitsemänkymmenen koorumista on opettanut: ”Onni on sielun tila. Tämä riemukas tila tulee vanhurskaasta elämästä.”²²

Lisäksi on jakeen Moosian 2:41 kutsu ajatella ”niiden siunattua ja onnellista tilaa, jotka pitävät Jumalan käskyt. Sillä katso, he ovat siunattuja kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä.”

Taivaallinen Isä rakastaa syvästi meitä kaikkia lapsiaan. Hän haluaa meidän tuntevan iloa siitä, että olemme Hänen rakkaita poikiaan ja tyttäriään. Hän on aina meidän tukenamme, ja me voimme aina kääntyä Hänen puoleensa. Kuten jakeessa OL 136:29 opetetaan: ”Jos olet murheellinen, huuda avuksi Herraa, sinun Jumalaasi, anoen, että sielusi iloitsisi.”

Kuten vanhin Rasband on muistuttanut meitä: ”Taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus rakastavat meitä hyvin paljon. Me olemme Jumalan lapsia. Meidän tulee kertoa tämä tärkeä totuus kaikille, joita tunnemme. Emme ole koskaan todella yksin. Taivaallisessa Isässä ja Jeesuksessa Kristuksessa meillä on jatkuva ystävyys ja tuki.”²³

Ennen kaikkea tärkein ja iankaikkisin ilomme tulee siitä, että noudatamme kaikessa Vapahtajan esimerkkiä! Kuten presidentti Ballard on opettanut: ”Kiitän Jumalaa, meidän Isäämme, siitä, että Hän lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen maan päälle. Vapahtaja voitti kuoleman ja synnin. Jos seuraamme Häntä, voimme kokea iankaikkista iloa.”²⁴

Vanhin Cook on esittänyt samaan tapaan: ”Me mietimme kaikkea sitä, mitä Vapahtaja on tehnyt meidän puolestamme, ja riemuitsemme siitä. Hän antoi henkensä sovituksena meidän puolestamme voittaen kuoleman ja tarjoten lunastuksen koko ihmiskunnalle. Lupaan, että Hänen valonsa ja esimerkkinsä noudattaminen tuo meille enemmän iloa, onnellisuutta ja rauhaa tässä elämässä kuin mikään muu.”²⁵

Ja lopuksi vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on ilmaissut kaunopuheisesti, että ”toivoa, rauhaa ja iloa, jotka tulevat Jeesuksen Kristuksen seuraamisesta, ei voi liioitella. Se merkitsee kaikkea.”²⁶

Presidentti Nelson on toden totta sanonut: ”Jeesus Kristus on ilo.”²⁷ Hän jatkaa uskomattomalla lupauksella: ”Pyhät osaavat olla onnellisia kaikissa olosuhteissa. Me voimme tuntea iloa silloinkin kun meillä on huono päivä, huono viikko tai jopa huono vuosi! Rakkaat veljeni ja sisareni, elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon, mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme. Kun elämämme keskittyy Jumalan pelastussuunnitelmaan – – ja Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu. Ilo tulee Hänestä ja Hänen ansiostaan. Hän on kaiken ilon lähde. Me tunnemme sen joulunaikaan, kun laulamme: ’Riemuitse, maa, kun Kuningas Jo saapuu kansojen!’ [Riemuitse, maa, MAP-lauluja, 125.] Ja me voimme tuntea sen läpi vuoden.”²⁸