Liahona
Mitä vielä voisin oppia Mormonin kirjasta? Paljon!
Tammikuu 2024


Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille

Mitä vielä voisin oppia Mormonin kirjasta? Paljon!

Luulin tietäväni kaiken Mormonin kirjasta – kävi ilmi, että olin väärässä.

Kuva
Havainnollistettu hahmo, joka rakentaa askelia Mormonin kirjan päälle

Kun palvelin lähetystyössä Kentuckyssa Yhdysvalloissa, opetin monille ihmisille Mormonin kirjaa koskevia asioita. Näin ihmisten torjuvan sen ja toisten hyväksyvän sen täysin.

Minulla oli myös elämää mullistava kokemus tästä kirjasta.

Mormonin kirjan ansiosta opin tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, Herra Kaikkivaltiaan (ks. Moosia 3:5). Opin Hänen iankaikkisesta uhristaan minun hyväkseni, Hänen armonsa rajattomasta voimasta sekä Hänen ja Isän äärettömästä rakkaudesta meitä kaikkia kohtaan.

Kun sitten palasin kotiin lähetystyöstäni, uskoin tietäväni kaiken, mitä Mormonin kirjasta voi tietää. En tietenkään koskaan myöntänyt sitä ääneen – mutta katsoessani taaksepäin tämä asenne vaikutti siihen, kuinka suhtauduin pyhiin kirjoituksiin lähetystyöni jälkeen.

Eikä se tehnyt sitä hyvällä tavalla.

Palavasta todistuksesta omahyväisyyteen

Kun tutkin pyhiä kirjoituksia, huomasin usein palaavani tuttuihin kohtiin yhä uudelleen – enimmäkseen muistelemaan ja vahvistamaan asioita, joita olin oppinut aiemmin. Yritin ehdottomasti edelleenkin pohtia pyhiä kirjoituksia oppiakseni jotakin uutta, mutta minusta ei koskaan tuntunut, että olisin tehnyt mitään löytöjä. Into, joka minulla kerran oli Mormonin kirjaa kohtaan, alkoi hiipua.

Pian kotiinpaluuni jälkeen aloitin myös uudessa työpaikassa, ja pyhien kirjoitusten tutkimisaikani väheni lähetystyössä opiskelemastani kokonaisesta tunnista puoleen tuntiin. Sitten sain kirkon tehtävän, ja puolesta tunnista tuli 15 minuuttia. Sitten kesällä palvelin ohjaajana FSY:ssä. Ja käytin suurimman osan opiskeluajastani kerratakseni kourallisen jakeita, joista kerroin toistuvasti nuorille viikko toisensa jälkeen.

Tiesin, että taivaallinen Isä piti aina siitä, kun ryhdyin tutkimaan Hänen sanaansa. Mutta suoraan sanottuna minusta ei tuntunut, että noudatin Nefin kutsua ”kestitä itseäni Kristuksen sanoilla” (ks. 2. Nefi 32:3). Vakuutin itselleni, ettei voinut olla mitään uutta opittavaa. Sen sijaan että olisin kestinnyt itseäni Mormonin kirjalla, minä hädin tuskin näykin sitä.

Tämä itsetyytyväisyyden asenne jatkui ensimmäisellä lukukaudellani Brigham Youngin yliopistossa, jolloin osallistuin Mormonin kirjan kurssille. Ensimmäisenä päivänä opettajani nousi seisomaan luokkahuoneemme edessä. Hän katsoi meitä ystävällisesti mutta läpitunkevasti ja sanoi: ”Tavoitteenani tällä kurssilla on saada teidät vakuuttuneiksi siitä, ettette tunne Mormonin kirjaa – lainkaan.”

Tämä kiehtoi minua, mutta se tuntui enemmänkin ovelalta sutkaukselta, jota professorit käyttävät kiinnittääkseen opiskelijoiden huomion, eikä varsinaiselta lupaukselta.

Onneksi osoittautui, että olin täysin väärässä.

Virkistävä näkökulma

Osana kurssia professorini antoi meille tehtäväksi lukea Mormonin kirjan. Ei vain että avaa sen ja silmäilee sanoja tai sivuuttaa jonkin luvun muistellen samaa kertomusta, jonka olemme saattaneet lukea miljoona kertaa.

Hän halusi meidän todella lukevan.

Hän esimerkiksi opetti meille, kuinka Mormonin kirjan alkuperäiseen käsikirjoitukseen ei sisältynyt lainkaan välimerkkejä – ja hän pyysi meitä lisäämään välimerkit pitkään, hämmentävään kohtaan luvusta Alma 13 opettaakseen meille, millainen vaikutus pilkuilla ja pisteillä voi olla. Hän laittoi meidät lukemaan yhden ainoan jakeen vuoden 1828 Websterin sanakirjan avulla etsien avainsanoja, joilla oli täysin erilaisia merkityksiä kuin olin ensin otaksunut.

Kurssi kyseenalaisti monet perusoletuksistani siitä, mitä Mormonin kirja edes oli. En ollut koskaan esimerkiksi ymmärtänyt, että Nefi kirjoitti Ensimmäisen Nefin kirjan vuosia sen jälkeen kun hän ja hänen perheensä olivat matkanneet luvattuun maahan (ks. 1. Nefi 9:1–5; 2. Nefi 5:28–31).

Huomasin myös, kuinka monilla nefiläisten kulttuurin syvillä vioilla on hätkähdyttäviä rinnastuksia oman kulttuurimme nykyään kohtaamiin haasteisiin.

Opin ymmärtämään ne huolelliset, harkitut sanomat, jotka Mormon, Moroni ja muut olivat upottaneet kirjoituksiinsa nimenomaan meitä varten – ja kuinka syvästi huolissaan he olivatkaan siitä, ettemme jäisi kiinni maailman äärimmäiseen skeptisyyteen ja epäilykseen.

Presidentti Russell M. Nelson on todistanut, että ”Mormonin kirja on todellakin Jumalan sanaa. Se sisältää vastaukset elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Se opettaa Kristuksen opin. Se täydentää ja selventää monia ’selkeitä ja kallisarvoisia’ [ks. 1. Nefi 13:29–33] totuuksia, jotka ovat kadonneet Raamatusta vuosisatojen kuluessa ja lukuisten kääntämisten yhteydessä.

Mormonin kirja tarjoaa täydellisimmän ja arvovaltaisimman ymmärryksen Jeesuksen Kristuksen sovituksesta, minkä mistään voi löytää.”1

Koko käsitykseni ja todistukseni tästä kirjasta alkoi muuttua, kun pohdin näitä totuuksia.

Aina on enemmän opittavaa

Kestitsemällä todella itseäni Mormonin kirjan sanoilla huomasin, että se tuo ilmi, kuka Jeesus Kristus on – ei vain opillisesti vaan henkilökohtaisesti ja läheisesti. Kirjan joka sivulla on Hänen allekirjoituksensa. Se on kestävä aikakirja, joka todistaa siitä, ettei Hän ole unohtanut liittokansaansa eikä Hän koskaan unohda.

Presidentti Nelson on myös opettanut: ”Jotakin voimallista tapahtuu, kun Jumalan lapsi pyrkii tietämään lisää Hänestä ja Hänen rakkaasta Pojastaan. Missään muualla näitä totuuksia ei opeteta selkeämmin ja voimallisemmin kuin Mormonin kirjassa.”2

Minulla ei ole kaikkia vastauksia elämään. Mutta olen oppinut ymmärtämään, etten oppinut lähetystyössäni kaikkea, mitä Mormonin kirjasta voi tietää – aina on enemmän opittavaa ja lisättävää uskoomme.

Kiireisten aikataulujemme vuoksi pyhien kirjoitusten tutkimisessamme voimme helposti tulla omahyväisiksi. Voimme nopeasti olettaa, että olemme oppineet kaiken, mitä voi tietää. Mutta olen oppinut tietämään, että Mormonin kirja voi jatkuvasti tarjota meille paljon enemmän. Jos haluat päivittää näkemystäsi pyhistä kirjoituksista, aseta tutkiminen etusijalle. Se, että pidät avoimen sydämen ja mielen syventääksesi kääntymystäsi Jeesukseen Kristukseen ja edistääksesi tietämystäsi, auttaa sinua todella ”kestitsemään itseäsi” Jumalan sanalla. Niin tapahtui omalla kohdallani.