Hengellisen päämäärättömyyden voittaminen – Mitä minä nyt teen?

Tänä aikana, kun en tiedä, mihin kääntyä seuraavaksi tai mitä on odotettavissa, olen huomannut, kuinka maailman häiriötekijät voivat helposti alkaa ajaa hengellisten asioiden edelle. Sisar Rebecca L. Craven, toinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa, on sanonut: ”Maailma on täynnään häiriötekijöitä, jotka voivat pettää jopa valitut saaden heidät välinpitämättömiksi siinä, miten he elävät liittojensa mukaan.”¹

Olen nähnyt muiden nuorten aikuisten kamppailevan todistuksensa kanssa lähetystyöstä palattuaan. Olen myös nähnyt, kuinka jotkut saavuttavat virstanpylväitä kuten korkeakoulututkinnon tai avioliiton solmimisen ja lopulta suistuvat pois niistä asioista, joilla on eniten merkitystä, kun he eivät uudessa rutiinissaan anna sijaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumille.

Myös minä olen käynyt läpi hengellisiä ylä- ja alamäkiä. Toisinaan on ollut vaikeaa motivoitua eikä olla laiska hengellisten tottumusten suhteen, varsinkin kun tiettyjä siunauksia ei ilmaannukaan niin pian kun olin toivonut. Haluan aina edistyä ja kehittyä – en halua olla hengellisesti pysähdyksissä. Mutta joskus minusta tuntuu, että kuljen vain virran mukana ilman tarkoitusta.

Kun kuitenkin varaan joka päivä aikaa taivaalliselle Isälle ja Jeesukselle Kristukselle, etenkin pienillä ja yksinkertaisilla tavoilla (ks. Alma 37:6), tunnen Hänen evankeliuminsa tuovan minulle lohtua ja vakautta silloinkin kun maailma on kovin epävakaa.

Presidentti Russell M. Nelson sanonut: ”Pyydän, että annatte Jumalan vallita elämässänne. Antakaa Hänelle reilu osa ajastanne. Kun teette niin, pankaa merkille, mitä tapahtuu myönteiselle hengelliselle liikevoimallenne.”² Kun tietoisesti päätän uskoa Jeesukseen Kristukseen joka päivä ja antaa aikaa niille hengellisille tavoille, jotka yhdistävät minut Häneen, muistan hengellisesti merkittäviä hetkiäni ja koen uudistunutta tarkoituksen, tulevaisuuden toivon ja uskon tunnetta.

Toinen ajanjakso, kun tunsin itseni päämäärättömäksi, oli viimeisen yliopistovuoteni aikana. Elämä oli rankkaa. Se oli pandemian aikaa, joten masennuin suorittaessani kurssejani loppuun kotiin juuttuneena. Koin, että elämästäni puuttuivat suunta ja yhteydet.

Minulla oli sillä hetkellä jopa vaikeuksia kirkon kanssa. Minun piti usein kammeta itseni vuoteesta yöpuvussani voidakseni kuunnella sakramenttikokousta verkossa, koska sen enempää motivaatiota en saanut koottua.

Tänä synkkänä aikana otin yhteyttä perheeseeni ja ystäviini ja selitin heille, kuinka päämäärättömäksi ja masentuneeksi tunsin oloni. Minusta tuntui, ettei minulla ollut mitään toivoa tulevaisuudesta enkä tiennyt, kuinka asiat järjestyisivät. Silloin he kertoivat minulle, että he rukoilivat minun puolestani ja tukivat minua, vaikka he olivatkin kaukana.

Kun otin yhteyttä rakkaisiin, joilla on syvä usko, ja kun rukoilin taivaallista Isää vain hitusella hengellistä motivaatiota, tunsin saavani tukea ja rakkautta.

Olen huomannut, että kun keskityn liiaksi täyttymättömiin odotuksiini, epäilyksiini tai kamppailuihini, uskoni vääristyy. Menetän näkyvistäni elämässäni olevat siunaukset. Mutta kun aktiivisesti ympäröin itseni hyvällä – luen patriarkallista siunaustani, kuuntelen yleiskonferenssipuheita ja vietän aikaa rakkaiden kanssa, joiden vaikutuksesta menen parempaan suuntaan, niin silloin keskityn uudelleen siihen ihmeelliseen vaikutukseen, joka Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla on elämääni.

Vaikka sinulla ei toisinaan olisikaan selkeää polkua edessäsi tai asiat eivät suju suunnitelmien mukaan, elämässäsi on yhä todella paljon hyvyyttä ja ulottuvillasi on hyvin monia mahdollisuuksia, jotka auttavat sinua edistymään liittopolulla. Aina on enemmän opittavaa ja enemmän tilaa kasvaa, etenkin hengellisesti. Pyydä taivaalliselta Isältä ohjausta. Hän auttaa sinua etsimään ja löytämään ympärilläsi olevia hyviä vaikutuksia ja mahdollisuuksia kasvuun ja oppimiseen (ks. UK 13).

Kuva

nuori aikuinen nainen kajakissa

Jatka yrittämistä

Henkilökohtainen hengellisyytemme voi toisinaan aaltoilla – ylös ja alas. Toisinaan saatamme tuntea lujaa uskoa ja evankeliumin iloa. Mutta muina aikoina meidän saattaa olla vaikea tietää, minne kääntyä seuraavaksi. Saatamme kamppailla, kun haasteita tulee, kysymyksiä ilmaantuu tai siunaukset lykkääntyvät, varsinkin kun teemme parhaamme elääksemme evankeliumin mukaan. Näinä vaikeina aikoina näen usein ihmisten kulkevan jompaakumpaa kahdesta polusta: sitä, jossa he kääntyvät Vapahtajan luo, ja sitä, missä he eivät tee niin.

Joskus vertaan näitä hetkiä kertomukseen Mooseksesta ja pronssikäärmeestä (ks. 4. Moos. 21:8–9). Kun israelilaiset halusivat epätoivoisesti parantua myrkkykäärmeiden puremista, Mooses antoi heille helpon tavan pelastua: vain katsoa pronssikäärmettä, joka kuvasi Jehovaa. Muuta heidän ei tarvinnut tehdä. Vain yksi silmäys, niin he jäisivät eloon. Mutta kovin moni päätti olla tekemättä niin, ja he menehtyivät. (Ks. 1. Nefi 17:41.)

Tämä kertomus saa minut ajattelemaan sitä, kuinka me toisinaan kannamme pettymysten ja kaunan myrkyllistä taakkaa täyttymättömien odotustemme vuoksi, vaikka hoitokeino on aivan edessämme!

Avain siihen, että tunnemme toivoa, rauhaa ja uskoa tulevaisuuteemme, on yksinkertaisesti katsoa Jeesukseen Kristukseen (ks. Hel. 8:14–15; Joh. 3:14–17).

Olen aina arvostellut itseäni ankarasti, kun olen tehnyt virheitä. Mutta koska olen todella pyrkinyt oppimaan taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta ja uskomaan Heihin, tiedän, että voin aina luottaa Heihin saadakseni anteeksiannon, kasvua ja parantumista vaikeina aikoina. Tiedän, että kun katson Heihin rukouksessa, tutkin Tule ja seuraa minua -aineistoa, vietän aikaa temppelissä ja pidän kutsumukseni kunniassa, tunnen kiitollisuutta ja uudistumista.

Kun etsin Heitä, näen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sellaisena kuin se on: suojana, joka tarjoaa meille lohtua, turvaa ja parantumisen maailman käärmeistä.

Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on rakastavasti todistanut: ”’Täydellinen toivon kirkkaus’, joka syntyy rakkaudesta Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan – sitä me haluamme teille – –. Tuon kirkkaan toivon rinnalla on kiistaton kuiskaus siitä, että Jumala rakastaa teitä, että Kristus on Puolustajanne ja että evankeliumi on totta. Sen kirkkaus muistuttaa teitä siitä, että evankeliumissa on aina – joka päivä, joka hetki – uusi mahdollisuus, uusi elämä, uusi vuosi. Millainen ihme! Millainen lahja! Kristuksen lahjan ansiosta elämän parhaat asiat ovat meidän, jos jatkamme lujasti uskomista, yrittämistä ja toivomista.”³

Nuori aikuisuus tuo mukanaan paljon muutoksia, paljon epävarmuutta ja toisinaan myös täyttymättömiä odotuksia. Mutta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on aina varma ja aina vakaa. Ja Hänen ja taivaallisen Isän lupaukset ovat varmoja, kun me jatkuvasti pysymme liittopolulla. Maailma voi aika ajoin tehdä kovin vaikeaksi keskittymisemme Häneen. Mutta se, että otamme yhdenkin askeleen eteenpäin lähemmäksi Häntä, on edistymistä. Kun kuljemme kohti Kristusta, emme ole koskaan päämäärättömiä – me kuljemme kohti toivoa, rauhaa ja iloa.