Empatian ansaitsemista ja osoittamista

Nykyajan sanastossamme tällä ihmeellä on nimi: empatia. Empatia on määritelmän mukaan toisen ihmisen ajatusten, tunteiden tai kokemusten kokemista välillisesti. Empatia on nykyajan termi. Et löydä sitä mistään pyhistä kirjoituksista. Kielitieteilijät ovat kuitenkin todenneet, että empatia liittyy läheisesti myötätuntoon. Ja pyhien kirjoitusten terminä myötätunto mainitaan usein.

Empatia on kykyä samaistua toisen ihmisen tuskaan, ja myötätunto on laupeuden teko, joka juontaa juurensa tuosta kyvystä. Jeesus Kristus osoitti sekä empatiaa että myötätuntoa palvellessaan, siunatessaan, parantaessaan ja suorittaessaan sovituksen. Meidän Kristuksen opetuslasten täytyy oppia kokemaan empatiaa ja osoittamaan myötätuntoa. Ne kuuluvat opetuslapseutta määrittäviin piirteisiin.

Kun empatia tekee suurimman ihmeensä, se auttaa meitä käsittämään toisen ihmisen tuskan, tarpeen, pelon tai murheen ja sitten vastaamaan siihen. Nuoren äidin tapauksessa vanhempi nainen, jolla oletettavasti oli vuosikymmenten kokemus lapsista ja lastenlapsista huolehtimisesta, osasi lohduttaa, koska hän oli itse kestänyt samankaltaisia vaikeuksia. Oman kokemuksensa ansiosta hän oli pätevä toimimaan lohduttajana.

Mikä tekee Jeesuksesta Kristuksesta kykenevän lohduttamaan meitä? Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista opetti: ”Jeesus osaa auttaa meitä meidän murheissamme ja sairauksissamme juuri sen vuoksi, että Hän on ottanut päällensä meidän murheemme ja sairautemme (Alma 7:11–12). Hän tuntee ne omasta kokemuksestaan, joten Hänen [empatiansa] on ansaittua.”¹

Kuva

Jeesus käy nefiläisten luona

Kristus Runsaudenmaassa, Simon Dewey

Empatian ansaitsemista ja muiden auttamista

Mitä sellaisia vaikeuksia olet kestänyt, että olet ”ansainnut” kyvyn tuntea empatiaa muita kohtaan ja osoittaa myötätuntoa heitä kohtaan? Oletko kärsinyt köyhyyden, väkivallan, tietämättömyyden, sairauden, laiminlyönnin, synnin tai muunlaisten kamppailujen vaikutuksista? Jos olet, luultavasti olet kehittynyt kärsimyksistäsi ollen viisaampi, voimakkaampi ja herkkätuntoisempi ihmisenä.

Lyhyesti sanottuna olet ansainnut empatiaa. Olet valmis vaikuttamaan kärsivien ihmisten elämään. Mistä aloittaa? Minulla on kaksi ehdotusta:

Ensiksi, pyri huomaamaan tarkkanäköisemmin muiden kärsimyksiä. Valitettavasti on mahdollista olla jonkun tuskaa tuntevan seurassa ja olla silti tietämätön hänen kärsimyksestään. Kuinka meistä voi tulla tarkkanäköisempiä? Jeesuksen Kristuksen esimerkki voi opettaa meitä.

Kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen kävi nefiläisten luona, Hän selitti oppiaan ja opetti heille evankeliumiaan. Keskeyttäen opetuksensa Hän katsoi kansaa ja sanoi: ”Minä näen, että te olette heikkoja, että te ette voi ymmärtää kaikkia minun sanojani” (3. Nefi 17:2). Sitten Jeesus kehotti heitä menemään kotiin, lepäämään, pohtimaan Hänen opetuksiaan ja tulemaan takaisin seuraavana päivänä virkistyneinä ja valmiina saamaan lisää (ks. 3. Nefi 17:3).

Siihenhän kertomus päättyy, vai mitä? Ei aivan. Jeesuksen tarkkanäköisyys syveni edelleen, kun Hän tarkasteli seuraajiensa kasvoja:

”Ja tapahtui, että kun Jeesus oli näin puhunut, hän loi jälleen katseensa ympärilleen väkijoukkoon ja näki sen olevan kyynelissä ja katsovan herkeämättä häneen, ikään kuin pyytääkseen häntä viipymään vähän kauemmin heidän luonaan.

Ja hän sanoi heille: Katso, minun sisimpäni on täynnä myötätuntoa teitä kohtaan.” (3. Nefi 17:5–6.) Kun Hän katsoi heitä tarkemmin, Hän näki heidät kokonaisvaltaisemmin. Ja se herätti Hänen myötätuntoisen suhtautumisensa.

Langenneessa maailmassa, joka on täynnä langenneita ihmisiä, meidän ei tarvitse katsoa kovinkaan tarkasti, kun jo näemme kyyneliä taivaallisen Isämme lasten silmissä. Mutta meidän pitää katsoa. Vapahtajan tavoin me voimme päättää nähdä ihmiset heidän tarpeidensa linssin läpi. Ja kun pystymme näkemään, me pystymme palvelemaan.

Vanhin Ulisses Soares kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut, että ”kun pyrimme tietoisesti sisällyttämään elämäntapaamme myötätuntoisen asenteen, josta Vapahtaja on antanut esimerkin, meistä tulee herkempiä huomaamaan ihmisten tarpeita. Tuon entistä suuremman herkkyyden myötä aidon kiinnostuksen ja rakkauden tunteet vaikuttavat jokaiseen tekoomme.”²

Toiseksi, tarjoa sellaista apua, jota sinä olet ainutlaatuisen pätevä antamaan. Kun Jeesus oli käsittänyt nefiläisten tarpeet Runsaudenmaassa, Hän kutsui heidät lähemmäksi. Sitten Hän paransi heidän sairaansa ja siunasi heidän lapsensa. Hän teki asioita, joita vain maailman Vapahtaja pystyi tekemään.

Samalla tavoin sinä ja minä voimme sovittaa kokemuksiamme ja kykyjämme vastaamaan muiden tarpeita. Emme pysty ratkaisemaan jokaisen ongelmia, mutta voimme nostaa niiden taakkaa, joiden kärsimyksiin voimme samaistua. Emme ehkä pysty parantamaan spitaalista, mutta voimme lohduttaa sairaita. Emme ehkä pysty nostamaan ketään pois köyhyydestä, mutta voimme kertoa kaukonäköisen elämän periaatteista, aterioida yhdessä ja lahjoittaa runsaamman paastouhrin. Emme ehkä pysty antamaan anteeksi syntiä, mutta voimme antaa anteeksi niille, jotka ovat loukanneet meitä.

Mitä saadaan, kun yhdistetään pieni lentokone, lannistunut äiti ja ärtyisä pieni poika? Tilaisuus ilmaista empatiaa ja myötätuntoa.

Koneemme laskeutui, ja nuori äiti lähti käsimatkatavarat toisessa käsivarressa, pieni poika toisessa. Kävi ilmi, että heillä oli edessään toinenkin lento ja he olivat myöhästyä siltä. Katselin äidin hätäännystä hihnan vierellä, kun hänen matkatavaransa tulivat ulos. Panin merkille hänen tavaransa: rattaat, turvaistuin, matkalaukku, käsimatkatavarat, hoitolaukku. Hän tarvitsi apua. Empatiani piti kypsyä myötätunnoksi.

Pysähtymättä esittelemään itseäni tartuin hänen moniin tavaroihinsa ja sanoin: ”Minä otan nämä. Ottakaa te hänet. Juoskaa portillenne. Minä seuraan perässä.” Hän otti kiitollisena vastaan apuni, ja kiiruhdimme lentoaseman halki. Kun lähestyimme porttia, näin erään toisen naisen pyytävän lentoyhtiön virkailijaa pidättelemään konetta maassa vielä muutaman minuutin. Lähestyimme hengästyneinä mutta voittoisina. Nuori äiti ja tämä nainen syleilivät toisiaan ennen koneeseen nousua ilon ja helpotuksen kyynelin.

Tämä pieni palveluteko ei muuttanut maailmaa, mutta se siunasi merkityksellisellä tavalla apua tarvitsevan Jumalan lapsen elämää. Aivan kuten se auttoi uutta ystävääni etenemään kohti fyysistä määränpäätään, se auttoi minua etenemään kohti hengellistä määränpäätäni. Empatian ja myötätunnon valitseminen auttoi minua tulemaan vähän enemmän Jeesuksen Kristuksen kaltaiseksi. Ja se teki minut iloiseksi.

Riippumatta siitä, missä olemme – työssä tai koulussa, kirkossa tai lentokoneessa – me voimme olla Vapahtajan empaattisia edustajia. Kenelle Vapahtaja haluaisi sinun osoittavan myötätuntoa tänään?