Katsokaa ylöspäin

Kun olin 8-vuotias, minut ja kaksi serkkuani lähetettiin läheiseen kaupunkiin tekemään ruokaostokset. Jälkikäteen ajatellen minua hämmästyttää se, kuinka paljon isoäitini, tätini ja setäni luottivat meihin. Aamuinen taivas oli kirkas ja selkeä, kun lähdimme ratsastamaan kolmella hevosellamme.

Keskellä preeriaa päätimme laskeutua hevosten selästä ja pelata marmorikuulilla. Olimme niin uppoutuneita peliimme, ettemme nähneet, kun tummat pilvet peittivät taivaan. Siinä vaiheessa kun tajusimme, että myrsky oli tulossa, emme ehtineet edes nousta hevostemme selkään. Rankkasade ja rakeet iskivät meihin niin kovaa, ettemme voineet muuta kuin ottaa hevosilta satulat pois ja suojautua satulapeitteiden alle. Sitten hevosemme karkasivat.

Ilman hevosia, märkinä ja kylmissämme lähdimme kävelemään mahdollisimman nopeasti kohti läheistä kaupunkia. Oli myöhä, kun löysimme yhden talon ja koputimme oveen. Talossa asuva perhe kuivatteli meidät, syötti meille herkullisia papuburritoja ja laittoi meidät sitten nukkumaan huoneeseen, jossa oli maalattia.

Serkkuni ja minä heräsimme aamulla siihen, että aurinko loisti kirkkaasti ja taivas oli kaunis. Eräs mies koputti oveen etsien kolmea hukassa olevaa poikaa. En koskaan unohda, mitä näimme matkallamme kotiin – joukon ihmisiä, jotka olivat etsineet meitä läpi yön. Heidän kaikkien edessä olivat rakastava isoäitini ja setäni ja tätini. He halasivat meitä ja itkivät ikionnellisina siitä, että olivat löytäneet hukassa olleet lapsensa.

Meidän rakastava taivaallinen Isämme pitää meidät mielessään. Hän odottaa innokkaasti meidän paluutamme kotiin. Merkkejä hengellisistä myrskyistä on joka puolella ympärillämme. Katsokaamme ylöspäin ja valmistautukaamme vahvistamalla todistustamme joka päivä.