Julkaistaan vain sähköisenä
Kuinka olla palvelun ”hyvä saaja”
Olin tottunut olemaan se, joka palveli muita. Mutta kun lääkäri löysi rintakehästäni kasvaimia, huomasin palvelun vastaanottamisen arvon.
Opiskeluaikana olin palvellut kahdesti Apuyhdistyksen johtajana ja minulla oli ollut eri seurakunnissani muita tehtäviä, joissa sain usein auttaa muita. Opiskelin pääaineenani psykologiaa ja käytin myös paljon aikaani auttaakseni heitä, jotka kamppailivat erilaisten mielenterveyden häiriöiden ja vammaisuuden kanssa.
Olin tottunut palvelemaan, en siihen, että minua palvellaan.
Sitten yhtenä iltana löysin rinnastani marmorikuulan kokoisen kyhmyn. En piitannut siitä muutamaan viikkoon, kunnes eräänä iltana huonetoverini Rachel, joka oli myös ollut lähetystyötoverini, tuli kotiin. Hän istui sängyllään minua vastapäätä, ja muistin, että hänen isoäitinsä oli kuollut rintasyöpään.
Kyhmyn löytymisen jälkeen olin kieltänyt, että mitään olisi vialla. Kenelläkään perheessäni ei ollut koskaan ollut terveyteen liittyviä ongelmia, saati sitten syöpää. Vaikka olisin halunnutkin tutkituttaa kyhmyn, minulla ei ollut aavistustakaan, mistä edes aloittaa sairaaloiden ja lääkärien suhteen. Mutta tänä nimenomaisena iltana minusta tuntui, että minun pitäisi sanoa jotakin Rachelille.
Hän halasi minua välittömästi ja itki kanssani. Sitten hän auttoi minua löytämään lääkärin, joka voisi katsoa kyhmyä. Mutta hän teki muutakin – hän myös tuli kanssani lääkäriin, jotta minun ei tarvitsisi olla yksin. Hän kunnioitti solmimaansa liittoa noudattamalla jakeen Moosia 18:9 neuvoa ”[surra] surevien kanssa, niin, ja [lohduttaa] niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa”.
Myöhempien lääkärikäyntien aikana sain tietää, että kyhmy, jonka olin löytänyt, oli yksi neljästä rinnassani olevasta kasvaimesta. Ja se oli niistä pienin. Se oli yksi elämäni järkyttävimmistä kokemuksista, ja se oli erityisen vaikeaa, koska yritin myös tasapainoilla koulun ja kirkon tehtävien välillä.
Jumala ohjaa ihmisiä siunaamaan meitä
Vaikka sain myöhemmin kuulla, että kasvaimet olivat hyvänlaatuisia, ajattelin paljon tätä kokemusta ja sitä, kuinka paljon ystäväni oli siunannut minua. Hän avasi silmäni näkemään, kuinka tärkeää on antaa muiden palvella itseämme.
Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:
”Tiedämme kaikki, että ’autuaampi on antaa kuin ottaa’ [Ap. t. 20:35], mutta taidamme joskus jättää huomiotta sen, kuinka tärkeää on olla hyvä lahjan saaja – tai jopa väheksymme sitä. – –
Joskus ihmiset päätyvät jopa siihen pisteeseen, etteivät he voi ottaa vastaan lahjaa tai edes kohteliaisuutta ilman, että he nolostuisivat tai tuntisivat jäävänsä kiitollisuudenvelkaan. He ajattelevat erheellisesti, että ainoa hyväksyttävä tapa reagoida lahjan saamiseen on antaa takaisin jotakin vielä arvokkaampaa.”1
Kirkon tehtävissäni ja psykologian opintojeni aikana pystyin kasvamaan merkittävästi, koska muut ihmiset antoivat minun palvella heitä. Jos joku niistä, joita minua pyydettiin palvelemaan, olisi kieltänyt minulta tämän mahdollisuuden, kyseiset kokemukset eivät olisi antaneet minulle mahdollisuutta tulla enemmän Vapahtajani kaltaiseksi palvelemalla Hänen nimessään.
Kokemukseni kasvaimista auttoi minua näkemään, että myös päinvastainen on totta: kieltämällä muita ihmisiä palvelemasta minua en antanut heidän kasvaa samalla tavalla kuin minä, kun muut antoivat minun palvella heitä. Menetin myös pyhiä tilaisuuksia päästä lähemmäs heitä ja Kristusta. Kuten vanhin Uchtdorf on sanonut: ”Kun olemme hyviä ja kiitollisia lahjan saajia, avaamme oven, joka syventää suhdettamme lahjan antajaan. Mutta kun emme osaa arvostaa lahjaa tai jopa kieltäydymme siitä, emme pelkästään loukkaa niitä, jotka antavat meille jotakin, vaan vahingoitamme myös jollakin tapaa itseämme.”2
Elämä ei ole yksilöllinen pyrkimys
Jumala ei tarkoittanut meidän kulkevan liittopolkua yksin, aivan kuten Hän ei tarkoittanut, että minun pitäisi selvitä kasvaimistani omin voimin. Joskus me olemme antajia, mutta Jumala on myös tarkoittanut meidän olevan rakkauden ja palvelun saajia. Vapahtaja itse näytti meille tässä esimerkkiä (ks. esim. Mark. 14:3–9).
En enää kieltäydy, kun joku haluaa leipoa minulle keksejä stressaavan kokeen aikana tai kun joku haluaa tarjota minulle lounaan, jos minulla on ollut huono päivä. En enää kerro palvelutyösisarilleni ja -veljilleni, etten tarvitse heiltä mitään, vaan annan heidän ainakin pitää minut rukouksissaan, ellen tarvitse tuolloin mitään muuta.
En enää käännytä ihmisiä pois, kun he tarjoavat apua. Ja olen puolestani oppinut, että antamalla muiden auttaa minua, olen halukkaampi antamaan Jeesuksen Kristuksen auttaa minua. Se, että sallin Hänen tulla enemmän elämääni, on antanut minulle hyvin paljon voimaa.
Kuten vanhin Uchtdorf on opettanut: ”Jokainen lahja, joka meille annetaan – etenkin, kun lahja annetaan sydämestä – on tilaisuus rakentaa tai vahvistaa rakkauden sidettä.”3 Tämä pätee rakkaisiimme (ja niihinkin, joita emme tunne hyvin), ja se pätee taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen.
Minua on siunattu suuresti, kun näkemykseni on muuttunut ja annan muiden palvella minua. Sen sijaan, että olisin torjunut muiden yritykset huolehtia minusta, olen pystynyt avaamaan elämääni uusille ystävyyssuhteille – ja luomaan syvemmän suhteen Vapahtajaani – kun olen sallinut itseni olla palvelun saaja enkä vain antaja.